Suomen Ajokoirajärjestö

Mikä on havaintojenne mukaan tämän hetken Suomenajokoirissa tärkein käyttöominaisuus johon pitää kiinittää jalostuksessa huomiota.

Kokonaisuus tärkeämpi kuin yksittäiset ominaisuudet.

Alueellisilla olosuhde-eroilla liian suuri vaikutus tuloksiin. Koirien tulokset ja ominaisuudet eivät tästä syystä ole keskenään vertailukelpoisia kuin ainoastaan haukun osalta .

Ajokoiran terveys tärkein. Noita kaikkia on laidasta laitaan. Ajokoiran geeniperimän laajentaminen.
Haukkunumeron voi poistaa. Liian suuret heitot ihmisten kuulossa ja mielikuvassa koiran haukusta.Rasti ruutuun antaisi paremmin tietoa jalostusta varten ja puolueettoman arvostelun, kun se ei vaikuta lopputulokseen.

Mielestäni kyselyyn olisi pitänyt panna työskentelyominaisuudet hukalla. Nykyisin on paljon sellaisia koiria, jotka selvittävät paluuperillä hukkaa liian suurella alueella tai ryhtyvät hakemaan uutta ajettavaa. Tällaisella koiralla pienen tai lymyilevän jäniksen ajo pääsääntöisesti epäonnistuu. Huippukoiralla on pitkät ja laadukkaat saman jäniksen ajot, joten hukkatyöskentelynkin täytyy olla kunnossa.

Mielestäni kyselyyn olisi pitänyt panna työskentelyominaisuudet hukalla. Nykyisin on paljon sellaisia koiria, jotka selvittävät paluuperillä hukkaa liian suurella alueella tai ryhtyvät hakemaan uutta ajettavaa. Tällaisella koiralla pienen tai lymyilevän jäniksen ajo pääsääntöisesti epäonnistuu. Huippukoiralla on pitkät ja laadukkaat saman jäniksen ajot, joten hukkatyöskentelynkin täytyy olla kunnossa.

Terho Keränen kirjoitti:Mielestäni kyselyyn olisi pitänyt panna työskentelyominaisuudet hukalla. Nykyisin on paljon sellaisia koiria, jotka selvittävät paluuperillä hukkaa liian suurella alueella tai ryhtyvät hakemaan uutta ajettavaa. Tällaisella koiralla pienen tai lymyilevän jäniksen ajo pääsääntöisesti epäonnistuu. Huippukoiralla on pitkät ja laadukkaat saman jäniksen ajot, joten hukkatyöskentelynkin täytyy olla kunnossa.

Erittäin tärkeä asia.

Yksi suuri, erittäin suuri virhe ainakin viidessä eri sukulinjassa mitä olen seurannut on nimenomaan työskentely hukalla. Kyllä se potuttaa kun suvusta ja koirasta riippumatta palaillaan hukalta jopa kilometri taaksepäin tarkistelemaan, että oiskos se täällä ja sitten ehkä taas palaillaan hukkapaikalle ja jänis löytyy läheltä, jopa suoraan etumaastosta(ei edes paluuperää). Saattaa tuntikin mennä hukkaan ihan koiran hölmöyttä.

Toinen asia johon kiinnittäisin huomiota on koiran riistalle pyrkiminen. Sen kyllä omistaja näkee koirasta pyrkiikö se jänikselle vai jäniksen jälelle. Jälelle pyrkivälle riittää haukkumisen syyksi kaikki jälkikoukerot, usein suunnallakaan ei ole väliä ennen kuin alkaa haju heikkenemään, riistalle pyrkivä pyrkii nopeasti ohittamaan koukerot, monesti ikävä kyllä tuppisuuna. Tässä en nyt ottanut kantaa koiran liikkumisnopeuteen, vauhdin ei tarvitse olla päätähuimaava jos vaan kokoajan oikeasti ajetaan eteenpäin sen kummemmin suttaamatta

Ruksasin ajotaidon. Tuo takajälkeen ajo haukkuen on tosi v...nen piirre koirassa.

Se on nautinto olla metsällä sellaisen koiran kanssa, jolla on intoa hakea, tarttuu jälkeen kun sen löytää. Saa suht nopeasti ajon ja ajo etenee, eikä paluuperät (joita tällaisina syksyinä näyttää riittävän) tuota isompaa ongelmaa.
Hyvä koira tajuaa, mihin asti jänis on palannut ja osa oppii jopa olemaan menemättä paluuperiin. Haukku loppuu just kun hajujälki loppuu.
Hyvä koira ikäänkuin näkee nokallaan jälen ja ehtii tajuta sen oikein.

Valitettavasti
- osa palaa jopa makuukselle asti hakkuen, kun etenevä jälki loppuu
- osalle jää haukku päälle hukalla ja jää siihen pyöriin
- osa rengastaa niin laajasti, että hukkakin hukkuu
- osa tulee isännältä pyytään apua
Viimeksi mainittu voi olla opittu piirre mutta 3 edellistä ei kyllä jalostusyksilön kriteeriä täytä.

Tuo GPS-tutka on kyllä itselle opettanut paljon koirien touhusta hukalla. Hyvä koira rengastaa vain loikan päässä jäljestä, ellei löydy niin sitten 2 loikkaa mutta ei kauemmas. Sen voin todeta omastakin kokemuksesta, että kyllä tässä on koirat kehittyneet kovasti 20 vuodessa. Toinen hyvin kehittynyt asia on tiellä ajon taito.

Osassa maata alkaa olosuhteet olla sellaisia, että AJOK-2 tulostakin on pidettävä hyvän koiran osoituksena. Siksi pelkkien koetulosten perusteella on mahdotonta arvioida koiran jalostussoveltuvuutta. Ei muuta kuin tuomaroimaan tai pyyntikaveriksi.
Joulun odotusta

En ruksannut mitään. Mielestäni tärkeintä olisi se, että koira pysyy työmaallaan eli metsässä, siellähän se ajotaitokin lisääntyy jos siihen on edellytyksiä.

Eiköhän koira ole kokonaisuus jossa kaikki osa-alueet tulee olla kohdallaan esim. ei voi ajaa jos ei löydä ajettavaa eikä hakutaidosta ole juurikaan hyötyä, jos ei osaa ajaa. Jalostuksella ei voida lisätä koiriimme uusia ominaisuuksia sen jälkeen, kun rotukirja on sulkeutunut ainoastaan karsimalla pois eitoivottuja ominaisuuksia pääsemme lähemmäs käyttöominaisuuksiltaan hyvää Suomenajokoiraa. Huolenaihe on kouluutustoimikunnan sooloilun myötä jalostukseen kelpaavissa koirissa lisääntynyt liiallinen herkkyys. Olisi korkein aika palata arvostelemaan koirien todellista ajotaitoa haukuttujen minuuttien sijaan, paluuperillä edestakaisin huutaminen ei osoita hyvää ajotaitoa.
Lisäänpä vielä, että liiallinen varhaiskypsyyden ihanointi ei palvele jalostusta, vaan käyttämällä jaklostukseen koiria jotka säilyy koekelpoisena ja terveenä 7 - 9 vuotiaaksi, näin edistämme terveen ja hyvän käyttökoiraan jalostusta.

Kalevin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että nykyisten sääntöjen haukuttujen minuuttien vaikutus ajotaitonumeroon palvelee vain herkkien koirien pisteidenkeruuta eikä jalostustietoutta. Jos 120 min ajoerässä ajotaitonro on esim 8 eikä kohtiin 52, 54 ja 56 saada havaintoja, kertoo se vain tuomareiden laiskuudesta ja koiran olleen äänessä noin 100 minuuttia ajoerän aikana. Jos taas kohtiin 52, 54 ja 56 saadaan havaintoja, kertoo se koirasta kokolailla enemmän.

Jotta ajokoiran ominaisuuksista saisi varmaa tietoa, voisi ajokoesääntöjä muuttaa kokeessa kerättyä jalostustietoutta lisäävään suuntaan. Tähän meillä on olemassa työkalu, paikannuslaite, jonka osittainen käyttö on jo hyäksytty arvostelun / jalostustiedon keruun apuvälineeksi. Nyt voimme käyttää sitä esim haun laajuuden, haukun kuuluvuuden ja karanneen ajon kuunteluun rajoitetusti minuuttien ylös saamiseksi. Miksi emme ottaisi sitä käyttöön aina irtilaskusta illankoittoon saakka, kokonaisvaltaisesti. Voisimme todeta paikannuslaitteesta esim koiran hukkatyöskentelyn, hukkahaukut (löysyydet), estetyöskentelyn jne jne. Miinustamiseen vaatisin edelleen näköhavainnolla todettua. Ylituomari voisi tehdä tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa.

Miksi emme olisi rehellisiä itsellemme ja rakkalle harrastuksellemme ottamalla tätä mahdollisuutta käyttöön? Samalla antaisimme koirillemme niille kuuluvan arvon. Se vaatisi vain sääntöjen laatijoilta oikeaan osuvia rastitusvaihtoehtoja ja tuomareiden rehellisyyttä. Samoin koirakohtaiseen pöytäkirjaan voisi lisätä koiran luonnetta kuvaavan rastituksen. Koepäivän aikana koiran luonne on todettavissa jo irtilaskun aikaan.

Miten tämä palvelisikaan meitä pennunostoa harkitsevia harrastajia. Loppujen lopuksi se olisi kaikkien etu saadessamme rehellistä tietoa koirien ominaisuuksista.

Mari Lyytikäinen kirjoitti:Kalevin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että nykyisten sääntöjen haukuttujen minuuttien vaikutus ajotaitonumeroon palvelee vain herkkien koirien pisteidenkeruuta eikä jalostustietoutta. Jos 120 min ajoerässä ajotaitonro on esim 8 eikä kohtiin 52, 54 ja 56 saada havaintoja, kertoo se vain tuomareiden laiskuudesta ja koiran olleen äänessä noin 100 minuuttia ajoerän aikana. Jos taas kohtiin 52, 54 ja 56 saadaan havaintoja, kertoo se koirasta kokolailla enemmän.

Jotta ajokoiran ominaisuuksista saisi varmaa tietoa, voisi ajokoesääntöjä muuttaa kokeessa kerättyä jalostustietoutta lisäävään suuntaan. Tähän meillä on olemassa työkalu, paikannuslaite, jonka osittainen käyttö on jo hyäksytty arvostelun / jalostustiedon keruun apuvälineeksi. Nyt voimme käyttää sitä esim haun laajuuden, haukun kuuluvuuden ja karanneen ajon kuunteluun rajoitetusti minuuttien ylös saamiseksi. Miksi emme ottaisi sitä käyttöön aina irtilaskusta illankoittoon saakka, kokonaisvaltaisesti. Voisimme todeta paikannuslaitteesta esim koiran hukkatyöskentelyn, hukkahaukut (löysyydet), estetyöskentelyn jne jne. Miinustamiseen vaatisin edelleen näköhavainnolla todettua. Ylituomari voisi tehdä tarkentavia kysymyksiä tarvittaessa.

Miksi emme olisi rehellisiä itsellemme ja rakkalle harrastuksellemme ottamalla tätä mahdollisuutta käyttöön? Samalla antaisimme koirillemme niille kuuluvan arvon. Se vaatisi vain sääntöjen laatijoilta oikeaan osuvia rastitusvaihtoehtoja ja tuomareiden rehellisyyttä. Samoin koirakohtaiseen pöytäkirjaan voisi lisätä koiran luonnetta kuvaavan rastituksen. Koepäivän aikana koiran luonne on todettavissa jo irtilaskun aikaan.

Miten tämä palvelisikaan meitä pennunostoa harkitsevia harrastajia. Loppujen lopuksi se olisi kaikkien etu saadessamme rehellistä tietoa koirien ominaisuuksista.

Minun mielestä koetoiminta ei ole ollut todellista jalostusta aikapäiviin vaan kilpailua, jossa rehellinen koira on heikoilla haukkukoneita vastaan.

Mix rehellinen koira ei voi ajjaa kahta pyöriää?

jussi kananen kirjoitti:Mix rehellinen koira ei voi ajjaa kahta pyöriää?

Voepi ajjaa. Mööpeleissä 1999 oltiin niin meijän koiran omistajalle tuumas paikallinen pikkusen voeta nenässä et"meilläpäin ne meijän koirat kertaileekin enempi kun teilläpäin teijän koirat ajjaa"No, Tarmo ajo toiseksi ja ei kertaillu

Ajotaitohan se on, puutetta esiintyy tiukilla ja herkillä, varsinkin "tiukilla". Varhaiskypsällä koiralla on parhaat mahdollisuudet ajaa pitkä ja menestyksellinen koeura, joka kertoo taas siitä, että ajotaito ja muut käyttöominaisuudet ovat kohillaan. Hyvän haukun maksimipainoarvo koepisteissä voisi olla nykyistä suurempikin, vaikkapa 15 %.

Koiran terveyden merkitystä ei myöskään koskaan korosteta liikaa, kestävät käpälät ja nivelet sekä muutoinkin hyvä perusterveys on kaiken a ja o. Lisäksi uroksen pitää olla hyvä astuja ja nartun hedelmällinen ja hyvä pennunhoitaja.