Tarkastettiin koirakalusto, oli kaksi pelaavaa jämptiä, toinen valio vähillä koekäyneillä, toinen erittäin miellyttäväluonteinen yhtä vaille, hirvenlihassa pysytään Alpon huushollissa. Kuvankauniilla suomenajokoiralla Kellolan Lyyllillä oli reilun viikon ikäinen lupaavan näköinen pentue, ihastelin emon hyviä hermoja ja luottamusta myös vieraisiin ihmisiin, Lyyli suorastaan antoi tilaa pentujen lähemmälle tarkastelulle. Kalustoon kuuluu vielä vuosikas suomenajokoirauros, lupaavan oloinen sekin kaikin puolin, isännän mukaan metsässä käynnit menneellä kaudella olivat kuitenkin jääneet noin kymmeneen, mutta komeaa haukkua on jo kuulemma väläytellyt.
Sain kutsun syksylle jahtikauden alettua..josko voitas kuunnella suomenajokoiruuksien ajoa Sulkavajärven rantamaastossa makkaratulilla, silloinhan olisi tilaisuus myös testata se, että ovatko "sulkavalaiset" jänöt parempia eksyttämään Lintonin kuin "pilekkukankaalaiset"..todennäköisesti ovat. Kiitokset vielä mieleenpainuvan mukavasta vierailutapahtumasta isäntäväelle!
Iltamyöhään kotiini saavuttani tein totin maitolasiin, kolmasosa Kallea, kolmaosa mehutiivistettä ja kolmasosa vettä. Huomasin, että perkules sokerimuurahainen nousi tiskaamattoman lasin pohjalta kellumaan kaikkein päällimmäiseksi. Yritin poistaa tätä pientä häiriötekijää teelusikalla "lorkkimalla"..mutta niinhän siinä kävi, että lapsi meni pesuveen mukana, lasi lähes tyhjä sen jälkeen kun onnistuin saamaan muurahaisen lusikkaan ja sitä myöten pois nesteestä..että kyllä se tuo sokerimuurahainenkin teettää joskus töitä
.