Pallaanpa otsikkoon.
Kun ottaa kaikki 100 palk%:n koirat, joilla on jälkeläisiä niin jälkeläisen p%:n keskiarvo on täsmälleen sama kuin kaikkien koirien jälkeläisten. Jos kaikki koejälkeläisiä jättäneet koirat laitetaan paremmuusjärjestyksen oman p%:n mukaan ja otetaan paras kolmannes, saa niiden jälkeläiset 2% paremman prosentin kuin huonoimman kolmanneksen koirat. Siis ilmanaikuisen pieni ero.
Jos poistetaan sattumaa ja otetaan mukaan vain ne yksilöt, joilla on vähintään 6 koekäyntiä ja sama määrä myös jälkeläisillä ja vähintään 2 koejälkeläistä on ero vieläkin ääripäissä vain 3%-yksikköä. Siis sillä, että käyttää jalostuksessa hyvin kokeissa menestyviä yksilöitä ei ole juurikaan merkitystä seuraavaan sukupolveen. Yksilöillä on suuria eroja mutta periytyskyky on yllävän tasainen.
Tuo pienikin parannus on kuitenkin vuosikymmenten ja useampien sukupolvien saatossa merkittävä, jos se on periytyvää taidon parannusta. Ajoajaksi muutettuna se on n 4-6 min/erä sukupolvi. Jos koirat liikkuvat ajolla hitaammin, tulee se helposti. Sama tapahtuu, jos haukkuherkkyys lisääntyy. Suuri kysymys jalostajille nyt onkin, mistä vaatimaton parannus on peräisin?
Koiran ominaisuudet tulevat molemmilta vanhemmilta ja harvoin ne molemmat ovat itse olleet huonoja kokeissa. Äkkiä kait saisi selville senkin, kuinka suuri ero tulee hyvä+hyvä ja huono+huono yhdistelmien välille. Yleensähän yhdistelmässä narttu on se huonompi kisakone.
Pauli kyseli UP:n asetuksistani. Värkkäsin itse sovelluksen, jolla saa kartalla jokaisen pätkän värin jälkikäteen vaihdettua sen mukaan, mikä on haukkutiheys. Laiton korkeaksi, ettei tulee kateellisia

. Ei ole koirani pesäntekijöitä.