Suomen Ajokoirajärjestö

Pitäisi käyttää pari nuorta koiraa näyttelyssä.
Kuten tunnettua,on tuomareilla mieltymyksiä ja painotuksia,jotka saattavat vaikuttaa lopputulokseen.
Ajattelin,että tähän voisi laittaa joitain vinkkejä kokemuksista ja huomioita,tai näkemyksiänne eri tuomarien linjoista..
Aloitan tähän,että Esko Nummijärvi sanoi joskus leikillisesti,että vihaa piipun läpi vedettyä suomenajokoiraa
arvosteltuaan huonosti puhdistunutta ajokoiraa.
Ennemmin saa olla runsaati valkoista,ja vaikka manttelirikkoa.
Toiset tuomarit suosivat pienempää,ja toiset suurempaa koiraa.
Joidenkin mielestä uroksella pitää olla tosi iso pää.
Jotkut suosivat raskaampaa,toiset kevyempää koiraa ym.
Tähän voisi laittaa vinkkejä,ja avointa keskustelua asioista,jotka ovatkin jo enemmän näyttelyitä käyvien tiedossa.
http://www.kennelliitto.fi/FI/toiminta/nayttelyt/ulkomuototuomarit/Ulkomuototuomarit.htm
Tuosta löytyy suomalaiset ulkomuototuomarit.

Onko aihe liian tabu.
Ei kai siinä ole mitään pahaa,jos ulkomuototuomareilla on mieltymyksiä ajokoirasukua kohtaan sääntöjen puitteissa.
Ovathan he joskus niistä maininneetkin esittelyissään ajokoiramieslehdessä.
Tähän voisivat myös tuomarit itse mainita mieltymyksistään.
Ainakin Jari Fors lukee joskus tätä foorumia,muista en tiedä.

Tämä ajatus kuulunee huonosti keskusteluun mutta minusta on vain hyvä että on useampia rotumääritelmän tulkintatapoja ja eri puolien korostamista. Kanta säilyy heterogeenisempänä, vaikuttavathan näyttelytulokset jossain määrin siitosvalintoihin. Mutta sitä minä en ymmärrä että rotumääritelmä ei riitä arvosteluperusteeksi vaan että tuomarikoulutuksessa sovitaan uusia sopimuksia joista kasvattajat eivät niinkään ole selvillä, esim. värityksestä sanotaan että koira on kolmivärinen. Miksi sitten puhutaan "värivirheellisistä" , liikaa valkoista, surunauha, ei ole puhdistunut, vaikka kaikki nämä ovat rotumääritelmän mukaisia eli täydellisen kolmivärisiä.

Mehtäjänis kirjoitti:Tämä ajatus kuulunee huonosti keskusteluun mutta minusta on vain hyvä että on useampia rotumääritelmän tulkintatapoja ja eri puolien korostamista. Kanta säilyy heterogeenisempänä, vaikuttavathan näyttelytulokset jossain määrin siitosvalintoihin.

Koiranetin mukaan vuosien 1999-2009 aikana syntyneillä uroksilla on 35:llä yksilöllä yli kymmenen pentuetta.

34:llä uroksista on käyttövalion arvo, yksi on Ajok-1 ajanut. 16 näistä 35:stä kva-uroksesta on lisäksi muotovalioita, 1 on "pelkkä" muotovalio, 2:lla on sert, 7:llä on eri tai vara-sert, lopuilla yhdeksällä eh tai vanha 1.

Yhdelläkään vuosien 1999-2009 välillä syntyneellä H:n tai 2:sen uroksella ole yli kymmentä pentuetta.

Hakuun mahtuneilla muotovaliotason uroksilla on yhteensä 312 pentuetta, kahdella sertin saaneella 44, 7:llä erin tai vara-sertin uroksella 127 pentuetta, lopuilla "ykkösen" koirilla 137 pentuetta.

Siinä hieman tilastotietoa, tosin sitä en osaa sanoa kumman puolen menestys (näyttö- vai käyttö) on missäkin astutuksessa tehnyt nartunomistajaan suuremman vaikutuksen.

metsässä:n aiheeseen en osaa suurempia kommentoida. Melekein aina siellä viimeisenä pyörii hyvin puhdistuneet koirat, se lienee tuomareiden yhteinen linja.

Vuonna 2006 Envallin Matti antoi eräässä näyttelyssä ropin ja sertin pienehkölle/lyhyehkölle, jämäkälle, hyväkarvaiselle ja erinomaisen hyvää ravia liikkuvalle urokselle. Luulin tämän olevan Envallin "linja". Vuonna 2008 kävin katsomassa uudelleen Matin tuomarityöskentelyä. Nyt urosten sertti menikin aivan toisentyyppiselle koiralle. Isohkolle, pehmeäselkäiselle ja hivenen hontelolle koiralle. Liikkuminenkaan ei ollut raviltaan eikä etenkään selkälinjan jämäkkyydeltäkään parhainta, vaikka Envall sloganoikin, "liikkuminen ratkaisee liikkumiseen tarkoitetulla koiralla!".

metsässä: jos osaat ja on mahdollisuus, laita kuvia noista nuorista koiristasi.

.

Antti kirjoitti:metsässä: jos osaat ja on mahdollisuus, laita kuvia noista nuorista koiristasi.

No sitten loimen kanssa parin vuoden päästä .

.

kyllähän totuus pitää kestää.

lähinnä katkeruus paistaa nänninpurijan kirjoituksista ilmiselvästi huono häviäjä..

.

nänninpurija kirjoitti:JEES kyröö näinhän se on olen huono häviäjä. Sen takia käyn vaan mettällä

Mittee nuista sitten huolehtimmaan.

Kyllähän se täytyis mennä niin että käyttökoirasta kyseen ollessa tärkeimmät on käpälät, lapojen kiinnitys, selkä ja karvapeite loput on kosmetiikkaa. Muistaako joku kun 80 luvulla ulkomuototuomarit mittas piirtoja ja sukkia, krnssikaulat oli häväistys samoiten manttelirikko, kuinkas kävi hävis AJOTAITO, olivathan koirat nätinnäköisiä. Toinen samaanaikaan vaikuttanut seikka oli herkkyyden pelko, jos tuli HLÖ miinuksia, omistaja joutui miltei itsetuhon partaalle ja koira monttuun.

"Nätin näköisyys" on vain sopimus. Paljonko haittaisi vaikka ajokoiralla olisi esim. beaglen tapainen väritys.? Saisi keskittyä jalostuksessa muuhun kuin värivalintoihin, esimerkiksi.

äläs nyt ala hourimaan,meillä on kaunisvärinen AJAVA suomenajokoira,pidetään siitä kiinni