Kirjoittaja voittos päivämäärä Ti Syys 26, 2006 3:31 pm
Talon pihasta meni polku joelle, jota pitkin pieni koira juoksi joka päivä joelle juomaan. Polku meni läpi sankan kuusikon, jossa orava asusti. Erityisesti orava piti yhden vanhan kuusen kävyistä, joita se istui päivittäin nakertamassa. Pahaksi onneksi kuusi oli aivan sen polun vieressä, jota pitkin pieni koira hipsi joelle juomaan. Se oli huomannut oravan puussa ja viettinsä vimmalla alkoi sitä räksyttää. Palatessa se räksytti kauemmin kuin mennessä. Asia harmitti oravaa suunnattomasti, sillä muuten ikikuusikossa oli romanttisen rauhallista.
Räksytys toistui päivästä toiseen ja orava halusi tehdä siitä lopun. Seuraava päivänä tikka istui iso karhea kuivuudessa auennut käpy nokassaan pitkän oksan latvassa, joka sopivasti ulottui polun päälle. Koira huomasi otuksen jo kaukaa erehtyi luullen oravaksi ja laukkasi kohti kuusta kita ammollaan. Juuri kun se alkoi vimmoissaan räksyttää, lähti tikka lentoon ja pudotti kävyn. Se osui suoraan kitansa aukaisseen koiran kurkkuun asti ja juuttui sinne. Koira ei pystynyt enää koskaan haukkumaan.
Tarinan opetus: Ei kannata haukkua varmistamatta, voi mennä käpy kurkkuun.