Ajotaito on kyky pitää ajettavaa liikkeellä alle viidenminutin katkoilla. Ajotapoja on monenlaisia väliltä jälkitarkka - painostava/nopea.
Järkevä, erinomaisen hajuaistin ja herkän haukun omaava koira - iästä riippumatta - osaa sovittaa ajonopeutensa sen hajuaistin antamaan viestiin ja näin se pysyy mahdollisimman pitkään jäljellä.
Nuori koira, kun löytää jäniksen, se juoksee jälkeä pitkin niin nopeasti ja kauan, ettei se huomaa jäniksen tekemää mutkaa, vaan painaa siitä reilusti ohi - haukun kanssa. Sitten se palaa aloituspaikkaan ja menee vähän rauhallisemmin saman jäljen siihen jäniksen tekemään ensimmäiseen mutkaan, rengastaa sen ja usein hukka selviää ja ajo jatkuu.
Vanhempi osaa pysähtyä huomattuaan hajun kadonneen ja rengastaa pienellä renkaalla ja ajo jatkuu. Kun koiran haukkuherkkyys on sopiva katko jää lyhyeksi. Sopivan herkälle koiralle ei yleensä tule hukkia ensimmäisen tunnin aikana, koska jänis kuulee koko ajan missä koira tulee ja pysyy liikkeellä. Vasta tunnin "silmässä" aikainen jänis yrittää tehdä ensimmäiset harhautukset ja siinä tulee ne ensimmäiset hukat - jos tulee. Tässäkin järkevä koira antaa muutaman voimakkaan haukahduksen, jolla se saa jäniksen liikahtamaan senverran, että koira saa vainun ja ajo jatkuu.
Näitä haukahduksia monet tuomarit pitävät ns "hukkahaukkuina", vaikka ne ovat koiran viisautta. Sopivan tiheällä haukulla koira "kesyttää/rauhoittaa" jäniksen kulkemaan tasaisesti tunnista toiseen - pikkujänikset ovat eri asia - ne väsyvät ja rupeavat piilottelemaan ja lopulta jäävät koiran hampaisiin.
Ns painostava/tiukahko koira yrittää pysyä koko ajan vahvassa hajukentässä ja kun haju heikkenee se menee mykäksi ja etsii hajun uudelleen ja aloittaa kauhealla karjunnalla peloittaen jäniksen kilometrien päähän ja "mahtavaa ajoa" kuuluu taas niinkauan, kun jänis on mennyt suoraan. Mutkassa ajo loppuu ja koira on hukalla.
Tällaisen koiran hajuaisti on puolet huonompi, kuin sujuva-ajoisella, sen pitää pysyä koko ajan 1-2 minutin tuntumassa, tai muuten tulee hiljaista.
Vain ylivoimakas sinnikkyys tekee niistä sellaisia koiria, jonka takia ne saavat kotona soppakupin. Tällaisten koirien ajot ovat parhaimmillaan, siinä vaiheessa, kun kunto on niin kova, että ne pysyvät siinä 1-2 minutin tuntumassa, tai jokin keli on niille sopiva. Ns kelinkyttääjien koirat.
Kysymykseen:
"Eikö hukan selvittäminen ja ajon jatkuminen, ole jo osoitus ajotaitoisesta koirasta.
Koira kykenee pitämään ajettavan liikkeellä, vaikka seuraavat kymmenen tuntia, jos niikseen tulee"
Minun vastaus on EI - perusteluna; koira on puurtava, yli-innokas, mutta heikohko nokkainen/-älyinen, ei osaa hyödyntää aiempia tilanteita.
Koekoirana juuri ja juuri kakkosen-kolmosen koira.