Jakauma?

[J.K]

Onko yksikään tilastonikkari selvittänyt ykkösen ajureiden vaínuamistavan jakautumista.

Eli montako prosenttia on ilmavainusia, jälkitarkkoja tai käyttää kumpaakin tapaa.

Parashan olisi koira joka ajaa ilmasta mutta tarpeen tullen vaihtaisi jäljelle. Lähinä tässä kiinostaisi se että kumpia on enempi, puhtaasti jälkitarkkoja vai puhtaasti ilmavainusia?

[-Tara-]

¤¤¤

[olli76]

Jonkinlainen mielikuva on, että puhtaasti ilmavainuisia olisi 2%

[J.K]

Liekkö eroja kettu tai jänis sukuisten välillä?

[voittos]

Selvittelen 1992-3 vuosien kaikkien vuosien 1989-91 ajokokeiden tuloksista Voi1 Voi2 tulosten erien perusteella, mikä ominaisuus erottelee ykkösen ajurit kakkosen ajureista. Tilastollisesti olennaisin ero tuli kolmannen erän tuloksella ajon pituudesta johtuvana. Liekö niin, että kakkoseen päätyvä koira alkaa uupua tai into sammua ja alkaa hukat takuta.

Ominaisuuspisteissä selvin ero oli haukkuherkkyydessä. En muista mitään eroa olleen vainuamistavassa. Hakuaikaan ilmavainuisuus vaikutti lyhentävästi. Jakaumasta en muista muuta kuin sen, että jälkitarkkoja oli selvästi eniten.

Minulla oli tuolloin yksi ilmavainuinen urkki, joka rallatti mahtavasti väliin 5 metriä jäljen vieressä. Ongelmana oli sitten se että rengasti hukan tullen melkeen makuukselle asti ennenkuin alkoi mennä jälkeä pitkin. Tahtoi sitten kertailla vierestä ajettuja pätkiä ja hukan selvitys kesti turhan kauan koekoiraksi. Pysyi kyllä ajolla seuraavaan päivään, ellei hakenut pois.

[J.K]

Tuli tämä vain mieleen kun tuntuu siltä että ilmvainuisten määrä pienenee vuosi vuodelta, nykyään kokeissa tulee vastaan aniharvoin ilmavainusia ja nämä sekavainuisetkin ajavat ilmasta ensinmäiseen hukkaan ja miltei aina loppu erän jäljestä.

Sinänsä ymmärettävää kun kuitenkin ajoaika on ratkaisevin tekijä pisteissä niin se antaa etua jälkitarkoille, sillä aivan kuin voittos kirjoitti ilmavainuisella monesti tuo hukka syö paljon aikaa kun koira rengastaa turhan laajasti.