KEAJ SÄÄNTÖLUONNOS-EHDOTUS

[MarkoLind/Voittaja-kennel]

KETUNAJOKOKEIDEN SÄÄNTÖLUONNOS-EHDOTUS

JOHDANTO:

- Miksi kettukoiraa sakotetaan erikseen siitä, jos se ottaa jäniksen ajoon? Eihän jäniskokeissakaan koiraa sakoteta, jos se ottaa ketun ajoon! Eikö tulisi vihdoin ymmärtää, että mikäli koira ottaa ajoon jonkun muun eläimen, kuin missä sitä sinä päivänä koetellaan, se jo tällöin (automaattisesti) rankaisee itse itseään! Jos koira ajaa ketunajokokeissa jänistä, hupenee sillä aika varsinaiseen ketun kanssa työskentelyyn samoin kuin jäniskoiralla jäniskokeissa.

- Hyvä kettukoira (kuten hyvä jäniskoirakin) on sellainen, että se löytää ajettavan mahdollisimman pian sekä ajaa sitä sujuvasti, kiihkeästi sekä mahdollisimman pitkään (kunnes menee luolaan / louheen / maan alle). Säännöt pitää saada sellaiseksi, että se jalostaa kettukoiristamme vauhdilla hakevia sekä sujuva- ajoisia (hakupuolella suurin ongelma nykyisissä säännöissä)

PALJAS MAA: HAKU

- Kettukoirat ovat tunnetusti huonoja tyhjän metsänhakijoita! Tämä on selitettävissä siten, että kettukokeet on tehty pääsääntöisesti lumikelille, jolloin koira ollaan laskettu yöjäljelle. Toki nykyiset säännöt ovat joiltakin osin pyrkineet huomioimaan tämän, mutta käytännössä se ei vastaa ketunmetsästyksen (johon jalostus pitäisi perustua kettukoiran osalta) tarpeita, sillä kettumetsällä harva metsästäjä jättää laittamatta koiraansa suoraan ketun yöjäljelle. Kuitenkin, yhä lämpenevät olosuhteet lumettomine talvineen ainakin Etelä-Suomessa vaativat kettukoiralta hyvää tyhjän maan hakua (paljaalla maalla ketunmetsästykselle on eduksi, mikäli koira itse löytää yöjäljet). Meidän on ehdottomasti karsittava jalostuksesta tulevaisuudessa pois ne koirat, joiden tyhjän metsän haku on olematonta ja jalostaa kettukoirastamme laaja tyhjän metsän hakija. Tämän tähden sääntöihin tulee ehdottomasti tulla tyhjän metsän haku siten, että sen merkitys kasvaa reilusti suhteutettuna entiseen!

- Paljaan maan ketunhakua jäljellä on lähes mahdoton ( ja onkin mahdoton) seurata ja tätä kautta antaa koiralle hausta pisteet. Paljaan maan yöjäljellä seurattu matka on aina tulkintaa (ei kukaan voi vakuuttavasti sanoa, hakeeko koira supia, jänistä tai jotain muuta eläintä vaikka haun tuloksena edestä pomppaisikin kettu). Toisaalta koira on voinut hakea kettua hyvin sitkeästikin ja edestä pomppaakin jänis ja tällöin (koska paljaalla maalla ei voi todeta) voi koiran hyvä ketun yöjäljellä työskentely joutua väärään valoon. Eihän koira aina suinkaan hae sitä, minkä ottaa ajoon, sillä kuten edellä mainittua, koiran hakiessa edestä voi sattumanvaraisesti lähteä vaikka mikä eläin (jopa hirvi). Kaiken edellä mainitun tiimoilta tulee säännöt ehdottomasti tehdä myös paljaan maan tarpeita vastaaviksi, sillä tällaisenaan kuin ne nyt ovat (astui voimaan 1.08.200) ne eivät mitenkään palvele paljaan maan ketunajokokeita!

- Paljaalla maalla ei kettukoiran hakua voi seurata vaikka kysymyksessä olisi ns. herättelevä koira. Yksikään tuomari (tai kukaan muukaan), ei voi aukottomasti paljaalla maalla todistaa koiran herättelevän ketun yöjäljellä. Lukemattomat kettukoirat herättelevät supille ja jotkut myöskin jänikselle sekä saattaapa joku herätellä kauriille, peuralle ja hirvellekin. Pelkkä herättely paljaalla maalla ketunajokokeissa ei siis mitenkään voi olla se kriteeri, millä seurataan yöjäljellä työskentelyä!

- Valitettavasti monien kettukoirien ongelmana on yliherkkyys haun osalta ja koska herättelemätön koira paljaalla maalla joutuu eriarvoiseen asemaan (eihän sen hakua nykytulkinnan mukaan voida niin helposti paljaalla maalla seurata kuin herättelevän kollegansa) johtaa nykyiset koesäännöt yhä lisääntyvään hakulöysyyteen kettukoirillamme. Vaikka herättely ei olekaan vielä löysyyttä, jalostaa se kuitenkin koiristamme sellaisia, ettei herättelemätöntä koiraa paljaan maan kokeiden huonojen pisteiden valossa käytetä jalostukseen niin paljon kuin herättelevää kettukoiraa ja tämä johtaa lisääntyvään löysyyteen kettukoirien keskuudessa. Toisaalta, kuten jo aikaisemmin todettu, paljaalla maalla on lähes mahdotonta (mikäli ketun jäljet eivät sitten ole sellaisessa maastokohdassa, että ne pystytään luotettavasti toteamaan, kuten hiekalla, mudalla jne.) ylipäätänsä arvioida kettukoiran haun ominaisuudet nykyisillä koesäännöillä, sillä ne perustuvat puhtaasti tulkintaan, eivät minkäänlaiseen tietopohjaiseen ajatteluun!

- Koiran haun arvostelu seuratun matkan perusteella (joka ilman tarvittavaa laitetta on mahdoton todeta) yhdistettynä pitkään hakuaikaan aiheuttaa tulkinnan ongelmia nykyisillä koesäännöillä! Valitettavan monilla tuomareilla on se kuva, että kettu kulkee suoraviivaisesti ja täten yli 5 kilometrin yöjäljellä seurattu matka ( jos ajo lähtee koiran irtilaskupaikalta 5 km:n päästä) katsotaan vasta huippusuoritukseksi. Kuitenkin valtakuntamme rajojen sisällä on paljon muitakin kuin isoja ja laajoja peltoaukeita (tiheät metsät / tiheä aluskasvillisuus/ korkeat mäet ja kummut) ja tällöin kettu on voinut yhden kilometrin alueellakin tehdä yöjälkeä huomattavasti enemmän kuin tuon 5 km ja mikäli koira seuraa ketun yöjälkeä tällaisessa maastossa voi lopputulos olla se, että parin tunnin sitkeän yöjäljellä seuraamisen jälkeen ajo lähteekin vain 500 metrin päästä ja tällöin nykyisillä säännöillä koira ei voi saada korkeaa pistemäärää koska ajo lähti niin läheltä! Tätä voisi kutsua jo oikeusmurhaksi, sillä onhan koira sitkeästi seurannut ketun yöjälkeä korkeiden vuorien yli ja tiheässä metsässä ja kuitenkin sitä nykyisten koesääntöjen pohjalta pidetään surkeana hakijana, koska ajo lähti niin läheltä! Lumella tilanteen voisi todeta, mutta mitenkäs paljaalla maalla? Kuka sen voi todeta luotettavasti? Koska sitä ei voi todeta paljaalla maalla luotettavasti, ei säännöissäkään tulisi olla kohtaa, joka antaa mahdollisuuden tällaiselle oikeusmurhalle!

Ja tiedoksi kokemattomille: kettu todellakin voi yhden yön aikana liikkua vain kilometrin alueella tehden sen täyteen yöjälkeä. Kun tähän yhdistetään vielä se, että kettu on liikkunut alkuillasta tiheässä metsässä (esim. suo-alue) ja mennyt sen jälkeen makuulle, ei jälkikään ole kovin tuoreelta haiseva joten koira joutuu menemään jälkiä tarkemmin nuuskien eikä mitenkään se voi tehdä sitä aina nopeasti (toisaalta meidän tulisi nyt vihdoin ketunajokokeiden säännöissä huomioida rengastavan hakutyylin omaavat nopeat hakijat, mutta nykysääntöjen valossa vain yöjäljellä työskentely arvioidaan hyväksi suoritukseksi). Tiheän metsän lisäksi kettu etenkin vesistöjen lähellä on voinut kulkea pitkin tuulisia rantakivikoita alkuillasta, eikä tällöin jäljen seuraaminen ole ollenkaan niin yksinkertaista, kuin monet “yksinkertaiset” luulevat. Loppusyksystä ketun yöjälki kulkee usein puoliksi jäätyneiden suo-ojien ja lahtien / järvien heikoilla jäillä, joita koira ei voi jälkiä pitkin edetä, vaan joutuu rengastelemaan pystyäkseen jäljittämään haussa olevaa kettua. Kettu voi myöskin tiheässä aluskasvillisuudessa lähteä vasta ihan koiran edestä (perslähtö) ja täten ketun jalkeille saanti voi muistuttaa jäniksen hakua. Lukemattomat ihmisiin tottuneet taajamaketut ovat rohkeita eivätkä karkkoa koiraa satojen metrien päästä, niin kuin yleensä luullaan. Ei edes aina silloinkaan, vaikka kysymyksessä olisi herättelevä kettukoira. Yleisesti ottaen ketun sitkeys lähteä vasta ihan koiran nenän edestä koskee taajamissa asuvia pentukettuja (tiheiköissä) ja tällaisen joutuu koira “kaivamaan” jostakin puskasta, kuten jäniskoira useasti jäniksen!

- Mikäli edellä mainitun jotkut olisivat ymmärtäneetkin ja siksi osaavat antaa korkeat pisteet hausta, jossa koira tiheässä metsässä / tai tuulisilla rantakallioilla joutuu seuraamaan ketun yöjälkiä pitkään saaden sen ylös kuitenkin lähituntumasta (esim. 500 metrin päästä) tuntien seuraamisen jälkeen, niin siitäkin huolimatta se rankaisee nopeaa rengastavaa hakutyylin omaavaa kettukoiraa! Koira, joka pyrkii löytämään suoraan ketun makuulle (pesän) voi löytää saman ketun 15 minuutissa, kun jälkitarkka puurtaja kuluttaa siihen aikaa (oikeutetusti) monia tunteja. Kun paljaalla maalla ajo lähtee 15 minuutin päästä vain 500 metrin päästä saa tällainen nopea hakija taatusti huonot hakupisteet, vaikka todellisuudessa verrattuna jälkitarkkaan puurtajaan on tehnyt huippusuorituksen!

* Joidenkin mielestä jos kettu lähtee kaukaa ja nopeasti, se olisi hyvän hakijan merkki, mutta tämä on todellisuudessa osaamattomien illuusio! Paljaalla maalla emme voi mitenkään tietää ketunjäljen tuoreutta (milloin kettu on kulkenut) ja joskus voi käydä niin, että haussa oleva kettu on kulkenut suoraviivaisesti aivan aamuyöstä (jälki haisee todella hyvin) ja sen seuraamisessa ei pitäisi olla koiralla vaikeuksia. Kun koira löytää nopeasti ketun yli 5 km:n päästä sitä pidetään huippuhakijana, vaikka todellisuudessa jälki on ollut erittäin tuore ja suoraviivainen. Kuka voi väittää, että tällainen haku olisi parempi, kuin vanhalla jäljellä tuntien työskentely tai ilmasta hakevan kettukoiran rengastava ja nopea hakutyyli, joka takaa ketun nopean löytymisen jälkitarkan koiran puurtaessa samoilla jäljillä tunti toisensa perään.


PALJAS MAA: AJO

- Kettu ei ole aina niin helppo ajettava kuin yleisesti etenkin jänismiesten keskuudessa luullaan. Toisin kuin jänis, kettu on mestari käyttämään ajossa hyödykseen tuulisia rantakallioita, suo-alueilla puoliksi jäätyneitä leveitä suo-ojia, osittain jäätyneitä lahtia sekä järviä (paljaalla maalla monesti tilanteita, joissa vesistöt ovat jäässä) , metsässä olevia korkeita vuoria / kivikoita hyppien kivien päällä joihin koira ei useinkaan pääse (kettu varsin ketterä eläin), tieverkostoja juosten kilometritolkulla niitä pitkin, taajama-alueita juoksennellen aivan pihapiireissä jne. Ketunajossa siis hukkia voi oikeutetusti tulla hyvällekin ajurille, vaikka monet jänismiehet eivät sitä ymmärräkään. Esim. suo-alueilla ketun käyttäessä ajossa ollessaan puoliksi jäätyneitä leveitä suo-ojia, joita pitkin koira ei pysty seuraamaan sen tippuessa heikon jääpeitteen takia ojiin, saa kettu väkisinkin koirasta etumatkaa, eikä tällöin ajo mitenkään voi olla sujuvaa ja hohdokasta! Kun koira ei pysty tällaisessa maastossa kettua painostamaan, voi kettu jäädä useaksi tunniksi pyörimään suolla, jossa sillä ei ole mitään hätää. Koiran, pystyäkseen ajamaan, pitää useinkin tehdä valtavasti töitä!


AJON PÄÄTTYMISEN SYY

- Myöskin ajon päättymisen syy paljaalla maalla on lähes mahdoton todeta koiralla, joka ei “merkkaa” mitenkään jos kettu menee louheen / luolaan / maan alle. Onko todellakin oikein, että niinkin pienen ominaisuuden kuin merkkaamatta jättämisen tähden (joka on toki tärkeä kettukoiran ominaisuus, mutta vain yksi sellainen) koeteltavissa oleva koira ketunajokokeissa pahimmillaan ajaessaan ketun maan alle esim. 15 minuutin ajosta on menettänyt mahdollisuutensa, sillä koska tällainen koira ei ilmoita ketun maan alle menosta, katsotaan loppuajotyöskentely hukaksi! Pelkän yhden ominaisuuden (ei merkkaa mikäli kettu menee maan alle) koira menettää mahdollisuutensa ykköseen ketun mennessä alkuajosta maan alle paljaalla maalla (ei voida todeta) ja koska tämä ominaisuus koetaan nykysääntöjen valossa niin tärkeäksi niin herää väkisinkin kysymys: ONKO KETTUKOIRAN TÄRKEIN OMINAISUUS MERKKAAMINEN SILLOIN, KUN KETTU ON MAAN ALLA? Näinhän ei tietenkään saa olla, sillä kettukoiran tärkein ominaisuus on hyvä löytökyky sekä ajotaito, kuten mm. jäniskokeissa. Toki sama pätee muidenkin metsästyskoirarotujen keskuudessa (kyky löytää ja haukkua tai ajaa saaliseläintä).


SÄÄNTÖMUUTOSEHDOTUKSET TIIVISTETYSTI:

HAUN OSALTA PALJAALLA MAALLA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Aina kun kettu löytyy (riippumatta siitä, löytyykö läheltä) tulisi koiran saada korkeat hakupisteet. Jos suhteutetaan ketunajokoe metsästykseen (johon se tulisi suhteuttaa), ketun löytänyt koira tekee metsästyspäivästä todellisen elämyksen ja on edellytys ketun metsästykselle. Herättelyn merkitystä tulee vähentää (vaikka se hyvä ominaisuus onkin) ja täten saada kettukoiristamme pois hakulöysyys, jota siellä valitettavan paljon esiintyy!

LISÄHAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Jos koeteltavissa oleva koira ei lähde hakemaan, vaan maleksii jaloissa miesten johdattelemina, tulee koira sulkea metsästysinnon puutteesta! Toisaalta: jos lisähaku johtaa tulokseen (riippumatta kuinka lähellä ajettava on), tulee tällöin poikkeuksetta antaa lisähausta koiralle huippupisteet.

HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Riippumatta siitä, onko lumikeli tai paljas maa, tulisi nopea ketun löytäminen olla ehdottomasti tärkein tekijä (löytäminen on myöskin ketun jäljittäminen maan alle). Jos koira löytää ketun alle tunnissa, tulisi aina korkeat hakupisteet varsinaisesta hausta (huom. lisähaku + tyhjän metsän haku), riippumatta siitä, lähteekö ajo läheltä tai kaukaa. Kuitenkin korottavina tekijöinä tulee olla, millaisessa maastossa koira kettua hakee ja jos mahdollista (ainoastaan lumella), kuinka vanhat haettavan ketun jäljet ovat.

TYHJÄN METSÄN HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Lumikelillä koiran tulee hakea tyhjää metsää (lumella helppo todeta) vähintään puolen tunnin ajan, joko ajoerän jälkeen tai sitä ennen. Tyhjän metsän haku arvosteltaisiin omana kokonaisuutena! Paljaalla maalla samoin, mutta tällöin tyhjän metsän hakua ei tietenkään voida todistetusti todistaa tyhjäksi metsäksi (kuka voi perustellusti väittää paljaalla maalla, ettei yksikään riistaeläin ole kulkenut kohdassa, jossa koiraa koetellaan?)

LUMIKELILLÄ SUORAAN JÄLJILLE LASKEMISEN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Lumikelillä aina suoraan jäljille (vastaa metsästystilannetta) ja tyhjän metsän haku koeteltaisiin erikseen!

TOTTELEVAISUUDEN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI:
- Kettukoiran yksi tärkeä ominaisuus on tottelevaisuus. Sitä tulisi korostaa entisestään, sillä se on ehdoton edellytys ketunmetsästykselle sekä suojaksi kettukoiran hengelle: koira on saatava hausta ja ajosta pois pikaisesti, mikäli jäljitys tai ajo muodostaa vaaratilanteita koiralle!

HERÄTTELYN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Herättelevä koira ei saa mitään erityispisteitä / eikä miinuspisteitä suhteessa herättelemättömään.

MUIDEN ELÄINTEN AJON / HAUN OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Jänisajosta ei koiraa suljeta, eikä se ole pisteitä alentava tekijä. Jos koira koko päivän hakee ja ajaa vain jäniksiä, pitäisi olla sanomattakin selvää, ettei se tällöin voi saada kettua jalkeille tuloksen jäädessä vaatimattomaksi. Näin koira rankaisee itse itseään, sääntöjen ei tarvitse sitä enää erikseen tehdä! (Jos esim. jäniskokeissa koira hakee ja ajaa vain kettua, eihän sitäkään siitä erikseen rangaista. ) Toisaalta: erityisansioita ei koira saa siitä, että se ei sotkeudu muiden eläinten jälkiin, sillä eihän jäniskokeissakaan koira saa erityispisteitä siitä, jos se ei sotkeudu muiden eläinten jälkiin.

METSÄSTYSINNON OSALTA PITÄISI SÄÄNNÖT YKSINKERTAISTAA SEURAAVASTI
- Innokas koira hakee, eikä vetelehdi tuomariryhmän läheisyydessä riippumatta siitä, onko metsässä jälkiä vai ei! Kaikki muu on innottomuutta!


SUOMENAJOKOIRA ON JALOSTETTU AJAMAAN KETTUA JA JÄNISTÄ:
- Siksi olen joissakin kohdin ottanut vertailuun jäniksenajokokeiden säännöt, onhan taipumukset jalostuksen tähden suomenajokoiralla niin ketun kuin jäniksenajoonkin. Jos emme tätä huomioi, silloin emme osaa suhteuttaa jalostustyötä nykyiseen koirakantaamme (joka suvussa niin jänis kuin kettuajureitakin).

Muilta osin nykyiset säännöt ovat pääosiltaan hyviä eikä niihin täten tule saada muutoksia.

* Marko Lind / Voittaja-kennel
Imatralla 05.01.2007

[pappa]

Nopeasta ketun hausta ei koiraa rangaista , päin vastoin. Mutta hakua on otettava lisää sen takia, että koira voidaan kaikilta osin arvostella. Oikeuden mukaisia sääntöjä kaikilta osin on mahdoton tehdä. Jalostuksellisesti kettukoe säännöt ovat melko hyvät. Kilpaileminen onkin toinen juttu, kun koiran suorituksesta, kolmekymmentä pistettä tulee ajoajasta , loput seitsemänkymmantä tuomareiden arvostelusta ja lisäksi arvosteluun vaikuttaa olosuhteet. Harvemmilla kettu tiheyksillä, jos koira ei tartu yöjälkeen, niin kyllä saa mettässä lenkkiä turhaan juosta . Kettukoiran vahvin perusta on sitkeä yöjälkityö, siinä punnitaan kettukoirat, pitää olla hyvä nokka, että pystyy vanhaa jälkeä seuraamaan, pitää olla kova metsästysinto ja hyvä keskittymis kyky. Herättelevällä koiralla on paljon helpompaa paljaan maan aikaan metsästää, koiran tekemisiä on helpompi seurata.

[MarkoLind/Voittaja-kennel]

Oikeudenmukaiset säännöt:
- Kaikki koirat arvostellaan samalta viivalta ILMAN VALTAVIA TULKINNAN MAHDOLLISUUKSIA (joita nykyiset säännöt eivät vain salli, vaan suorastaan joissakin kohdin edellyttävät...kokeet tehty lumikelille ja jo ensimmäinen sovellus täytyy tehdä jos arvostellaan koiria paljaalla maalla...sen jälkeen kaikki onkin useimmille tuomareille...kin jo pelkkää "hebreaa")

Olen samaa mieltä siitä, että kettukoiran perusta on sitkeä yöjälkityö kunhan ymmärtää, ettei sen millään tavalla tarvitse olla sidoksissa "puurtamiseen". Voihan koira sitkeästi hakea vanhoiltakin jäljiltä välillä rengastaen (kun tulee maastossa kohta, jossa ketun jälkiä ristiin rastiin)...

Herättely on hyvä ja se tulee säilyttää kettukoirissamme, mutta jos suosimme vain herätteleviä koiria saamme lisää hakulöysyyttä. Tulkinnat kettukoirapiireissä jo nyt siitä, mikä on herättelyä ja mikä hakulöysyyttä ovat siinä määrin ristiriitaisia keskenään, että pahimmillaan jo nyt monet jalostavat hakulöysiä koiria

Marko Lind

[pappa]

Herättely on hyvä ja se tulee säilyttää kettukoirissamme, mutta jos suosimme vain herätteleviä koiria saamme lisää hakulöysyyttä. Tulkinnat kettukoirapiireissä jo nyt siitä, mikä on herättelyä ja mikä hakulöysyyttä ovat siinä määrin ristiriitaisia keskenään, että pahimmillaan jo nyt monet jalostavat hakulöysiä koiria


Marko Lind[/quote]

Aina kun puhutaan kettukoirista ja niitten kokeista, päällimmäiseksi nousee herättely. Aika paljon touhussa mukana olleena olen muomannut, että silloin kun on kyseessä todelliset ketun metsästäjät ja kettumiehet ei tästä mitään ongelmaa synny. Herättely ja sen määritteleminen on veteen piirretty viiva. En ymmärrä Lindin purnausta siitä, että suositaan herättelevää koiraa, nykysäännöillä herättelemätön koira saa kaksi pistettä vähemmän samasta suorituksesta kuin herättelevä. Se asia on kuitenkin varma, vaikka haluttais herättelemätön kettukoira jalostaa se ei onnistu, jos sen pitää ajossa haukkua.

[MarkoLind/Voittaja-kennel]

Pappa kirjoitti:
"Aina kun puhutaan kettukoirista ja niitten kokeista, päällimmäiseksi nousee herättely."

KIRJOITUKSEEN LIITTYVÄ KYSYMYS:
- Mistäköhän se johtuu, että aina kun puhutaan kettukoirista, niin todellakin - päällimmäiseksi nousee herättely

Pappa kirjoitti:
"...nykysäännöillä herättelemätön koira saa kaksi pistettä vähemmän samasta suorituksesta kuin herättelevä. Se asia on kuitenkin varma, vaikka haluttais herättelemätön kettukoira jalostaa se ei onnistu, jos sen pitää ajossa haukkua"

KOMMENTTINI:
Herättelevä koira paljaanmaan kokeissa pääsee eriarvoiseen asemaan herättelemättömän koiran suhteen (tätä kyllä perustelin sääntömuutos-ehdotuksessani). Pyytäisin "pappaa" huomioimaan, etteivät hakupuolen ominaisuudet oikeasti liity ajopuolen ominaisuuksiin ja täten tiedoksi: Kyllä herättelemätönkin koira voi ajaa kiihkeästi ollen ajossa riittävän herkkä!

Ps. Itse pidän herättelyä kettukoiralla hyvänä asiana, mutta "rajansa kaikella"

- Marko Lind-

[MarkoLind/Voittaja-kennel]

Silmäilin tuota äänestystä ja ihmetyksekseni huomasin joidenkin pitävän hitaasti hakevaa kettukoiraa hyvänä. No, ehkä se selittyy sillä, että kyseisten harrastajien omat koirat ovat niin huonoja ajamaan (huonon hakemisen lisäksi), ettei ajoa välttämättä tarvitse päivän aikana edes syntyä - parempi haaveilla hohdokkaista ajoista kuin antaa realismin räjähtää vasten kasvoja koiran hävittäessä ketun ensimmäisen esteen tullessa. Edellyttäen tietysti, että se edes päivän aikana ylipäätänsä ketun löytää

Tai sitten kyseisten harrastajien koirat ovat hakupuolella niin löysiä, että omistajat luulevat niiden koko päivän vain hakevan, vaikka todellisuudessa kettu olisikin ollut ajossa jo useita tunteja. Toisaalta: voihan sitä ajatella esim. seuraavasti:
- pääasia, että metsässä haukku raikaa

Ehkä kuitenkin selitys löytyy siitä, etteivät kyseiset äänestäjät ymmärtäneet, mitä tarkoitin nopealla hakijalla. Yksinkertaisuudessaan: LÖYTÄÄ KETUN NOPEASTI!

Vai onko kenties niin, että minä olen niin tyhmä, etten käsitä sitä, miksi kettukoiran tulisi löytää kettu mahdollisimman hitaasti

- Marko Lind-

[Reporetku]

Mielenkiintoisia ja monelta osin täysin hyväksyttäviä sääntömuutosesityksiä M. Lindillä. Muutamaa asiaa kuitenkin haluaisin kommentoida. Kettukokeet on alunperin pyritty tekemään mahdollisimman metsästyksellisiksi ja jalostusta palveleviksi. Kuinka siinä on onnistuttu, on eri asia. Kuitenkin nuo alkuperäiset tavoitteet on pidettävä kirkkaana mielessä, kun sääntömuutoksia tehdään.

Louheen menon ilmoittaminen: Jos koira ei ilmoita louheen menoa ja varsinkin jos lähtee louhelta haahuilemaan ja hakemaan mahdollisesti uutta otusta, on koira monen käytännön ketustajan mielestä huono metsästyskoira. Jos koira kerran omaa louheen painostavan ajotavan, pitää sitä pystyä hyödyntämään.

Koiran nopeus ajossa ei ratkaise, saako sillä tehokkaasti kettuja. Tiedän monia hitaita sujuva-ajoisia ajokoiria( myös dreevereitä ja muita pienajokoiria), jotka ovat äärettömän tehokkaita metsästyskoiria. Jos koiralla on kyky ajaa sujuvasti, hyvin ääntä antaen, kettu vahdista riippumatta usein alkaa kiertää aivan pientä lenkkiä ja tuo ominaisuus on kettukoiralle todella arvokas. Mikä on jännitävämpää, kuin hiipiä tuon ajon "silmän" tuntumaan ja odottaa milloin repolainen hyppää haulikkohollille.
Ajosta pitäisi siis arvostella koiran kykyä luoda ampumatilanteita ja jos minulta kysytään, niin arvostan enemmän ajosta ampumista, kuin luolilla kaivamista. Jos kuitenkin koira luolaan ajaa, niin ehdottomasti sen pitää se myös ilmaista. Oikeastaan ei ykköstä pitäisi koiralle antaa, jos yhtään näköhavantoa ajoketusta ei ole tai jos se ei ole ilmaissut louheen päättynyttä ajoa.

Haun tehokkuus pitää aina pyrkiä arvioimaan olosuhteiden mukaa. Ei ole tarkoituksenmukaista arvostella etelän sullila keleillä ja ketturikkailla, mutta myös peuranpolkujen rikkomilla alueilla, saman kriteerin mukaan, kuin pohjoisen uppolumella, erämaaketun kymmenen kilometrin yöjäljen selvittelyä jäniksenpolkujen seassa.
Kaiken kaikkiaan koiran on oltava niin kettuverinen, ettei se hevin vääriin elukoihin haksahda. Toisaalta, olisi ehkä järkevää luoda sääntöihin lisäohjeet sulan maan ketunajokokeiden arvostelemiseksi. Nykysäännöillä se ei oikein tahdo onnistua.

[Reporetku]

Tuohon äänestykseen vielä. Kysymys on väärin aseteltu. Toki nopea koira voi olla hyvä kettukoira, mutta pelkkä nopeus ei ratkaise. Sen pitää pystyä myös hakemaan ja ajamaan. Toisaalta hidas jälkitarkka koira voi olla myös erinomainen kettukoirana.

[pappa]

. Oikeastaan ei ykköstä pitäisi koiralle antaa, jos yhtään näköhavantoa ajoketusta ei ole tai jos se ei ole ilmaissut louheen päättynyttä ajoa.
( papan kommentti
Jos me näin toimittais, niin sehän olis suoranainen oikeusmurha koiraa kohtaan.)

Haun tehokkuus pitää aina pyrkiä arvioimaan olosuhteiden mukaa. Ei ole tarkoituksenmukaista arvostella etelän sullila keleillä ja ketturikkailla, mutta myös peuranpolkujen rikkomilla alueilla, saman kriteerin mukaan, kuin pohjoisen uppolumella, erämaaketun kymmenen kilometrin yöjäljen selvittelyä jäniksenpolkujen seassa.
Kaiken kaikkiaan koiran on oltava niin kettuverinen, ettei se hevin vääriin elukoihin haksahda. Toisaalta, olisi ehkä järkevää luoda sääntöihin lisäohjeet sulan maan ketunajokokeiden arvostelemiseksi. Nykysäännöillä se ei oikein tahdo onnistua.

Onnistuu sulallakin nykysäännäillä, tosin se on vaikeampaa kuin lumella, mutta se taas ei ole säännöistä kiinni. Vaikka säännöt olis minkälaiset hyvänsä niin sulalla tulee olemaan vaikeuksia. Suurimmat vaikeudet arvostelussa tulee silloin, kun haku jää tyhjäksi. Tyhjän haun muutamilla pisteillä ei ole mitään merkitystä, muuta kuin silloin , kun valitaan koiria karsinnoista jatkoon. Arvostelun tekee vaikeaksi se, kun me yritetään koira arvostella kaikilta osin pikkutarkasti. Sääntöjen erityis ohjeissa on liikaa tekstiä, niihin ei pidä pilkuntarkasti tujottaa. Terve järjen käyttö on sallittu. Aikalailla nämä meidän säännöt ovat käyttökelpoiset. Jos me toimittaisiin, niin kuin Lind tuolla esitti , että aina kun kettu löytyy lyhyestäkin hausta niin hyvät pisteet. Tehtäisiin kettukoirille karhunpalvelus. Lopuksi voisi todeta, että pyritään pitämään kettukokeet lumella, tulokset ovat paljon luotettavampia. Ei nämä talvet tämmöisiä tule olemaan.

[MarkoLind/Voittaja-kennel]

ÄÄNESTYKSESTÄ:
Kysymys kuului: Pidätkö nopeaa ketunhakijaa hyvänä kettukoirana. Siis vielä kerran, nopeaa KETUNHAKIJAA (koiraa, mikä etsii kettua nopeasti, ei suinkaan koiraa, joka liitelee sinne tänne vailla mitään päämäärää)

LOUHEENMENON ILMOITTAMINEN:

Riittääkö louheenmenon ilmoittamiseksi yhteydenotto isäntään ajon päätyttyä vai pitääkö koiran jäädä haukkumaan ketun mennessä reiälle pitkäksikin aikaa, riippuu (mikäli sääntöjä tahdotaan soveltaa metsästykseen) pitkälti siitä, millaisilla alueilla kettua metsästää. Sanomattakin lienee selvää, että esim. saaristoissa, joissa alkutalvesta on joissakin kohdin heikko jäätilanne, ei liene eduksi se, jos koira ajaa ketun johonkin saareen maan alle ja jää siellä haukkumaan tunti toisensa perään reiälle. Mitenkäs menet saaristossa kettua pyydystämään luolakoirilla tai muutoinkaan, jos jäät kantavat koiran sekä ketun, mutta eivät vielä miestä? Saaristoalueella siis koko päivä saattaa mennä vain siihen, kun odotat koiraa saapuvaksi jostakin saaresta, vaikka olisi kierretty monta kettua aamuvarhaisella kierrokseen ja täten olisivat metsästettävissä. Parempi siis koiran tulla yhteydenotolla ilmoittamaan ketun louheenmenosta ja täten metsästyspäivää päästään jatkamaan ketuilla, jotka lepäävät valmiina kierrettyinä kierrokseen

Itse pidän louheenmenon ilmoittamista hyvänä, mikäli se rajoittuu alle kymmenen minuutin haukkumiseen reiällä. Jos koira vuorokauden kaivaa ajettavaa maan alta kiivaasti haukkuen, ei se palvele metsästystä mm. edellä mainitulla saaristoalueella. (Tämän tähden itse en koiriani ole innostanut haukkumaan reiällä, koska alkutalvesta ajot useinkin loppuvat saarissa oleviin louhikoihin jäätilanteen ollessa sellainen, että koiraa ja kettua kantavat mutta eivät miestä).

Oma lukunsa on sitten vielä ajon päättyminen alueille, jonne itsellä ei ole metsästysoikeutta

HAUN TULKINNASTA:
Kyllä ajoon päättyneet haut aiheuttavat nykysäännöillä tulkintaa siinä missä tyhjätkin haut, valitettavasti. Puhumattakaan tulokseen johtaneista, jollaisiksi voidaan laskea ketun yöjäljen johtaminen maan alle...

Kettukoiran tehtävänä on löytää kettu mahdollisimman pikaisesti riippumatta siitä, missä repolainen kulloinkin makaa. Ehdottomasti tärkeintä tulee olla ketun nopea löytyminen, kuin se, MITEN koira sen löytää. Jos ei kettua löydy, turha on haaveilla hohdokkaasta kettuajostakaan (täytyyhän kettu saada liikkeelle) saatikka ampumatilanteesta tai hyvästä ykkösestä, mikäli ketunajokokeessa ollaan

* Haun tehokkuus pitää aina arvioida olosuhteiden mukaan, ehdottomasti! Kun siihen vielä ottaa huomioon koiran HAKUTYYLIN, uskon lopputuloksen palvelevan jalostusta tehokkaimmin

AJOTAPA:
Ajotavassa pyytäisin huomioimaan, että on olemassa kettuja, jotka eivät mene minkään koiran edessä maan alle (mieluummin jäävät vaikka koiran hampaisiin) ja sitten on olemassa kettuja, jotka menevät heti maan-alle, jos eivät siellä jo valmiiksi makaa. Näin ollen, koiran ajotavalla ei ole ollenkaan niin suurta merkitystä ketun maan alle menemisen kanssa, kuin usein annetaan virheellisesti ymmärtää.

* Nopea ajotapa, runsas äänenanto sekä tarvittaessa ajovauhdin suhteuttaminen vaikeusasteen mukaan, takaa nautittavat hetket riippumatta siitä, ollaanko ketunajokokeissa tai metsällä.

- Marko Lind-

[Reporetku]

Nyt puhutaan pitkälti makuasioista ja myös metsästysalueiden ja -tapojen välisistä eroavaisuuksista, ei niinkään kettukoiran tehokkuudesta saaliin saamisen kannalta, niin kuin pitäisi.

Olet Marko aivan oikeassa, että nopea ylösotto ovat ehdottomia hyveitä koiralta. On kuitenkin täysin alueista kiinni, mikä keino tuohon lopputulokseen johtaa. Aina puhutaan etelän koirista ja niiden hakutyylistä ja vastavasti pohjoisen koirien erilaisesta tyylistä On aivan taivahan tosi, että Lounais-Suomen ketturikkailla ja pienien metsäsaarekkeiden rikkomilla alueilla tehokkain hakutyyli on rengastava ja uusimman jäljen etsintä, aivan jänishaun tyyliin. Tämä systeemi ei kuitenkaan toimi enää pohjoisessa, jossa voi olla yksi kettu 10 km välein. Täällä koiran on tartuttava jopa edellisen yön jälkeen ja sitkeästi seurattava sitä jäniksenjäljistä välittämättä.
Olen kuitenkin vakuuttunut, että tämä tyylien välinen ero on koiralla monesti opittua. Pääasia on siis, että koira nostaa juuri ketun, ei mitään sorkkaelukkaa tai jänistä. Tästä ominaisuudesta kettukoirat erottaa seka-ajureista.

Louheenmenon ilmoittamisesta en anna periksi. Se on ehdottoman tärkeä ominaisuus käytännön ketunmetsästyksessä. Olen itse 10 v. metsästellyt lounaissaaristossa ja vakuutan, että tiedän tuon mainitsemasi ongelman; aina ei pääse ajon perään. Nämä tilanteet ovat kuitenkin poikkeustapauksia, jopa saaristossa, koko valtakunnasta puhumattakaan.

Kuten mainitsin, nyt puhutaan makuasioista, mutta kyllä sen hitaankin ajurin edessä kettu kulkee monesti aivan nokan edellä ja tällöin ajo on tosissaan kiihkeää ja jännittävää. Mäykkykin saattaa juoksuttaa kettua tuntitolkulla hehtaarin puskassa ja kettu jolkottelee näköhollilla koirasta. Sen tietää, että siinä ääntä piisaa ja tuollainen ajo luo sitä tunnelmaa passimiehelle, jota ajokoirametsästys parhaimmillaan tarjoaa. Myönnän toki, että jalkavampi koira on useimmiten eduksi, kun puhutaan "metsäsuomesta" ja kunnon talvesta.

[pappa]

Louheen menon ilmoittaminen on kettukoiralla hyvä puoli, mutta miten se sen tekee , on koiria jotka pyörii, haukahtelee ja vähän kaivaa , sitten tulevat isännän luo. Tärkeintä on se yhteyden otto louhen jälkeen . Koiransa kun tietää, että se ei tule pois muuten .Tämmöinen koira on tehokkain ajometsästyksessä, saadaan uudelle haulle nopeasti haluttuun paikkaan, Jos haluaa kaivuhommiin, niin ei muuta kuin opettelee gepsiin laittamaan reittipisteen ja sinne. Minä en kaivele niitä, kyllä se on hienoa kaataa ajosta. Tämä tuottaa ainostaan paljaan kokeissa ongelmia, louhen toteaminen.
Sitten on nämä kaivajat, joko luonnostaan tai saa opetettua. Olen omistanut näitäkin . Tällaisen koiran kassa on omat harminsa, on tutkat ja gepsit kappaleina. Lisäksi pitää rämpiä hakemaan koira pois milloin mistäkin, se vie aikaa ja syö miestä. Silläkin on suuri vaikutus minkälaiseen paikkaan kettu menee, koiran toimintaan.
Jos ketun haulla ei olis muita vaatimuksia kuin nopea ylössaanti, niin kaikki vähänkään kettua ajavat olis sen jälkeen kettukäyttö valiota

[TH]

Louheen menon ilmoittaminen on sekin aika koirakohtainen asia, toinen koira jää louhelle mesuamaan ja pitämään vahtia, toinen tulee hakemaan isäntäänsä tai pyörähtää louhella ja palaa takaisin. Pitää tuntea koiransa. Mutta se, että koira ilmaisee louheen menon jotenkin on ja pystyy innokkaasti palaamaan ryhmän kanssa louhelle ja merkkaamaan miehistölle paikan on tärkeä asia. Se on tehokasta ketun metsästystä, kettu voidaan karkoittaa metsästystilanteessa takaisin ajoon tai ottaa maanalainen armeija remmiin.

Nopea haku on hyvä ominaisuus koiralle, mutta ei sekään saa olla sitä, että koira pystyy nopeasti löytämään vain tuoreelta jäljeltä ketun, vaan sen pitää pystyä seuraamaan nopeasti ja päättäväisen tehokkaasti myös vanhempaa jälkeä, sillä onhan meillä kelejä talvellakin jolloin miestä ei voida "syyttää" kuumalle jäljelle laskemisesta vaan koira lasketaan hakuun esim haaskalle jossa voi olla vaikkapa viikon ajalta jälkeä ja koira ottaa tuoreimman ja hakee ketun siltä ylös.

[Iitapiru!]

Mie olen ymmärtäny, että sen kettua hakevan koiran herättely on suotavaa siksi, että ketun yöjäläki voi olla helevetin pitkä ja jos ei koira herättele yhtään, niin saattaa ukot puota ku eno venneestä eiväkkä kuule ajoakkaan, jos se kaukaa lähtee.