Suomen Ajokoirajärjestö

Sain ajokoirani noin 3 vuotta sitten eli olin 13 v.

Itselläni ei ole ihan ihka omaa ajokkia, mutta perheeseen muutti ensimmäinen SUOMENAJOKOIRA minun ollessa 11 vuotias. Ennen tätä tapausta meillä oli Dreeveri uros TURRE.
Tässä hieman tietoa koirasta:

Suomenajokoira narttu TESSU
Synt. Heinäkuussa 2005, tarkkaa päivämäärää en muista.
Ikää luovuttaessa se täydet 8 vko, niinkuin pitääkin.
Ensimmäistä kertaa metsään Tessu lähti viime talvena isoveljeni Jannen kanssa. Pari kertaa Tessu kerkesi viimevuonna käydä metsässä, mutta tuloksetta - ei odotukset kyllä kovin korkealla olleetkaan, eivätkä voineetkaan olla, kun ekat kerrat kyseessä pentu koiralla. Tessu muutti talouteemme toiseksi koiraksi. Tällähetkellä Tessu on nilsiässä treenattavana sedällämme, joka on käynyt Tepsun kanssa metsällä tänä syksynä muutamat kerrat ja Tessu on jopa ajanut! Ensimmäisellä kerralla muistaakseni 10 minuuttia, mutta kertakerralta siis pidemmän ajan. Itsekin pääsin mukaan metälle viime viikonloppuna, kun setäni perheineen tulivat tänne meille ja sitten mentiin Tessun kanssa metsään. Ei ajanut, mutta kovasti nuuski pusikoita,,. Ei se aina tärppää. Tessu on ollut sedälläni treenissä kesästä lähtien ja tulee kotiin ensikuun 3 päivä. Odotetaan sitä jo innolla! <3

Muotovalio kirjoitti:Eka ajokoirani sain 59 vuotiaana eli meitä on moneksi.

JUST TOSI NUORTEN PALSTALAINEN

Sohvinen kirjoitti:Ite asun poikakaverini kanssa pienessä kaupungissa, ja uskon, että suokkari tai beagle viihtyy, eiväthän ne periaatteessa tilaa tarvitse, vaan liikuntaa ja tekemistä.

Ja EHDOTTTOMASTI suomenajokoiran ainakin tarvitsee päästä toteuttamaan luonnollisia viettejään eli metsälle!!

ensinmäinen koira 7 vuotiaana. ensimmäinen koira jonka pareissa on minun nimi 12 vuotiaana, eli 4 vuotta sitten, nyt on 3 ajokoiraa ja yksi Suomenpystykorva.

Minä sain oman koiran 12 vuotiaana. Kokeissa aloin kulkea isäni kanssa heti ja pidin harrastuksesta paljon.
Arvatkaa mistä en niin paljon pitänytkään??
Miesten viinan juonnista.. Ei oikein pikkutytön ymmärrykseen mahtunut.
Voi olla iso syy siihen miksi harrastukseen ei saada lisää nuoria mukaan..
Se juonti on ehkä vähän siistiytynyt mitä se oli silloin. Parantamisen varaa kyllä olisi.

Itse sain ensimmäisen ajokoiran veljeni kanssa puoliksi ja olimme silloin noin 4-5 vuotta täyttäneitä nyt meillä on uusi ajokoira joka on jo 4 vuotta ja pentuja ois tiedossa.Tänään ultraan aika kahden aikoihin niin tietää montako karvaturria ompi tiiossa.

Itse sain ekan koirani 13w.. Ja se on nimeltään pipsa.. Kuvia löytyy tuolta
http://www.telemail.fi/anniina.hiltunen/

Minä sain ihan ikioman ajokoirani 15-vuotiaana ja nyt koira täyttää 3w.. Perheessä on ollut koiria kuitenki koko ikäni muttei ne ole olleet "minun" omistuksessa

Eka ajokoirani sain 15-vuotiaana 15 vuotta sitten. Oli se hyvä koira kun osasi ajaa jänistä sillai ettei pupua koskaan nähty ja sitten vielä molempiin suuntiin yhtä sujuvasti. Muut, myöhemmät koirani ovat vain yhteen suuntaan ajaneet ja pupuja välillä näytillekin tuoneet.

Meille tuli koira kun olin 13 vuotta ja olen edelleenkin. eli olen vasta aloittelija (1kk kokemusta). 2 kertaa se on ajanut muttei tuonut jänistä vaan kadottanut. kyllä se etsiä osaa muttei ole onnistunut vaan vielä.
Koira on 8kk

Vuonna 2002 13-vuotiaana hankin yhteisen Suomenajokoiran.
Olisko ollu, että -03 kävin ekat ajokokeet (AJOK1)
ja seuraavana kesänä -04 kävin palkintotuomarikurssin jonka jälkeen kortti on täyttynyt muutamalla kokeella.
Tältä syksyltä taskussa mm. 90,42 tulos. Itse olen osallistunut kokeisiin laiskahkosti, koska opiskelu vie paljon vapaa-ajasta.

Meillä on perheessä ollut aina ajokoiria, mutta ensimmäisen oman sellaisen sain kun olin 8-vuotias ja seuraavan sain kun olin 10-vuotias. Nykyisen ostin sitten ihan itse ja ikää oli silloin 20 vuotta. Joten äkkiä laskettuna omia koiria on ollut sellaiset 13 vuotta.

Meille tuli ensimmäinen ajokoira kun olin 12v. Koira oli isoveljen nimissä, käyttö meni pentuajan jälkeen aika tasan. Koiralle tuli viiden vanhana sokeritauti eikä siitä enää metsälle ollut. Seuraavana kesänä otin oman koiran ja sinä kesänä/syksynä maailmaan ei juuri muuta mahtunu... Koiran kans mentiin pitkin mettiä ja paljon, törmättiin kerran hukkaankin, josta muistoksi tuli kolme kerrosta tikkejä takajalkaan ja pari kämmenen kokoista palaa nahkaa vaihtoon. (koira selvis haavoista hyvin, isännälle muistoksi jäi "lievähkö" petoviha..)
Armeijan jälkeen tuli muutto kaupunkiin, eikä ruokkijoita (saati juoksuttajia) ollut. Koiraa en harkinnut ottaa kerrostaloon, joten luovuin koirasta.
Nyt kun oon kolmatta vuotta vielä tääl betoniviidakos (koulua vielä ens vuos) tarjoutu mahku ottaa kimpas mehtuukaverin kans koira, päätös tuli pitkän (n.3sek) harkinnan jälkeen... Pentu (nyt.7kk) on toisen pennun ja aikuisen koiran kans kaverin tarhas ja viikonloput ja vapaat (viralliset ja omat..) mennään taas ja tunteella... -kerran ajokoira, aina ajokokoira...-

- Jaska -