Vinblad kirjoitti:Räppäri kirjoitti:Anonymous kirjoitti:käskevän eetu.. muuta ei tarvitse sanoa
Sanos muuta. Äärimmäinen venymiskyky, pistyy ajamaan viitosen haukulla 99 pistettä.
Kirjoittaja viittaa ilmeisesti tähän tulokseen:
http://www.lapinajokoirayhdistys.fi/poy ... asp?id=646Kova paljaan maan tulos, jota valitettavasti jäänyt laimentamaan ikävä piirre:
Kentällä kuuluneen puskaradion mukaan alkuperäisistä tuomareiden täyttämistä arvostelukorteista olisi puuttunut merkinnät kokonaan
Lisätietojen kohdista 42 Havainnot herkkyydestä ja 43 Näköhavainnot ajettavasta. Toisin sanoen ajettavaa tai koiraa ei ole siis havaittu kummassakaan erässä...
Puuttuneet lisätietokohdat ovat kuitenkin ilmestyneet
jälkeenpäin em. Lapin ajokoirayhdistyksen ylläpitämälle tulossivulle. Siellä niitäkin kuuleman mukaan olisi vielä säädelty kokeen jälkeisellä viikolla sopivimmiksi. Herääkin kysymys, mikä lienee painostanut vahvemman kynän käyttäjää korjaamaan nämä tuomareiden "havaitsematta jättämiset" ainakin näille tulossivuille? Virallisiin koekohtaisiin papereihin ei korjauksia ole ilmeisesti tehty.
SAJ:n virallisilla tulossivulla tällainen ”säätäminen” ei olekaan yhtä yksinkertaista, sillä kyseisiä lisätietomerkintöjä ei täällä näy:
http://www.shhj.fi/saj/Eteinen?rekno=37 ... ta=ukokeet 
Kaikki kunnia toki kuulukoot koiran saavutuksille, mutta tällainen mielikuvia muokkaava menettelytapa ei valitettavasti kohota sen arvostusta kentällä varsinkaan jalostusuroksena toimimisen suhteen.
Toteamuksena, että olisi viisainta kuitenkin pysytellä totuudessa eli vain faktaa eikä fiktioita. Vaikutukset voivat olla kauaskantoisia.
Asianosaisen kommentti Käskevän Eetusta
Luin hämmästyksekseni mielestäni jo törkeäksi luokiteltavia väitteitä kokeiden tulosten manipuloinnista vuoden 2004 Lapin PM-kisojen jälkeen. Käskevän Eetusta ja hänen omistajistaan saa jokainen olla juuri sitä mieltä kuin itse haluaa, enkä niitä halua kommentoida, mutta perättömien huhujen levittäminen totena ja vihjailut tulosten manipuloinnista sai niin sanotusti haukkukynnykseni laukeamaan. Kerron tässä kirjoituksessa asianosaisten näkemyksen Eetun kaudesta 2004 ja 2005, PM-kokeesta ja Kilpa-otteluista.
PM-koe
Kerron nyt PM-kokeen kulun niin kuin isäni sen minulle on kertonut. Kokeen ylituomarin sekä ulkopaikkakuntalaisten kokeneiden palkintotuomareiden nimet ovat tiedossa, joten mikäli kysyttävää löytyy, uskon, että he kertovat mielellään näkemyksensä asiaan. Tapasipa Erkki jatkokoulutustilaisuudessa toisen heistä ja tämä muisteli vieläkin mahtavaa, tuomariuransa parasta koepäivää Eetun ja Erkin mukana.
Eetun koekausi 2004 oli kaksijakoinen. Koira ei tuntunut olevan oikein kunnossa syys-lokakuun vaihteen jälkeen. Koira alkoi juoda, jopa viidestä kuuteen litraan päivässä ja oli jotenkin voimaton. Toisaalta koira ajoi unelmaeriä, joten mistään vainuun vaikuttavasta sairaudesta ei ollut kyse. Metsästelin lokakuun alkupäivinä Eetulla Ylitornion mökillämme ja sain todella huomata, että koira ei ole tikissä. Eetu ajoi, mutta simahti päivän päätteeksi aivan täydellisesti. Tulimme mökille ja annoin koiralle vettä ämpäristä. Juominen oli todella runsasta. Puolisen sangollista hupeni välittömästi kun koira joi ja joi. Soitin isälleni Erkille ja sanoin, että on Eetulle tainnut tulla vanhuus.
Tuli PM-kisa. Koiraa oli käytetty lääkärillä, mutta mitään vikaa ei koirasta löytynyt. PM-kisoihin sattui unelmakeli sekä -maasto. Eetu sai eteensä hyvän ajettavan ja ajoi ensimmäisen erän paremmin kuin vielä koskaan ennen kokeissa. Jänishavaintoja ei tullut, sillä tuomarit eivät halunneet mennä sekaan häiritsemään. Sen kuuli sivustakin, että jänis sai hurjaa kyytiä. Tupuralähtöjä tuli lukemattomia suoraan kiihkeän ajon sekaan. Viisi minuuttia erän jälkeen kävi niin kuin koeryhmä oli ajatellut käyvän jo aikaisemmin: Eetu sai jäniksen kiinni. Itse vainajaa ei löytynyt, mutta 125 minuutin ajo päättyi jäniksen rääkymiseen. Siitä siis havainto, joka merkittiin lopulta Lapinajokoirayhdistyksen sivuille ja näkyy siellä olevan vieläkin samoin kuin havainnot herkkyydestä kohta, jonka toteamiseen ei liene ollut perusteita.
Toinen erä oli ensimmäisen kopio. Koira huusi kurkun täydeltä koko erän ja otti näkölähtöjä jatkuvasti. Koeryhmä pelkäsi, että koira saa ennen erän täyttymistä jäniksen kiinni, mutta toisin onneksi kävi. Eetu ajoi toisen suoran putken.
Haltioissaan koiran suorituksesta olleet tuomarit arvostivat Eetun ominaisuuksia korkealle. Haukkunumeroksi he piirsivät numeron yhdeksän. Papereiden luovutuksessa ylituomari kuitenkin puuttui haukkunumeroon. Numero yhdeksän ja annetut pikkurastit eivät vastanneet toisiaan. Rastien mukaan haukkunumeron pitäisi olla kymmenen. Ylituomari kysyi tuomareilta, että kumpaa muutetaan rastitusta vai haukkunumeroa. Tuomarit vastasivat, edelleen tyytyväisinä koepäivään, että vaihdetaan haukkunumeroa. Ja niin tehtiin. Eetu sai siitä kokeesta yhden pisteen ylimääräistä, mitä se olisi ansainnut. Omistaja katsoo, että on tuomarin asia mitä he kortteihinsa piirtävät. Ei ole omistajan tehtävä vaatia haukkunumeroa alaspäin. Asia on kuitenkin niin, että Eetu oli sen kokeen ylivoimaisesti paras koira, vaikka haukkunumeroksi olisi piirretty ykkönen.
Korostan nyt, että rastitukset LAY:n sivuilla eivät ole manipulaatiota vaan inhimillinen erehdys jossakin vaiheessa matkalla koepaikalta Lay:n tietokantaan. Eetun omistajilla ei ole osuutta asiaan. Eetun ajoerissä jänistä on koeuran varrella nähty niin paljon, että mitään tarvetta moiselle toiminnalle omistajan puolelta ei kerta kaikkiaan ole.
Eetun äänestä, joka myös tuntuu olevan kova keskustelun aihe, voin sanoa, että se vaihtelee rajusti kelistä ja ajettavasta riippuen. Karkaava jänis huonossa kelissä saa Eetun todella haukkumaan viitosen – kuutosen haukulla. Piirissä vuonna 2004 ajettavat saivat kuitenkin Eetun äänijänteet todella aukeamaan.
Kilpa 2004
Nimimerkki kaiken kokenut herjaa, keskustelupalstalla, että ”se edellinen kilpa 2004, jokin hirvittävä kuolemansairaus iski ja ajojen piti olla siinä. kyllä haisee ja pahasti mitä enempi tonkaisee nimittäin nuo tunkiot”. Kilpa meni Eetun osalta tosiaan kovasti penkin alle. Koira sammahti täydellisesti. Kilvan lääkäri julisti sen hetkisten tietojen valossa, että Eetun ura on lopussa ja ajot ajettu. Asia ei kuitenkaan mennyt aivan niin. Eetua tutkittiin usean eri lääkärin toimesta, mutta mitään viitteitä munuaisviasta ei löytynyt. Lääkärin näkemys oli, että jos munuaiset olisivat vioittuneet, Eetu olisi jo kuollut. Myöskään urea- ja veriarvot eivät juuri poikenneet normaalista. Jokin syy juomiseen kuitenkin täytyi olla, johon eläinlääkärit antoivat lausunnon: myrkytys. Eetu puhdisti elimistöään hurjalla juomisella, mutta juominenkaan siinä tilanteessa ei lääkäreiden mukaan ole pelkästään hyvä, munuaiset saattaisivat pettää myös liiasta veden juonnista. Kukaan ei tiedä mistä Eetu myrkyt sai, mutta saipa kuitenkin. Voi todella sanoa, kuten nimimerkki Kaikenkokenut, että nuo tunkiot todella haisee. Myrkyn nimeä en tässä julkista, sillä joku saattaisi käyttää sitä johonkin viattomaan luontokappaleeseen. Eetu vietteli talven pirttikoiran elämää ja näytti pikku hiljaa toipuvan. Juominen väheni ja koira muuttui eläväisemmäksi. Erkki vei koiran metsään ja kaikki näytti jälleen hyvältä. Eetu parani.
Kevään siitoshommat Eetulta meni mönkään. Koiramiehet Norjasta halusivat Eetun siitosmatkalle Norjaan. Kaksitoista narttua oli tulossa, kunhan koira vain pääsisi norskien maan kamaralle. Koiran hakuporukka tuli ja he halusivat kuulla Eetua. Eetu pamautti heille täyden ja pääsi astutusreissulle tyytyväisten miesten matkaan. No kuinkas kävikään, norjalaiset kasvattajat alkoivat jalostustoimikuntaa myöden saada signaaleita, kuten he asian ilmaisivat, Suomesta, että Eetu on pahasti sairas ja periyttää myös sairauksiaan. Eetulla piti oleman keuhko-, virtsatie- ja munuaissairaus, eikä kelpaa siitokseen. Jalostustoimikunnan puheenjohtaja lähestyi minua äkäiseen sävyyn, ja kyseli pitääkö asia paikkaansa ja pyysi saamaan välittömästi lääkärintodistukset Norjaan. Vastasin hieman provosoituneena, että jos Norjan kennelmiehet todella uskovat kaikenmaailman höyrypäiden tiedotuksia ja sitä, että lähetämme kuolemansairaan koiran astutusreissulle Norjaan, niin hyvä on. Sanoin myös viestissä, että Eetulla on riittävä määrä kovia jälkeläisiä ja on nyt norjalaisten oma päätös haluavatko he itselleen eetulaisia. Mitään lippua ja lappua ette tule koskaan saamaan, mutta ensi syksynä Eetu tulee jälleen kilpailemaan. No, nuo signaalit olivat purreet hyvin ja astutukset peruttiin, vaikka lääkärinlausunnot lopulta lähetettiinkin. Signaalien lähettäjä jalosti hienolla tavalla norjalaista ajokoiraa ja on varmaan ylpeä teostaan. Keinot ovat monet. Vuoden 2005 Kilvan jälkeen olimme herra jalostustoimikunnan puheenjohtajan kanssa yhteydessä ja hän onnitteli vilpittömästi Eetua kilvan kakkossijasta…
Kilpa 2005 meni erinomaisesti, verrattuna siihen missä olosuhteissa Eetu eränsä ajoi. Sunnuntaipäivän molemmat erät painoivat suorinta tietä kylälle ja pikitielle pysyen siellä koko erän. Eetu ei häiriintynyt moisesta vaan ajoi kahden erän aikana pikitietä myöden kilometrejä kilometrien perään. Eetu sai tietyöskentelystä numeron viisi, mikä on kilvassa harvinaista. Siellä ansiopisteet eivät irtoa tyhjästä, sen kaikki kilpaan joskus osallistuneet tietävät. Myös kunniavierasjoukko, mukanaan tietääkseni myös järjestön puheenjohtaja, sai nähdä kuinka hyvin koira pystyy pikitielläkin ajamaan. Erkki keskeytti kokeen kun liikenne alkoi käydä liian voimakkaaksi. PS kyseli niin ikään keskustelupalstalla, miksi Eetu jätti 200 minuuttia käyttämättä hakuajasta. Aivan ensiksi haluan selventää, että hakuerää jäi reilu tunti käyttämättä. Toisekseen haluan kysyä, tietääkö PS tai joku muu, miltä koiran tassut näyttävät kolmen tunnin rajun pikitieajon jälkeen? Luulen, että omakohtaista kokemusta ei taida löytyä.
Voin vilpittömästi toivoa, ettei kukaan saisi itselleen samanlaista koiraa kuin Eetu on ollut. Tai ainakin jos saa, ei toisi koiraa noin montaa kertaa arvokokeisiin. Kellä onni on se onnen kätkeköön, sanotaan ja se pitää ajokoirien kohdalla takuulla kutinsa. Se kateuden ja mustamaalaamisen määrä on aivan järjetöntä, minkä osoittaa hyvin uusi keskustelu-palstamme. Enimmäkseen tämä suoranainen vaino tapahtuu koiran kotikonnuilla. Vinblad on vain yksi heistä monista, joilla on kadonnut suhteellisuuden taso ajokoiraharrastukseen. Se, että selvitetään huhuja totuutena ja mustamaalataan ihmisiä perättömästi julkisissa foorumeissa, ylittää jo hyvän maun rajan. Ja vielä se, että räksytetään nimimerkin suojassa, tekee toiminnasta mielestäni vielä halpamaisempaa. Korostan edelleen, että Vinblad, Vieras, Kaikenkokenut tai muut täällä kirjoittelevat eivät ole olleet Eetua kuuntelemassa PM 2004 kisassa tai luultavasti muissakaan. Sen sijaan kaikki nartunomistajat, jotka ovat kuulleet Eetua metsässä, ovat narttunsa myös Eetulle tuoneet.
Eetu ja sen sukulaiset ovat yhtäjaksoisesti hallinneet Perämeren pohjukan ajokokeita 1980-luvun puolivälistä lähtien. Tietenkään aina ei ole voitettu, mutta kuitenkin saman linjan koirat ovat pääsääntöisesti olleet siellä kärkipäässä. Eetun sukutaulussa emälinjan puolella on lukuisa joukko koiria, joiden meriitit kertovat tästä. Lohiajojen voittaja, Lohkon kävijä Mettäjuntin Piika; Kilvan kolmonen XX Jänesluuta; Lohiajojen voittaja, Puukkokisojen voittaja XX Saku sekä kaksinkertainen Piirinmestari, seitsemänkertainen Lohkon kävijä ja Kilvan viitonen XX Käsky. Kaikkien noiden koirien taustalla ovat häärineet samat ajokoiramiehet ja se on ilmeisesti joillekin liikaa. Ihmisen ahdistunut mieli alkaa kehittää teorioita kaikenmaailman salaliitoista, ns. omista tuomareista ynnä muusta hullutuksesta. Järjenvastaiseksi asian tekee se, että juuri isoimmissa karkeloissa menestyneet koirat ovat niitä joille kuuleman mukaan eniten tehdään tuloksia. Mielestäni omistajat ja kasvattajat, jotka pystyvät todella saamaan taakseen kaikki tuomarit ja ylituomarit arvokokeissa ympäri maan, pitäisi saada ehdottomasti mukaan politiikkaan. Alkaisi Suomenkin ääni EU:ssa kuulua kun saisimme mukaan tuon tason keskustelijoita ja diplomaatteja!
Keskustelufoorumi on loistava kanava vaihtaa ajatuksia ajokoirista ja se on myös luppoajalla oikein mukavaa harrastelua. Sitä ei kuitenkaan pitäisi käyttää näin, kun nyt Eetun tapauksessa on käynyt. Keskustelupalsta oli vielä toimivampi, kun kirjoittelu vaatisi sisäänkirjautumisen. Tätä oli ehdotettu Mannersuon (Ajokoiramies Elokuu 2006, Puheenjohtajan mietteitä) mukaan jo ennen sen sivuston aukaisemista, mutta hallitus oli luottanut ihmisten hyviin tapoihin. Olen lyhyen ikäni kulkenut kokeissa ja ainakin Perämeren pohjukassa kennelhenki on muutamien harrastajien toimesta pelkkää sanahelinää. Suurin osa harrastajista on edelleen asiallisesti mukana, mutta joillakin kiehuu yli ja pahasti. Pitää muistaa mitä ajokokeet pohjimmiltaan ovat: harrastus, mukavaa ajanviettoa ja etenkin koiranjalostusta palvelevaa toimintaa. On tärkeää, että kokeissa ympäri maan säilyisi hyvä henki. Harrastuksen pitää olla mukavaa, muuten sinne ei tule lähdetyksi anivarhain aamulla. Ja Eetusta vielä sen verran, että kyseessä on jo vanha koira, joka ei enää pitäisi häiritä ketään. Narttuja se ei enää ehdi montaa astua, eikä sen tarvikaan. Hyviä nuoria jälkeläisiä tuntuu olevan aika paljon, kunhan kaikki selkenevät kokeisiin saakka. Joten annetaan vanhuksen jo olla ja keskitytään olennaiseen: mukaviin metsä- ja koepäiviin omilla ja toisten koirilla. Jos käsittelemistäni asioista jäi jotakin kysyttävää toivon, että otatte yhteyttä ja kysytte suoraan joko minulta tai isältäni Erkiltä. Yhteystiedot löytyvät Mettäjuntin ja Käskevän kennelin sivuilta. Tässä foorumissa emme enää tätä asiaa kommentoi.
Ajokoiraterveisin
Pekka Juntti
Eetun entinen omistaja
