Suomen Ajokoirajärjestö

Tosi kuin vesi, Susihukkasen toimintamalli on hyvä! Nyt vaan kaikki tutustuttamaan koko lähiseudun nuoriso ajokoirametsästykseen

-Tiina

Tai sitten se oma jälkikasvu tutustumaan metsään, juuri tuolla tyylillä, ettei vain satu sitten tympimään, jos liian pitkään ollaankin siellä metsässä. Meillä vanhempaa poikaa ei saisi millään pois metsältä, kalasta, marjasta, mutta vuotta nuoremmalle riittää 1/2 h ja sitten kuuluu että jokos mennään kotiin ja jos ei tiedossa ole kotiin lähtöä, on seuraava toteamus ''mullapa on nälkä'' Nykyään varataanki eväät mukaan...
Pienempi ''herra'' jatkuvasti eväillä

Vanhempi jaksaa tutkia luonnon ihmeitä ja passissakin istua

Taralla hyvä meininki Viime talvena kävi mahtava tuuri, kun metsällä oli mukana isäni, ja kaikki kolme nuorempaa veljeäni, joista vanhimmalla haulikko mukana. Nuorin veli (12v) oli isän mukana passissa ja toiseksi nuorimmainen pyöri minun seuranani. Minun passissani nähtiin jänis, ja isä sai sen passistaan ammutuksi. Oli tuo nuorimmainen veli intoa täynnä kuin kaljapullo, kun mentiin sitten joukolla kaadolle. Kyllä alkoi metsästys kiinnostaa, ja rankasti Olivat nähneet jäniksen jo edellisellä lenkillä, mutta hieman liian kaukaa. Kolmatta tuntia veljet jaksoivat passeissa olla, eikä kuulunut minkäänlaista mutinaa, kun koko ajan ajo raikasi, ja jännitys oli tietenkin kova. Nuorin ja toiseksi nuorin veli aikovat kumpikin suorittaa metsästyskortin ensi keväänä

Niin kauan, kuin juopottelu hyväksytään koetoiminnassa, ei nuoria saada mukaan. ONNEKSI, sillä kukapa vanhemmista haluaisi jäkikasvunsa osallistuvan sellaiseen toimintaan. En minä ainakaa. Paneutukaamme siis alkoholin käytön kitkemiseen.

Joo paljon enemmän kavahtaa lapset puolihullujen aikuisten jatkuvaa riitelyä selvin päin, kuin nähdä joskus oikein puheliaalla päällä olevia ja nauravia aikuisia.

Minulle meinaa olla aikuisenakin harrastamisen esteenä kännipäiset tuomarikaverit: miten ne käyttäytyy, rupeaako se riitelemään ja jankkaamaan jotakin asiaa, kestääkö ne erän loppuun, meneekö arvostelu perseelleen, miten jaksaa kuunnella typerää jorinaa. vähemmästäkin nuori kaveri karkottuu harrastuksesta kun vanhakin kyllästyy. Miten minulle melkein aina sattuu kaveriksi joku junttijuomari?
Ehkä se on vain sattumaa, mutta kokeisiin ei huvita kyllä tulla aamun arpapelissä odottelemaan millainen kaveri sattuu nyt kohdalle. Sopii miettiä miten asiaan suhtautuu heikolla itsetunnolla varustettu nuori poika tai tyttö.

Tänään tuolla nuorten kilvassa erään koiran omistajan mukana oli hänen kaksi tytärtään, toinen koiran ohjaajana ja toinen nuorempi turistina. Oli nuorempi ilmeisesti ollut ajokoiran kanssa aikaisemmin metsästys hommissa kun tuumasi isälleen jäniksen tullessa ajossa viereen että: " Milläs myö tuo nyt ammutaan kun ei pyssyäkään mukana". Nuoren suusta sitä kuulee totuuden ja milloin mitäkin.

Nuorten kilpa oli kyllä mukava reissu. Kukaan ei lätränny viinan kanssa näkyvästi, niin että oli tenavillakin mukava olla...

Poikani 6v on oikein innostunut jänisjahdista.Pitää vaan muistaa hyvät eväät ja nuotio tarpeet niin kyllä päivä vierähtää.
välillä opetellaan kasveja ja lintuja mitä milloinkin nähdään.
Tutka se vasta kiva vehe on kun sillä näkee missä koira on.Jospa se meijänkin poika jaksaa isonakin metälle nyt se kyllä sano että siitä tulee hirvimies.

Mulla poika "pääsi" mukaan siinä vaiheessa, kun en tarvinnut vaippoja metsään kantaa. Sitä vaihetta kesti noin 16 -vuoden ikään saakka. aina sanoi "ei vielä lähdetä pois" vaikka ei jaksanut oikein metsästä autolle kulkea. Autolla sit ootti täysi kaakaopullo ja makkaravoileivät. Monesti ei entinyt syödä koko leipäpalaa, kun nukkui etupenkille. No sitten tuli kymmenen vuoden paussi, alkoi pojan "kutuaika" ei siinä tarvinnut miettiä, mikä on tärkeysjärjestys. Luonto ajaa tikanpojan puuhun. Ei metsästys "isin" kanssa silloin kiinnosta, eikä tarvitsekkaan. Nyt, kun kolmekymppiä meni rikki, on taas palattu harrastuksen pariin yhdessä. Jatkuu siitä, mihin se jäi silloin 16-17-v. Kyllä se on geeneissä... (toivottavasti).

Jos nauran, niin säälistä nauran koetouhulle. Pitkät kokeet on pitkät viivat paperilla ja...kuinka paljon satua lapsille.
Viinan voimalla puheet on pontevat, mutta se tosi puhdasrotuinen ajokoiraukko voi puhua suuta suuremalla vaikka melkein selvinpäin. Olipa kuinka kovaa urosta ja sutta tahansa, niin sukupuolileima voi olla vääristynyt kun joutuu tarkempaan syyniin.

Ihan ensimmäiseksi Vanhojen metsästäjien täytyy olla ystävällisiä myös tyttöjä/naisia kohtaan! Eli pois sukupuolisyrjintä, moni nainen esim osaa ampua paremmin kuin miehet, eivätkä kaikki naiset ole vain kauneusintoilijoita, kyllä hyvältä saa näyttää myös metsälläkin.

Täytyy ottaa avosylin vastaan nuoria esim hirviporukkaan (tosin joku roti iälläkin pitää olla, ei ihan jokaista vastaantulevaa voi torniin raahata), kettumettään, jänismettään tai mihin vain, ettei koko touhu ukkoonnu vallan.

Ei heitetä nuorille tytöille napahuumoria, jotkut saattavat loukkaantua, ja jos taas on sellainen tyttö joka osaa sanoa takaisin, ei saa vetää säkillistä herneitä nenään, vaan täytyy miettiä, että olikohan oma herja asiallinen.

No joo, ittekkin oon naureskellu vaan ukkojen pervoille jutuille. Onneksi sellaisia pervoja ei tuu ihan joka kokeessa vastaan...
Pitäähän meidät nuoret tytöt ja naiset ottaa tietenkin vakavissaan harrastajina, mutta usein kun ukot luulee, etten mie tiiä ajokoirista mitään, niin saa ainakin symppispisteitä... siis itelle, ei koiralle!

-Tiina