Toisina päivinä upeaa, toisina päivinä kurjempaa, mutta aina yhtä säväyttävää (paitsi jos tuomaroi samaa koiraa jo kuudetta kertaa). Päivät on yleensä miellyttäviä, koiranomistajat sitten erikseen. Ei ole painisille heitetty vielä, mutta sillointällöin tulee erimielisyyksiä koiranomistajan tai toisen tuomarin kanssa. Ne kuuluu harrastukseen eikä niitä tarvitse pelätä. Vielä ei ole tullut sellaista ihmistä vastaan joka samassa maastossa vietetyn koepäivän jälkeen ei tervehtisi, eikä sillä kansaivälisellä, vaan ihan oikeasti.
Yhdestä päivästä on vähän karkea muisto, kun itseäni 50 vuotta vanhempi tuomari polkaisi mielipiteeni kivenkoloon ja ryhmyrinä jyräsi sekä minut että koiranohjaajan. Mutta näitä kaikentietäjiä nyt vaan on olemassa, onneksi asiaa korjattiin sitten ylituomarin oikeussalissa.
Parhaat muistot on niiltä päiviltä kun koira ajaa palkintotuloksen ja ylitse muiden on nähdä koiranomistajan riemu kun koira saavuttaa sen neljännen ykkösen. Ja jos jokin on mannaa, niin evästely kolmen koplalla, kun koira antaa pallinaamalle kyytiä.
Lähde kurssille ihmeessä, niin saadaan tuoreita jalkoja tarpomaan ajon perässä polviin asti yltävässä lumessa ja vielä ylämäkeen!
