Ihastuin näyttelytuomariin Halsualla

[Vieras]

Häntämutka, huono luonne, hammaspuutos jne vain todetaan. Se joko on tai ei.

Niinpä. Siinä sitten toisinaan ihmetelläänkin, että ulkomuototuomari nyt vain totesi, että koiralla on häntämutka - vaikkapa sen ties kuinka monennessa näyttelyssä! Samoin joku saattaa löytää hammaspuutoksen taikka purentavian, vaikka aikaisemmissa näyttelyissä koiran kalusto on ollut aina kunnossa, puhumattakaan luonnemerkintöjen heittelyistä näyttelyittäin.

[popi]

tuomarin tehtävänä esittää koiran puutteet hienovaraisesti ja kottaa löytää myös hyviä puolia kuten eräs ajokoiratuomari kierteli aikansa koiraa ja sanoi hyvä karvaoeite ja kolmas palkinto ja sivullisesta näytti että koiranomistaja oli tosi tyytyväinen tulokseen että silleen kannattaa muistaa että omistajalle tämä koira on varmasti maailman paras koira omine puutteineen

[ErjaH]

Nyt kun olen ollut kehäsihteerinä ja tuomarille kaverina ottamassa mittoja ylös (tuomari mittaa, minä kirjaan paperille). Tuomari mittaa, sanoo mitan ja katsoo omistajaa. Tämä siis tarkoittaa, että voipi sanoa,että mitä on yleensä mitattu tai sitten nyökytät päätä sen merkiksi, että juu niin on sen korkunen.

Yhen jos toisenkin kerran on tullu mittaus hieman hakoteille...tuomari mittaa uudelleen ja mahdollisesti jopa saa uuden tuloksen. Joissakin roduissa mitataan vain selvästi isot ja pienet koirat. Oman uroksen kanssa kehässä ollessani sanon tuomarille, että 40 on mitattu. 39-40 on se vaihteluväli...tosiaankin pohjasta riippuen.

Aila kerran mittas meitä ennen urosta...ainakin 5 kertaa ja eri paikassa...yli korkee oli. Sittan kun tuli mun vuoro, lähätin sanomaan, että tää on 40cm, johon Aila että joo tämähän on selvästi pienempi kuin tuo edellinen.

Nartun taas olen käskenyt mitata uudelleen jo ihan senkin takia, että sen vaihteluväli mitoissa on 34-36,5cm tuomarista riippuen.

Ja kyllä noita mittatikkuja kannattaa tehä jo ihan senkin vuoksi, että voi harjoitella kotona miten seisotaan oikein mittauksessa, eikä pelätä mittatikkua.

[ES]

Kyllä on liian iso mittaero "Erijanki" nartulla ku on vielä pienempi koiraki, niin siinähän tuo virhemarginaali pitas senteissä pienetä.

Ei sillä Arnella ollut se mittakaa yhtä asiallinen niinku oli sitte jälestäpäin etempää tulleella "Pustan Pojalla! Sillä oli mitan päässä koiran tassun kokonen peltilappu...ja tassun näkönenki se oli...ei painunu mättään koloon se mitta. Että ei sitä tääläkkään kaikkia asioita parraite osata.

[ErjaH]

ES: , eikö meillä ollu puhetta, että ei nimitellä

On tuomareita, jotka saa järkiään pienemmäksi koirat kuin muut...joten oiskohan siinä mittatikun asettelussa opiskeltavaa?

Ajokoirat on nähtäväsi pakko mitata...jotkut tuomarit eivät mittaa beaglejä kuin ainoastaan ne rajatapauksen suuntaan jos toiseen...juoksuttavat sitten senkin edestä

[ES]

ES: , eikö meillä ollu puhetta, että ei nimitellä

On tuomareita, jotka saa järkiään pienemmäksi koirat kuin muut...joten oiskohan siinä mittatikun asettelussa opiskeltavaa?

Ajokoirat on nähtäväsi pakko mitata...jotkut tuomarit eivät mittaa beaglejä kuin ainoastaan ne rajatapauksen suuntaan jos toiseen...juoksuttavat sitten senkin edestä

unohtu...

[Vieras]

Rakenteen pitää olla ajokoiralla aikalailla kestävyyttä suosiva. Pitkän matkan juosijana on sutta pidetty hyvänä esimerkkinä. Kun tarkkailee suden rakennetta, huomaa rintakehan olevan aika lailla kevyen, ei leveä eikä syvä.

Ulkomuototuomarithan ovat aina suosineet liian raskasta ja lihaksikasta rakennetta. Seurasin kerran erään tunnetun tuomarin arvostelua takavuosina. Arvosteltavana oli raskasrakenteinen, iso ja lihaksikas uros, ehkä hieman lihavakin. Tuomari kertoi yleisölle uroksen olevan riittävän vankka kestämään useamman päivän metsästysrasituksen. Epäilen asian olevan päinvastoin. Kukapa maratonjuoksussakaan on nähnyt kärkipäässä isokokoisia atleetteja, taitavat olla pieniä, kevyitä, kestäviä.

Kestävyyslajeissa, jota ajokoiran työkin on, liiasta lihasmassasta on vain haittaa. Hapenotto painokiloa kohti jää vähäisemmäksi samoin jalkojen ja käpälien rasitus tulee suuremmaksi.

Parhaat ajokoiranhan saattavat joskus alkusyksyn päivinä ajaa 15 - 17 tuntiakin. Jos koira menee ajettavan perässä noin 3 minuutin kilometrivauhtia, matkaa kertyy 200 - 300 km. Tällä rasituksella alkaa jyvät seuloutua akanoista, niin käyttö- kuin rakennepuolellakin. Takuuvarmasti moni omistaja on pilannut tällaisen yksilön liialla ajattamisella. Pitää muistaa antaa useita vuorokausia lepoa.

[Vieras]

Ihastuin ajokoiratuomariin. Oli sitte kiva juoksutta koiraa ringissä ja saada sertti. ja sitte mentiin "kahville"

[Night Wizard]

Niin, onhan tuossa kyllä järkeä. Mutta seuraavaksi voikin miettiä, että pitääkö niiden arvosteluiden olla kovin yksityiskohtaisia loppujen lopulta, kyllähän nuo " latteat ja ympäripyöretkin" arvostelut kertovat pääasiassa kaiken oleellisen..? [/quote]

Kasvattaja hyötyy enemmän kun tuomari sanoo muutakin kuin "kiva yleisvaikutelma". Kun arvostelu yksityiskohtainen, voi kiinnittää huomiota jalostustyössään myös siihen että rotu pysyy samannäköisenä kuin rotumääritelmä kertoo (ja siis tarkoitan käyttöominaisuuksien lisäksi).

Koiranomistajana ja näytteilleasettajana haluan ainakin vastinetta rahoilleni. Jos maksan sen 40-60€:kin kansainvälisestä näyttelystä, haluan että tuomari sitten ARVOSTELEE koirani, ei vain vilkaise nopeasti ja heitä kehästä H:lla.

Muutenkin suosittelisin että koiraa käytettäisiin useammalla tuomarilla, varsinkin jos koiraa on tarkoitus käyttää jalostukseen. Yhden tuomarin arvostelu on vain hänen henkilökohtainen mielipiteensä, ja laajemman kuvan koirastaan saa, kun lukee useamman mielipiteen.

[Antti]

Night Wizard, eläpä nyt ala liioitellen kirjoittamaan: "...kun tuomari sanoo muutakin kuin "kiva yleisvaikutelma".

En tarkoita asiaa ihan noin. Tottakai arvostelun tulee olla yksityiskohtainen, muttei liian. Ei arvostelussa tarvitse, kun käyttökoirista puhutaan, joka pienintä virhettä koirasta etsiä. Arvostelussa tulee kiinnittää huomiota vain siihen, kuinka hyvin koira sopeutuu metsästyskäyttöön Suomen oloissa, eli pääasiassa koirasta tulee arvostella sen rakenne, karvapeite ja työkalut, eli jalat. Aivan turhaa näyttelyissä on mainita pieniä kauneusvirheitä, ne eivät haittaa käyttökoirissa mitään. Toki rotumääritelmässäkin tulee pysyä, sitä en kiellä.

Ja tämähän on vain oma mielipiteeni.

Ja sitten tähän vielä.

Kasvattaja hyötyy enemmän kun tuomari sanoo muutakin kuin "kiva yleisvaikutelma". Kun arvostelu yksityiskohtainen, voi kiinnittää huomiota jalostustyössään myös siihen että rotu pysyy samannäköisenä kuin rotumääritelmä kertoo.

Jos joku alkaa kasvattamaan koiria, niin eiköhän hänellä ole ihan yhtä hyvä silmä katsomaan koiraa, kuin näyttelytuomarilla, vai täh?

[Night Wizard]

Jos joku alkaa kasvattamaan koiria, niin eiköhän hänellä ole ihan yhtä hyvä silmä katsomaan koiraa, kuin näyttelytuomarilla, vai täh?

Mutta totuushan on että omalle työlleen tulee sokeaksi ajan mittaan. Ja siinä omassa linjassa saattaa ilmetä jotakin ulkomuodollisesti rodulle epätyypillistä, mitä ei välttämättä ole edes huomannut itse.

Eikä vasta kasvatustyönsä aloittanut ihminen osaa katsoa koiraa "sillä silmällä" kuin pätevöitynyt ulkomuototuomari. Ja jos mennään siihen etteivät tälläiset ihmiset saisi kasvattaa koiria, ei meillä olisi kohta niitä tuomareitakaan (vaatii kasvattajakursseja jatkoon asti ja omaa kasvatusta), joka johtaisi siihen, ettei tulisi valioitakaan.

Jokaisen on joskus aloitettava alusta, oltava se aloittelija joka kerää tietoa ja taitoa sekä kokemusta.