Ominaisuuksien periytyvyys & BLUP-indeksit

[Ajuri2]

Mistä löytyy tarkkoja uudempia tietoja ominaisuuksien periytyvyydestä(ajokoirilla)?
Onko oikein nämä vanhemmat %.tit ? vai onko kenellä tarkempaa tietoa?
Säkäkorkeuden / ulkonäön / rakenteen periytyvyys yli 50 %
Luonteen n. 13 %
Haun vain 8 %
Ajotaidon alle 15 %
Haukun 13 %
Hakulöysyys (kytköksissä ajotaitoon ) 12 %
Lonkat n. 40 %

Loppuprosentit on niistä ympäristön tai muiden tekijöiden aiheuttamia.

Mistä löytyy ne muut BLUP-indeksit, kun vain lonkkien osalta näkyy.

[JNT]

Tässä on Liinamon esityksessään käyttämiä %
Suomenajokoiran
Ominaisuuksien periytyvyydet
Anna-Eliisa Liinamo 7.8.2006
Ominaisuus Periytymisaste % Toistuvuus %


Hakulöysyys ja Herättely 12 25
Metsästysintopisteet 6 16
Haukkupisteet 13 32
Ajotaito 10 16
Ajopisteet 13 19
Hakupisteet 7 10
Kokeisiintuloikä 29 --
Laatuarvostelu näyttelyssä 21 51
Säkäkorkeus 56 77
Luonne 13 58

T: esao

[voittos]

Katselin ajan kuluksi 10 vuoden aikana syntyneet jänisajurit ja poimin niistä ne 1100 kpl, jotka tulostensa keskiarvolla (koeolosuhteilla korjattuna) ja sijoituksensa puolesta edustavat sitä parasta puoliskoa. Kun näistä otti pois ne joilla isä ja emä eivät olleet saavutuksiltaan samassa kastissa jäi n 400 koiraa eli 40-50 koiraa/vuosi eli kolmasosa alkuperäisestä.

Tässä niistä 2005-2008 (s. 2008 ei mahtuneet vielä) syntyneet satunnaisessa järjestyksessä, joilla vähintään 2 ajokokeen näyttö.
FIN12868/07 VIPULAN RITA
FIN17500/07 HANAKAN OTTO
FIN27145/06 NEELA
FIN34881/06 MEHTÄ TELLUN JAPE
FIN30957/06 RIISTAPIISKA LORDI
FIN30037/06 ROMEO
FIN28191/06 ALAPÖRKÄN LOORDI
FIN33635/06 MATKON MIKU
FIN53703/06 TERVATIEN SIKUNA
FIN20200/06 SOIPAN MOSKU
FIN35136/06 KELOPUUN VALO
FIN27930/06 KORPILEHDON MOSKU
FIN27935/06 KORPILEHDON RAIKKU
FIN34809/05 KOLUKELIN HILE
FIN36472/05 AKUSTI
FIN30428/05 JÖNNI
FIN27163/05 VALLU
FIN36471/05 MILKA
FIN36463/05 LÄNSI LOKAN SINI
FIN35380/05 ERÄKAMUN MOSKU
FIN35383/05 ERÄKAMUN RITA
FIN35856/05 VÄINÖ
FIN21684/05 TIVAKAN HILE
FIN21683/05 TIVAKAN TUISKU
FIN50439/05 MANTAMAINION IITA
FIN26234/05 NEKO
FIN33418/05 RISÖNS SIMBA
FIN33417/05 RISÖNS SESSAN
FIN33419/05 RISÖNS SPANA
FIN34063/05 LILLIREBEKKA
FIN32922/05 TARUKUJA HEKTORI
FIN32927/05 TARUKUJA HELMI

Näillä siis on näyttöä yhden sukupolven ajalta hyvyyden mahdollisesta periytymisestä. Jos ottaa näyttelyt ja lonkkakuvat huomioon niin lista lyhenee - joten jätetään valinnan varaa. Mukavaa on se, että siinä on monesta "isä- ja emäsuvusta" edustajia. 1970 luvulta on 20 narttuhaaraa ja 12 urkkilinjaa 1980-luvun alusta. Ei tässä olla yhden urkki- yhden nartulinjan varassa alkuunkaan ja parempaan päin mennään vuosi vuodelta. Nuorten urkkien käyttö parantaa asiaa parhaiten.

[Iitapiru!]

Mistä löytyy tarkkoja uudempia tietoja ominaisuuksien periytyvyydestä(ajokoirilla)?
Onko oikein nämä vanhemmat %.tit ? vai onko kenellä tarkempaa tietoa?
Säkäkorkeuden / ulkonäön / rakenteen periytyvyys yli 50 %
Luonteen n. 13 %
Haun vain 8 %
Ajotaidon alle 15 %
Haukun 13 %
Hakulöysyys (kytköksissä ajotaitoon ) 12 %
Lonkat n. 40 %

Loppuprosentit on niistä ympäristön tai muiden tekijöiden aiheuttamia.

Mistä löytyy ne muut BLUP-indeksit, kun vain lonkkien osalta näkyy.

On pirun valitettavaa, että vain koiran rakenthen osalta voijaan asiat todeta vedenpitävästi. Käyttökokheesa mennee joskus harvon asiat ihan toisellalaila, "jostaki" syystä. Omille koirile olen saanu koetuomareilta aina semmosen arvostelun, johon olen voinu luottaa. (Paitsi kerran). No, poikkeus vahavistaa säännön.

[voittos]

Tuli tuossa mieleen, jotta onkohan yhtään narttulinjaa olemassa, johon ei jossakin vaiheessa olis tullut pentueeseen yhtään valiota? Urkeissa ei ole.

Jos ottas oikein huonosukusen ja hyväsukusen koiran, päästäs metässä irti, niin mitenkähän sitä silmin katsottua tai korvin kuultua koiran ominaisuutta kuvailisi, jossa ne eniten eroaa toisistaan? Noin yleisesti ottaen.
Näkysköhän se jo jotenkin siinäkin, kun remmissä kentällä taluttaa?
Jos se ei näy eikä kuulu niin millä apuvälineellä siitä ominaisuudesta sais otteen?

Vaan onko se karkeesti sanottuna "aiheellinen äänenannon osuus irtioloajasta" mahdollisimman totuuden mukaisesti todettuna.

Mitäpä on porukka mieltä?

[metsässä]

Mitä itse on sattunut metsässä kuulemaan vieraalta koiralta hyvä-äänistä sujuvaa ajoa,on selvityksen jälkeen kyseessä
ollut poikkeuksetta ns.hyväsukuinen koira.

Vaikka pienempää osaa koirista käytetään kokeissa,niin mitenköhän isolla osalla tämän hetken koirista
ainakin toinen vanhemmista on käynyt kokeissa?

[voittos]

Kyllä koekoirien vanhemmat hyvin yleisesti ovat koekoiria. Se ikäänkuin "Bulpaa" hyvin. Mutta montako ykkösen koiraa on tullut viimeisen 10 vuodenaikana "ei-koekoirista",. En oo selvitellyt, äkkiähän tuon katsos.

Minulla nyt vain on kypsynyt pikkuhiljaa sellainen ajatus, että onko sille hyvän ja huonon koiran erolle olemassakaan yhdellä sanalla ilmaistua ominaisuutta jopa vois aina vain parantua vai näkyykö vasta koesuorituskyvyssä hyvin monen asian summana, joista oikeastaan yksikään ei saa mennä ylisuureksi. Sopiva ääni, sopiva nopeus, sopiva into, sopiva ... ja lopuksi vielä sopiva isäntä.

Tulin tähän oikestaan sitäkin kautta, että kun siirsin koirien koesuoritusten ansiopisteiden keskiarvot aina sukupolvessa alaspäin vanhemmille, niin alkoi tulla hyvin sama tulos varsin pian. Eli eipä ne kauhiasti periydy. Mitenkäs tän ajatukseni nyt ilmasis: Siis lottoaminen ja lottovoittorahat periytyy selvästi paremmin kuin se lottovoiton saantitaito.

[Ruippa]

...että onko sille hyvän ja huonon koiran erolle olemassakaan yhdellä sanalla ilmaistua ominaisuutta jopa vois aina vain parantua vai näkyykö vasta koesuorituskyvyssä hyvin monen asian summana, joista oikeastaan yksikään ei saa mennä ylisuureksi....

Kyllä erinomaisen (hyvän) koiran vahvin tunnusmerkki on ajotaito. Se jos mikä pitää koirat hengissä. Huono koira saa olla kaikissa muissa ominaisuuksissa vaikka kuinka hyvä, mutta jos ajotaito puuttuu, eipä sillä juuri tee mitään (joutaa lasten seurakoiraksi). Tietenkin koiralla pitää olla erittäin hyvä löytökyky, muuten erinomaisella ajotaidollakaan ei tee mitään.

[metsässä]

...että onko sille hyvän ja huonon koiran erolle olemassakaan yhdellä sanalla ilmaistua ominaisuutta jopa vois aina vain parantua vai näkyykö vasta koesuorituskyvyssä hyvin monen asian summana, joista oikeastaan yksikään ei saa mennä ylisuureksi....

Kyllä erinomaisen (hyvän) koiran vahvin tunnusmerkki on ajotaito. Se jos mikä pitää koirat hengissä. Huono koira saa olla kaikissa muissa ominaisuuksissa vaikka kuinka hyvä, mutta jos ajotaito puuttuu, eipä sillä juuri tee mitään (joutaa lasten seurakoiraksi). Tietenkin koiralla pitää olla erittäin hyvä löytökyky, muuten erinomaisella ajotaidollakaan ei tee mitään.

Samaa mieltä,että tärkeimpiä eroja hyvän ja huonon koiran ominaisuuksista on ajotaito.
Tarkennetaan vielä,että erityisesti ajotaito esteissä.

Ajotaito sisältää monia koiran ominaisuuksia.
Esim.sopiva ääni,sopiva vauhti,riitävä hajuaisti,sopiva tempperamentti,ja oikeanlainen hukkatyöskentely.

Pitkiin ajoihin,ja jäniksen löytymiseen tarvitaan tietysti riittävä motivaatio eli into.

[voittos]

Minäpä nyt rappaan.
Ajotaito on ominaisuuksien, koulutuksen ja kokemusten seuraus. Se ei ole koirassa oleva silmin tai korvin mitattava ominaisuus.
Mikä on se olennainen, joka on jyvän ja akanan ero koirissa?

Onko nokassa, suussa, silmissä, korvissa, jaloissa, hännässä vai hermoissa?
Onko se nähtävissä vai kuultavissa vai tarvitaanko sen toteamiseen jokin laite, hän?

Kun on vaikia sanoa, on vaikia mitata eikä sellainen epämääräinen periydykään kovin hyvin.
Huumekoirista se on helppo sanoa.

[Ruippa]

Se mikä tekee koiran on:
terve luonne -> uskaltaa olla jo pentuna utelias, ei arka, ei säikky, ei kyyräilevä, vaan iloinen lievästi varautunut (itsesäilytysvietti), utelias, leikkisä jne.
edellä olevasta seuraa, että pentu on rohkea, itsenäinen, utelias uusille hajuille ja ympäristölle, ei ole säikky, uskaltaa tutkia ympäristöään, vaikka ohjaaja ei ole aina näkyvissäkään.
Sitten kun pentu kasvaa (jotkut 4, jotkut 8 kk vanhoiksi) metsästysvietti voittaa lopullisesti "kiintymyksen" ohjaajaan ja haku muuttuu itsenäiseksi ja johtaa jänön löytymiseen ja ajonpätkään.
Tässä vaiheessa tulee ilmi se, millaisen pennun kukainenkin on saanut. Jos ajonpätkä kestää vaikka viidennellä kerralla tunnin, voi olla varma, että on kiinni HUIPPUpennussa(ajotaito).
Aivan sama, mitä/miten se haukkuu, ajaa takajälkeen, tai mitä tahansa. Herkästi haukkuva pentu tekee aluksi virheitä(ajaa "toiseen kertaan" ajamattomat jäljet tms.). Kokemuksen myötä virheet poistuu/vähenee.
Ohjaajan tyhmyyttä on kuvitella, että ekakauden pentu olisi valmis KILPAkoira. Joitakin yksilöitä on, jotka TOISENA syksynä ovat tähän pystyneet, mutta niitä on vähän.
Vaikka katsoo ihmiskuntaakin, ei löydy monta "lapsitähteä" millään taiteen alalla, miksi koirat olisi poikkeus?

Mikä on se olennainen, joka on jyvän ja akanan ero koirissa?
Onko nokassa, suussa, silmissä, korvissa, jaloissa, hännässä vai hermoissa?

Ei mikään noista, vaan huippukoira on synnynnäisesti herkkähaukkuinen, erinomaisella nokalla varustettu, terveluonteinen -> luonteeltaan riittävän itsenäinen, tulevasta tehtävästään kiinnostunut.
Rakenteeltaan suomenajokoiraa muistuttava, 10 % korkeuttaan pitempi, vähän suippokuonoinen, kapeahkokalloinen, kestävillä "kissankäpälillä ja (mielellään) mustilla polkuanturoilla varustettiu, vanhemmat b-d lonkkaiset, väritys kolmivärinen jne.

[voittos]

Montakohan kettukoiraa on tehty jänisajureista tällä tavalla.

" Huumekoirien kyky tunnistaa huumeet perustuu siihen, että ne ovat vahvasti huumeista riippuvaisia ja siten osaavat haistaa tilaisuudet huumeiden saamiseen.
Huumekoirat palkitaan pienellä annoksella huumeita niiden löydettyä huumekätkön. Jotta huumekoirien vaisto huumeiden löytämisessä säilyisi mahdollisimman hyvänä, niitä yleensä pidetään pitkään huumeista vieroitettuna ennen huumeratsian alkua."

Riippuvuus on koulutettavissa mutta ilmeisesti se sittenkin "hajuun tarttuminen" on perusominasuus. Sitten pitää rauhoittua, jotta se ei mene hukkaan. (20-30 vuotta sitten oli näitä rauhoittujia, jotka rauhallisesti käveli ajojälkiä ja ajoi 120 min kilometrin matkalla.)
Jos koira ei pysy hajussa tulee hukka. Tuo hajussa kiinnipysymiskyky on minusta sitä keskittymiskykyä ja intoa. Innoton jättää hajun.
Lueskelin noitä venäjällä jalostetun huumekoiran (huski+sakaali) jalostusraportteja ja kyllä se jatkojalostukseen otettujen koirien valintaperusteena oli vain nokka ja koulutettavuus.

Tämäpä tästä.

[metsässä]

Kun hyvään ajotaitoon tarvitaan monta perittyä ominaisuutta,niin ei ihme,jos ajotaidon periytyvyys on huono.
Ajotaidon vertailua vaikeuttaa vielä olosuhteiden erot,ja koiran kokemuksen,tai kokemattomuuden tuoma vaihtelu.
Sitten,jos ominaisuudet vielä pomppaavat muutaman sukupolven yli,niin ei ole helppoa.

Nykyää minusta tuntuu,että ajokoiran ominaisuuksista 90% tulee perittynä,ja loput koulutuksella.
Ennen olin sitä mieltä,että hyvässä ajokoirassa on koulutuksen vaikutus vähintään 50% ja perityt ominaisuudet
korkeintaan 50%.
(Silloin minulla oli parempi koira.)

[Ajukki]

Se mikä tekee koiran on:
terve luonne -> uskaltaa olla jo pentuna utelias, ei arka, ei säikky, ei kyyräilevä, vaan iloinen lievästi varautunut (itsesäilytysvietti), utelias, leikkisä jne.
edellä olevasta seuraa, että pentu on rohkea, itsenäinen, utelias uusille hajuille ja ympäristölle, ei ole säikky, uskaltaa tutkia ympäristöään, vaikka ohjaaja ei ole aina näkyvissäkään.
Sitten kun pentu kasvaa (jotkut 4, jotkut 8 kk vanhoiksi) metsästysvietti voittaa lopullisesti "kiintymyksen" ohjaajaan ja haku muuttuu itsenäiseksi ja johtaa jänön löytymiseen ja ajonpätkään.
Tässä vaiheessa tulee ilmi se, millaisen pennun kukainenkin on saanut. Jos ajonpätkä kestää vaikka viidennellä kerralla tunnin, voi olla varma, että on kiinni HUIPPUpennussa(ajotaito).
Aivan sama, mitä/miten se haukkuu, ajaa takajälkeen, tai mitä tahansa. Herkästi haukkuva pentu tekee aluksi virheitä(ajaa "toiseen kertaan" ajamattomat jäljet tms.). Kokemuksen myötä virheet poistuu/vähenee.

Aika hyvin tiivistetty! Lahjakkuus näkyy ja pitääkin ruveta näkymään viimeistään toisena syksynä, mielellään jo ekana syksynä varsinkin kevät pennulla (sitä kait se periyttäminen käytännössä tarkoittaa, että oppii nopeasti). Muutamakin lupaava pätkä antaa kyllä isännälle toiveita, mitä vois olla tulossa. Samaa mieltä pienistä virheistä. Tosin itellä kokemusta sellaisestakin, joka ei sitten ollutkaan niin lahjakas että virheet olis jääneet myöhemmin minimiin tai kokonaan pois.
Näin se vaan silti taitaa mennä, että ajavissa suvuissa pitää haukku olla herkässä (ei silti liian löysä) ja ajotaito jättää virheet lähes kokonaan pois.

[jänes]

En oikein ymmärrä tuota väittämää, että ajavan koiran tuntomerkki on herkkähaukkuisuus. No koemielessä kyllä, mutta metästyksellisesti tiukahkolla saa riistaa siinä kuin herkällä. Jos koira hakee ajettavan, pitää sitä liikkeessä ja järjestää ampumatilanteita, niin kaipa tälläistäkin voisi ajavaksi koiraksi kutsua . Ellei, niin ajamattomallakin koiralla saa toistasataa jänistä, millaisia määriä sitten herkällä, ajavalla koiralla saa. Ei uskalla edes ajatella.