Tyydyttävä näyttelyssä

[erkallen]

Väittelyissä totuudet esille, mieluummin reiluja kannanottoja, kuin loputonta höpö höpö kehumista. Eivät aiheuta kuin muutamat hymiöt. Ei ajokoiraharrastajat aivan pöljiä ole, yli kolmen tunnin ajattamiset harjoituksissa tarpeettomia, jäniksen rääkkäystä, jos ovat todellisia ajoja. Ei voi olla hääviä ajoa jos jänis ei sippaa." Ohi aiheen, täystollo". Erottelemisesta kirjoitteleminen, sananvapauden aikana tarpeetonta näissä touhuissa.

[frank]

Kuivis, tarkoitit varmaan nuoruutta ja viisautta.

kalkkiksellako viisautta? no huhh huh!

[levender]

ei kalakkisten jutuista kannata mittään välittää sannoohan sen jo nimimerkkikin

[Annie]

Katselin tuossa satunnaisotoksella eri koirien näyttelytuloksia ja löysin koiran, jolle sama tuomari oli antanut T:n, H:n, EH:n ja ERIN:n
Samaisella koiralla on 9 x H ja 3 x SERT. Koira on tosin käynyt aktivisesti näytillä useiden vuosien ajan, mutta koko skaalan leveää hajontaa on havaittavissa ihan pienelläkin aikajanalla. Olen itse nähnyt koiran useita kertoja ja sen käytös ja esiintyminen on ollut aina virheetöntä, joten hajonta laatumaininnoissa ei voine johtua käytösongelmista.
Otin tämän esimerkiksi arvostelujen kirjavuudesta ja siitä, onko nykyisenkaltainen showpainotteinen laadutustapa sovelias koiran todellisen ulkomuodon arvioimiseksi. Ainakaan se ei ole tässä luotettavuudessaan jalostusta palvelevaa.
Laadullisesti korkealuokkaisten ja selkeästi heikkojen koirien kohdalla arvostelut näyttävät olevan aika hyvin linjassa. Ongelma näyttäisi olevan +/- EH:n ulkomuodon omaavien koirien kohdalla.
Uskon, kun niin tosissaan väitetään, että ulkomuototuomarin koulutus on vaativaa ja korkealuokkaista. Sen sijaan ihmettelen, että mihin se viisaus katoaa kun pitää olla kehän sisällä arvioimassa koiria. On onneksi olemassa positiivisia poikkeuksiakin.

ERINOMAINEN (sertifikaatin arvoinen) voidaan antaa koiralle, joka on hyvin lähellä rotumääritelmän ihannetta, joka esitetään erinomaisessa kunnossa, jolla on harmoninen, tasapainoinen luonne, joka on korkealuokkainen ja joka on olemukseltaan erinomainen.Sen ulkomuodolliset ansiot ovat suuret ja virheet vähäiset ja sen tulee omata sukupuolelleen tyypilliset piirteet.

ERITTÄIN HYVÄvoidaan antaa koiralle, joka omaa rodulle tyypilliset piirteet, jolla on tasapainoinen rakenne, ja joka on hyvässä kunnossa.Muutama vähäinen virhe voidaan sallia, mutta ei rakenteellisia virheitä. Tämä laatumaininta voidaan antaa vain tasokkaalle koiralle.

HYVÄ annetaan koiralle, joka on rodulleen tyypillinen, mutta sillä on selkeitä virheitä.

TYYDYTTÄVÄ tulee antaa koiralle, joka vastaa rotuaan ilman yleisesti hyväksyttyjä rodun piirteitä, tai jonka fyysisessä kunnossa on toivomisen varaa.

Olen monesti hakaillut laajamittaisten jalostustarkastusten perään. Mielestäni se olisi oikeampi tapa mitata käyttökoiran ulkomuotoa ja luonnetta?
Riittävän tarkkaa, mittaisi myös luonteen luotettavammin, ei turhaa vääristävää kilpailuasetelmaa jne, jne...
Uskon, että oikein organisoituna voisi olla laajamittaistakin ja siten kaikkien halukkaiden saavutettavissa. Kustannuksia tietysti tulisi norminäyttelyä enemmän, mutta saisihan siinä rahoilleen vastinetta.

[levender]

eiköhän se hyvän koira ole vielä rotunsa hyvä edustaja niinkuin jo palkintosijaa kuvaava nimikin hyvä tarkoittaa silloin koiran virheet ovat vielä pieniä.

[vilskari]

Koira vaik olis rakenteeltas mitenhyvä tahansa jo väritys voi olla sellanen et sel ei näyttelyyn mennä sertei hakemaan.
Jos esim valkoinen ranssi kaulas nostais näyttelysijoitust yhdel ,niit tuotais enemmän näyttelyyn ,sellast mitkä on niin
yksinkertast nähdä kun väri ,eli munmielestäni koiran väri on pienimpii virhei käyttöö ajatellen.
Jos pentui on paljon ja niit karsitaan niin silloin hävitetään niit mis on enemmän valkoist ,jos niit säästettäi niit vois
löytyy joka suvust enemmän mitä tiedetäänkään .
Ei väri sais munmielestäni paljon vaikuttaa ihmisetkin värjää hiuksias jos kattovat et toinen väri sopii paremmin.
Värin voi tavallaan ain korjata rakennet ja luonnet ei.
Ehkä olis turvallisempaakin mettäs jos koiras olis valkoist enemmän silloin ei ainakaan hätäisest ammuttas kun valkost
nähdään voi vaik ampuu oman koiras.

[metsässä]

25.3.2006 Mikkeli K 58 L 1 KÄY ERI/1 PU/1 SERT VSP. Nieminen
Erinomaista rotutyyppiä oleva uros jolla on hyvä, urosmainen pää. Erittäin hyvä kaula. Oikea rinnan syvyys.
Kyynärpäissä ja ranteissa hieman löysyyttä. Hyvä runko. Erittäin hyvät takakulmaukset. Hyvä luuston
voimakkuus. Hyvä väritys ja karvapeite. Liikkuu pitkällä, tehokkaalla askeleella, edestä löysästi. Luonne 1.

17.6.2006 Karttula K 57 L 1 AVO HYL. Lehmussaar
Kovin massiivinen uros jonka pää ei ole enää rotutyypillinen. Silmäluomet saisivat olla tiiviimmät ja pää on
muutoinkin kovin nahkava. Hyvä ylälinja. Raskas raajaluusto saisi kulmautua paremmin edestä ja takaa. Luonne1

[Ruippa]

Olen monesti hakaillut laajamittaisten jalostustarkastusten perään. Mielestäni se olisi oikeampi tapa mitata käyttökoiran ulkomuotoa ja luonnetta?

Muutaman näyttelyn taas tänäkesänä kiertäneenä sanoisin tähän Annien kommenttiin, että jalostustarkastajilla ei itsellään saisi olla suomenajokoiraa. En tarkoita sitä, etteivätkö kaikki ulkomuototuomarit (myös ne, joilla on suomenajokoira/-kenneli) tiedä/osaa/tunne suomenajokoiran määritelmää ja heillä kaikilla on "silmää" arvostella koira juuri sellaiseksi, kun koira itsestään antaa kuvan. Miksi olen vähän sitä vastaan, johtuu siitä, että osalla tapahtuu "sisäänpäin" vetoa, johtuen esim. samoista sukulinjoista, kuin ut:n omat koirat. Olen kolmessa näyttelyssä sanonut sertin saavat koirat etukäteen, katsomalla vaan osallistujaluettelon Tiijä onko sekään harrastusta edistävää

[sihteeri]

Nimimerkki "metsässä" kirjoitti kaksi näyttelyarvostelua. Ymmärtääkseni kyseessä on yhden ja saman koiran saamat arvostelut. Aikaa niiden välillä on vajaa kolme kuukautta. Olenko ymmärtänyt oikein?
Kysyn nimimerkiltä, onko kysymys jostain hänelle tutusta tietystä koirasta vai ovatko esimerkit satunnaislöytö vuosikirjan sivuilta? Parhaalla tahdollakaan en osaa kuvitella, että arvostelujen kohteena on sama koira. Huomio kiinnittyy myös siihen, että aikaisemmassa näyttelyssä se on kilpaillut käyttöluokassa, mutta myöhemmin ilmoitettu avoimeen luokkaan. Kukahan omistaja tällä tavoin toimii?
Oli niin tai näin, niin itselleni tulee ensimmäiseksi mieleen jonkinlainen lappujen sekaantuminen tai kirjaamisvirhe.

[alien]

[

[metsässä]

http://www.ajokoirajarjesto.fi/ajokoirista/vuosikirja/NAYTTELYTEKSTIT_06.pdf
Tuosta katselin.

[sihteeri]

Kiitokset vastauksista. Olette tarkkaavaisia lukijoita! Minusta näyttää siltä, että vuosikirjan 2006 näyttelytuloksissa ovat useamman Aatun arvostelut menneet yhden ja saman koiran piikkiin. No tekevälle sattuu, mutta eihän naurisvarasta hirtetä!

[Kasperi]

Näyttelyiden tulee palvella Suomenajokoiran ulkomuodon jalostusta ja ajokokeiden käyttöominaisuuksien jalostusta. Niitä ei tarvitse sotkea toisiinsa, ne yhdistyessään samassa koirassa tekevät koirasta huippu yksilön. Näitä molempia ominaisuuksia tulee vaalia Suomenajokoirassa, H ja T;n koirilla ei viedä jalostusta eteenpäin, eikä ajamattomilla.

Tuli moka kun otin pennun H.n koirista No kennelliitto lähestyi lohdutukseksi paperilla jossa oli pennun takana 12 kva.ta ja kaksi kaks valiota. Kalkkiksen mielestähän tälläistä ei pitäisi tehdä, että mennään astuttamaan kaksi kva koiraa jotka ovat H.n koiria ulkomuodoltaan. Ei mene jalostus eteenpäin Otin tietoisen riskin, saa nähdä kuinka käy. Kaukaa katsottuna pentu muistuttaa erehdyttävästi suomenajokoiraa

[Annie]

Elä Kasperi huoli. Kyllä H:n koiralla on ihan hyvä mahdollisuus saada SERT tai ainakin ERI .
Tähän johtopäätökseen on helppo päätyä kun katselee koirien saamien näyttelytulosten kirjavuutta. Yhtenä päivänä H, toisena ERI ja vielä eri laatumaininta kolmannellakin kerralla. Tämän vuoksi en osaa antaa järin suurta arvoa näyttelyille. Ajanvietteenä toki ihan ok.
Eikä H:n koirassa ole mitään sellaista vikaa, etteikö siitä voi tulla KVA. Se lienen suotavampi tavoitteena ja saavutuksena.

[ramaani]

jokos kasperi on edellisen pistäny monttuun pikkulinnut kertoi semmosta