Näinkin voi käydä

[Jorma Suuronen]

Hyvät harrastajat älkää ottako koiranäyttelyitä liian vakavasti. Olin koirani kanssa Kouvolan näyttelyssä 23.8 kansan mielestä tuomari söi sertin koiraltani. Hyväksyn sen, kun se meni käyttöluokan koiralle.
Seuraavana päivänä Lappeenrannassa koirani sai sertin oli rop ja ryp 2. Kas kummaa matkalla kennelliittoon tulos on muuttunut niin, että koiran sertti on kadonnut.
Onnea Koirien omistajille vilpittömästi. Syy ei ole koiran omistajissa eikä koirissa vaan jossain muualla.
Kuka haluaa seuraavan? Sovitaan näyttely mihin mennään.
Ystävällisin terveisin Jorma Suuronen.

[Tapio Rantanen]

äkkiä katsottuna vaikuttaa inhimilliseltä virheeltä, josta kannattaa pyytää oikaisu. Sertti on pudonnut jostain syystä tietojen käsittelyssä pois. (Uroksen saama sertti ei ole pois nartulta).

[Pia Siltala]

Olen tätä serttikeskustelua seurannut täysin tyrmistyneenä. Eikö aikuisilla miehillä ole muuta tekemistä kuin valittaa toisten saamista serteistä ja laatia tilastoja siitä, kuka on antanut sertin kenellekin. Nyt kun oma koira on vedetty keskusteluun mukaan, niin en voi enää olla kommentoimatta. Kiitokset vain vilpittömistä onnitteluista, jotka eivät tosin kovin vilpittömiltä tunnu, kun kerran todetaan sertin menneen väärälle koiralle.

Näyttelyitä ei tosiaan kannata ottaa liian vakavasti. Kyseessä on harrastus ja arvostelulaji, jossa ei "kansan" sana paina, vaan tuomari ne päätökset siellä kehässä tekee. Ja eiköhän sitä kansaakin sinne kehän reunalle mahdu laidasta laitaan. On toki inhimillistä pitää omaa koiraansa parhaana, niin kai jokainen koiranomistaja tekee, mutta osoittaa mielestäni erittäin huonoa urheiluhenkeä moittia toisten koiria tai tuomaria, jos ei oma koira sillä kertaa pärjää. Mitäs se kettu niistä pihlajanmarjoista sanoikaan? Aina näyttelyyn mennessään kannattaa varautua siihen, että joku toinen voikin olla parempi ja saada sen sertin oman koiran kuonon edestä. Jos ei kestä häviötä, ei kannata näyttelyihin mennäkään. Jos arvostelussa on tehty selkeästi virhe, esimerkiksi näyttelysääntöjä on rikottu, on aihetta valittaa, mutta muutoin on kyllä tyytyminen arvosteluun sellaisenaan.

[Jari Fors]

Hei Jorma !
On täytynyt tulla inhimillinen erehdys tuossa Lappeenrannan näyttelyiden tulosten tallentamisvaiheessa. Sinun koiralle kuuluu sertti, sillä sehän on ollut ROP koira ja on voinut sertin vastaanottaa. Asia korjataan !

[Pekka Juntti]

Olen tätä serttikeskustelua seurannut täysin tyrmistyneenä. Eikö aikuisilla miehillä ole muuta tekemistä kuin valittaa toisten saamista serteistä ja laatia tilastoja siitä, kuka on antanut sertin kenellekin. Nyt kun oma koira on vedetty keskusteluun mukaan, niin en voi enää olla kommentoimatta. Kiitokset vain vilpittömistä onnitteluista, jotka eivät tosin kovin vilpittömiltä tunnu, kun kerran todetaan sertin menneen väärälle koiralle.

Koira joka saa sertin, tulee olla sertin arvoinen. Tästä on ollut puhetta ja siitä, että kovin pienestä piiristä ne voitot napsahtelee tiettyihin kenneleihin. Näyttelyt ova leikkiä, mutta niiden ei tarvitse olla pelleilyä. Itse en sertejä ole vailla, en ole koskaan ollut. Joku toinen ehkä on.

[Pia Siltala]

Koira joka saa sertin, tulee olla sertin arvoinen.

Tämä lienee itsestään selvää. Mutta kenen mielestä, sinun, minun vai meidän molempien? Kehän laidan yleisön (kaikkien, riittääkö puolet vai vaaditanko määräenemmistö) vai koiranomistajan kavereiden mielestä? Entä kanssakilpailijat, painaako heidän mielipiteensä? Taitaapa olla niin, että niin monta mieltä kuin miestä.

Rotumääritelmä asettaa raamit sertinarvoisuudelle, mutta kyseessä on kuitenkin tuomarin subjektiivinen näkemys koirasta sinä päivänä ja siinä kunnossa. Koska sertit nyt pääsääntöisesti tuntuvat menevän väärille koirille ja vääriin kenneleihin, niin pitäisikö sitten järjestää äänestys sertin saajista kehän reunalla? Kävisikö huutoäänestys, sertti niille, jotka huutavat kovimmin? Vai ihan suljettu lippuäänestys? Pitäisikö sertit peräti arpoa, olisiko tämä riittävän tasapuolista ja oikeudenmukaista?

Suosittelen hakeutumista ulkomuototuomarikoulutukseen kaikille niille, jotka haluavat arvostella toisten koiria ja vaikuttaa siihen, kenelle sertit annetaan.

[jari huttunen]

Aivan,rotumääritelmä asettaa selvät raamit sertinarvolle.Päivänselvää on että tuomarin pitää olla objektiivinen näkemyksessään koirasta sinä päivänä ja siinä kunnossa.Kaikki subjektiivisuus edellä mainitussa asiassa on täysin ala-arvoista ja tuomittavaa.

[Pekka Juntti]

Koira joka saa sertin, tulee olla sertin arvoinen.

Tämä lienee itsestään selvää. Mutta kenen mielestä, sinun, minun vai meidän molempien? Kehän laidan yleisön (kaikkien, riittääkö puolet vai vaaditanko määräenemmistö) vai koiranomistajan kavereiden mielestä? Entä kanssakilpailijat, painaako heidän mielipiteensä? Taitaapa olla niin, että niin monta mieltä kuin miestä.

Rotumääritelmä asettaa raamit sertinarvoisuudelle, mutta kyseessä on kuitenkin tuomarin subjektiivinen näkemys koirasta sinä päivänä ja siinä kunnossa. Koska sertit nyt pääsääntöisesti tuntuvat menevän väärille koirille ja vääriin kenneleihin, niin pitäisikö sitten järjestää äänestys sertin saajista kehän reunalla? Kävisikö huutoäänestys, sertti niille, jotka huutavat kovimmin? Vai ihan suljettu lippuäänestys? Pitäisikö sertit peräti arpoa, olisiko tämä riittävän tasapuolista ja oikeudenmukaista?

Suosittelen hakeutumista ulkomuototuomarikoulutukseen kaikille niille, jotka haluavat arvostella toisten koiria ja vaikuttaa siihen, kenelle sertit annetaan.

Pia voit kääntää asian ihan sellaiseksi kuin haluat. Olen esittänyt luvut ja kaikki tekevät niistä omat johtopäätöksensä. Sinun johtopäätös on, että kaikkki on hienosti. Todella monen muun mielestä asia oli korkea aika nostaa esiin. On jännä juttu, että kun argumentoi faktoin ajokoirajärjestössä, leimautuu kateelliseksi paskanpuhujaksi. Kun tekee sitä töissä, kehuvat journalistiksi. Herjaaminen on helpoin tapa vesittää asiallinen asia.

[Pia Siltala]

On myös jännä juttu, että kun kirjoittaa keskustelupalstalle omia ajatuksiaan, ne nimetään asioiden kääntelyksi. Jos esittää julkisesti omia mielipiteitään, voi varautua siihen, ettei vastakaiku ole pelkkää komppaamista, vaan erilaisia näkemyksiäkin voidaan esittää. Minuun ei ole koskaan vaikuttanut "Moni muu on tätä mieltä (=sinunkin pitäisi olla?)"- tyyppinen argumentointi, vaan omat näkemykset muodostuvat kyllä muilla perusteilla. Täällä keskustelupalstalla kirjoitan yksityishenkilönä, en minkään ammattikunnan edustajana, vaikka työni puolesta hyvinkin tuttuja ovat "Mun olis pitänyt voittaa, mä olin paras / Miks toi sai, mut mä en"- tilanteet.

Koiranäyttelyissä hyvin harvoin päästään kaikkia tyydyttävään lopputulokseen, vaan aina on joku, jota jää harmittamaan. Jotkut purkavat harmitustaan kehän reunalla jupisemalla, jotkut näillä keskustelupalstoilla ja jotkut eivät katso aiheelliseksi valittaa ollenkaan. PU/PN- kehässä, jossa sertit myös jaetaan, on vastakkain sertin arvoisia, usein lähes tasaveroisia koiria, jolloin lopputulokseen vaikuttavat pienet vivahteet ja tuomarin mieltymykset. Tämä on tuomarin henkilökohtainen mielipide, makuasia (=subjektiivinen näkemys). Laatuarvostelu on toki objektiivista, mutta arvostelulajissa harvoin saavutetaan kaikkia miellyttävä lopputulos, kuten on huomattu.

Minulle koiranäyttelyt ovat edelleen mukava harrastus, jossa tapaa tuttuja ihmisiä ympäri Suomen, voi vaihtaa kuulumisia ja näkee paljon erilaisia suomenajokoiria.

[Pekka Juntti]

Kyllä, mieltä saa olla. Pitääkin. En vain ole varma oletko ollut niin tyrmistynyt, ettet ole kunnolla lukenut, mitä olen kirjoittanut.

Ja kuten täälläkin on todettu, ei haittaa, jos antaa kaverin koiralle sertin, jos se on sertin arvoinen. Aina niin ei ole. Väitteesi, että kilpailukehissä on aina sertin arvoisia, tasaisia koiria, ei pidä paikkaansa. Harrastajilta löytyy kuva-aineistoa runsaasti dokumentiksi, jos tätä pitää enemmän todistella. Kyllä ajokoira saisi sertikehässä näyttää enemmän ajokoiralta kuin mastiffilta.

Jompi kumpi tuomareista on ammattitaidoton, jos sama koira saa kuukauden sisään sertin ja H:n tai muutaman kuukauden sisään T:n ja SA:n. Nämä tapaukset ovat totta, vuonna 2014 tapahtuneita. Erikoista, että näissä tapauksissa koira on saanut kiitettävän arvosanan koiran kasvattajan kaverilta.

Kun nyt olet tyrmistynyt, ja otit sanan argumentointi puheeksi, soisi sinun argumentoivan, miksi olet tyrmistynyt. "Eikö aikuisilla miehillä ole muuta tekemistä" ja "kettu pihlajanmarjoista" -ei ole argumentti, se on tunnereaktio, faktojen dissaamista ja toisen keskustelijan herjaamista. Kerro aluksi, miten selität nämä kertomani näyttelyesimerkit?

Olisi muuten mukava myös tietää, millä koirilla näyttelyitä kierrät. Itse en kierrä millään. Finlandia piipahtaa kerran vuodessa kaupungissa, siellä saan tarpeeksi sirkushuveja ja siellä klovnit oikeasti naurattavat.

[Pia Siltala]

Itse kierrän kehiä pääasiassa kehäsihteerinä. Olen toiminut yli 20 vuotta pätevöitynä kehätoimitsijana, näyttelyissä käyn kymmeniä kertoja vuodessa ja yleensä ajokoirakehässä. Siinä pääseekin aitiopaikalta seuraamaan koirien arvostelua ja kuulee perustelut kullekin arviolle. Monenlaisia tilanteita on vuosien mittaan nähty, eikä tuomarin osa ole aina helppo.

Näitä tapauksia, joissa sama koira on saanut T:n ja SA:n on sattunut myös ennen vuotta 2014. Niihin on perustelut luettavissa koirien arvosteluista ja esimerkiksi vuosikirjoista. Minä en pysty näiden näyttelyesimerkkien selittäjänä toimimaan, koska en ole ulkomuototuomari. Lähinnä tyrmistykseni onkin aiheuttanut se, että maallikot arvioivat koirien saamia arvosteluja ja arvosanoja vailla ulkomuototuomarin pätevyyttä. Mielestäni tässä vesitetään koko tuomarin merkitys kehässä, jos kuka tahansa on pätevä arvostelemaan kehässä esitettyjä koiria. Jos on palava halu päästä arvostelemaan koiria, kannattaa pyrkiä ulkomuototuomariksi, kuten jo aiemmin kirjoitin. Sinnekään pääsy ei toki ole mikään läpihuutojuttu. Mutta ainakin toistaiseksi minä annan painoarvoa enemmän ulkomuototuomarin arvostelulle kuin maallikon näkemykselle jostakin koirasta.

Lisäys: Tässä keskustelussa olen kritisoinut julkista, lähinnä netissä tapahtuvaa jälkipyykkiä, jossa nimillä tai muilla tunnistetiedoilla arvostellaan ja mustamaalataan koiria ja tuomareita, todetaan sertien menneen väärille koirille ja väärien koirien voittaneen tai pärjänneen näyttelyissä.

Kirjoitin aiemmin, että kilpailukehissä on usein tasaveroisia koiria, en käyttänyt sanaa aina. Ja jos ihan tarkkoja ollaan, niin sinä otit ensin argumentoinnin puheeksi, mutta mitäs tuosta. Nämä herjaamis- ja dissaamissyytökset ovat saaneet minut entistä tyrmistyneemmäksi, joten yritänkin tässä nyt kovasti välttää, etten vain enää syyllisty moiseen. Joten minun osaltani tämä keskustelu on nyt loppuun kaluttu.

[Erja Pekkala]

Jorma Suuronen, koirasi saaman arvostelulipukkeen alareunassa lukee näin: Tarkistathan koirasi tulosten oikeellisuuden http://jalostus.kennelliitto.fi, mahdolliset korjaukset osoitteella nayttelytuloskorjaukset@kennelliitto.fi
Näytteilleasettajan velvollisuus on tarkistaa onko lipukkeeseen merkitty tulokset oikein, sekä myös tarkistaa onko ne kirjattu jalostustietokantaan oikein. Kehässä ja myös kirjaamossa on vain ihmisiä töissä.

[Hannes Heiskala]

Näin ulkopuolisena vaikuttaa siltä, että on tapahtunut virhe joko kehässä kehätoimitsijoille tai sitten Showlinkin tulostallennuksessa. Tämä virhe varmasti korjataan, korjattaisiinpa kaikki muutkin virheet, joita kennelliiton tietokantaan nykyisin pääsee luvattoman helposti livahtamaan.

Näytteilleasettajan velvollisuus on tarkistaa onko lipukkeeseen merkitty tulokset oikein, sekä myös tarkistaa onko ne kirjattu jalostustietokantaan oikein. Kehässä ja myös kirjaamossa on vain ihmisiä töissä.

Näytteilleasettajalle ei ole missään asetettu minun tietääkseni tarkistamisvelvollisuutta, eikä arvostelulomakkeen alareunan tietojen tarkistamisella käytännössä ole merkitystä: sinne voi olla aivan oikein merkittynä koiran näyttelyssä saamat tulokset, mutta kun se virhe voi ollakin tuloslakanassa, jonka perusteella tulokset tallennetaan tietokantaan eikä sitä paperia näytteilleasettaja pääse tarkastamaan. Vastuu on aina sillä, joka virheen tekee eikä suinkaan sillä, johon virheen vaikutukset kohdistuvat.

Lähinnä tyrmistykseni onkin aiheuttanut se, että maallikot arvioivat koirien saamia arvosteluja ja arvosanoja vailla ulkomuototuomarin pätevyyttä. Mielestäni tässä vesitetään koko tuomarin merkitys kehässä, jos kuka tahansa on pätevä arvostelemaan kehässä esitettyjä koiria. Jos on palava halu päästä arvostelemaan koiria, kannattaa pyrkiä ulkomuototuomariksi, kuten jo aiemmin kirjoitin. Sinnekään pääsy ei toki ole mikään läpihuutojuttu. Mutta ainakin toistaiseksi minä annan painoarvoa enemmän ulkomuototuomarin arvostelulle kuin maallikon näkemykselle jostakin koirasta.

Kaikella kunnioituksella on todettava, että olen kyllä ollut seuraamassa näyttelyissä sellaistakin suomenajokoirien arvostelua, jonka haluaisin kokonaan unohtaa. Nämä kritisoimasi maallikot varsinkin pienissä maaseudun ryhmänäyttelyissä ovat usein se koko suomenajokoiraharrastuksen ja -kasvatuksen kova ydin: ne kehänlaidalla istuvat ovat useinkin vuosikymmeniä harrastaneet tätä rotua ja seuranneet mm. näyttelyitä, tulleet vartavasten katsomaan koiria ja seuraamaan arvostelua. Eikö heillä saisi olla mielipidettä ja eikö sitä saisi sanoa ääneen? Pitäisikö näiden 70-80 vuotiaiden ukkojen hakeutua ulkomuototuomarikoulutukseen (ikäraja nykyään muuten 50 v)? Eikö SAJ voisi järjestää näille silmätestejä?