"Kettuverisemme" antoi kerran hirvelle seisontahaukkua, että kaipa ne räväköitä on ja vähän sorkkiakin ajelee
. Nuorena otti mieluusti kettuajon, mutta opettamalla talvella sitä jäniksenjäljille, jätti ketut. Nykyään hakee jänistä, mutta jos ei löydy hakee ketun. Kettukoira ihmiset älkää harmistuko opetuksesta, ketunpyynti on yksinään niin pirun vaikeeta. "Jänisverinen" narttu ajaa myös sorkkia
, ehkä taipumuksen omaavia löytyy molemmista. Kehumalla ja moittimalla ollaan noita opetettu oikeille jäljille. Sorkkaeläinajo tahtoo tapahtua syksyllä, kun on sitä "metsästysintoa"
.