Suomen Ajokoirajärjestö

Kalevi Vänskä kirjoitti:
"Jalostustarkastus on ed kerran tehty Siilinjärvellä 18.8.2007. Sillä tarkastukseen osallistunut 4-8 vuotisia koiria."

Annettiinko tarkastukseen osallistuvien koirien omistajille jokin dokumentti tarkastuksesta? Saatettiinko tarkastuksen tulokset yleiseen tietoon?

"... Toisaalta osa meidän suomenajokoiraa arvostelevista ulkomuototuomareista arvostelee/tarkastaa koirat, niinkuin ne kävisivät läpi jalostustarkastusta. Toiset tyytyy vain toteamaan tyyppiin/kokonaiskuvaan vaikuttavat tekijät ja siitä poikkeavat virheet."

Toimiessani useiden eri suomenajokoiria arvostelevien ulkomuototuomereiden kehässä kehätoimitsijana allekirjoitan edellisen. Useat ulkomuototuomarit jättävät esim käpälät arvostelematta ja keskittyvät vain vähemmän metsästyksellisiin ominaisuuksiin. Jotkut jopa jättäneet laatuarvosteluosuudessa koiran liikkeenkin arvostelematta.

"Jalostuskoetta ei minun mielestä voida tehdä luotettavasti mm siitä syystä, että koiran haku- ja ajo-ominaisuudet kehittyvät koko sen eliniän ajan. Samoin tulee esille ei-toivotut ominaisuudet, ne joko vähenee (pentuhuimuus) tai iän myötä lisääntyy, jos koirassa(tai sen suvussa niitä on)."

Tämän vuoksi jalaostuskoe / metsästystaipumuskoe, miksi sitä sitten nimittääkin, tulisi tehdä jo nuorelle noin 2-2,5-vuotiaalle koiralle, jolloin PERITYT ominaisuudet ovat vallalla, ei opitut.

"... Joka tapauksessa koira tulee arvosteltua sen eliniän aikana lähes vuosittain useamman pätevän palkintotuomarin toimesta."

Valitettavasti näin ei ole. On paljon jalostuskoiria, jotka eivät käy koskaan kokeessa. Ja kokeissa käyneitä koiria, jotka lopettavat kokeissa käynnin heti KVA-arvon saavutettuaan, joillakin yksilöillä koeura ei silloin kestä kuin sen vaaditun 4 koetta kahden eri kauden aikana.

"On sitten tuloksia tarkastellevan ammattitaidosta kiinni, millaisen kuvan koirasta saa. Kyllä numerot sen kertovat."

Totta, ei se hepreaa ole, kaikki palkintotuomarikurssin suorittaneet siihen kykenevät. MUTTA jos numeroissa ei kertakaikkiaan ole kertomista, eli ei ole jänishavaintoja, havaintoja herkyydestä, estetyöskentelystä, vainuamistavasta jne. On myös KVA-arvon saavuttaneita koiria, joiden kokeissa ei jänishavaintoja ole. Mistä sen tiedon sitten kaivat, rivien välistä?

"Jalostuskoe =kuolleena syntynyt ajatus."

Voi ollakkin, ehdotettu kuitenkin Varteenotettavana vaihtoehtona Kalevi Rytkyn "malli": "Parempi vaihtoehto - minun mielestä - on etsiä nykyisen koetoiminnan kompastuskivet, pullonkaulat, oikean arvostelun esteet ja tehdä mahdolliset korjaukset lisätietoihin ja niiden keräämiseen ja kehittää niitä puutteita. Myös suvaitsevaisempi gps:n vapaa käyttö tiedonhankinnan välineenä sallittava mahd. pian."

Usealla rodulla, myös suomenajokoiralla, on jalostuksen tavoiteohjelma. Monilla roduilla pentueille tulee merkintä, täyttääkö se JTO:n vaatimukset. Jos vaatimukset eivät kaikilta osin täyty, on pentueen ilmoituksessa siitä merkintä.

Tässä suomenajokoiran JTO: http://www.ajokoirajarjesto.fi/ajokoiri ... 202012.pdf

Tuossa on linkki jalostutarkastettuihin Ajokoiriin.http://www.ajokoirajarjesto.fi/ajokoiri ... tarkastus/

"Jalostuskoetta ei minun mielestä voida tehdä luotettavasti mm siitä syystä, että koiran haku- ja ajo-ominaisuudet kehittyvät koko sen eliniän ajan. Samoin tulee esille ei-toivotut ominaisuudet, ne joko vähenee (pentuhuimuus) tai iän myötä lisääntyy, jos koirassa(tai sen suvussa niitä on)."

Tämän vuoksi jalaostuskoe / metsästystaipumuskoe, miksi sitä sitten nimittääkin, tulisi tehdä jo nuorelle noin 2-2,5-vuotiaalle koiralle, jolloin PERITYT ominaisuudet ovat vallalla, ei opitut.

On tosi vähän tuonikäisiä koiria, jotka pystyvät yleensä ajamaan minkäänlaisia pätkiä. Poikkeuksiakin sitten on esim xx Tahvonmäen Piki, http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F08&R=51
Siksi pitäydyn edelleen ylläolevassa kommentissani.

Hankitut ominaisuudet eivät periydy."Joukosta koiria, joita kaikkia on harjoitettu saman verran, otetaan paras siitokseen.
Tällöin on todennäköistä, että sen jälkeläisistä tulee muita parempia juuri siinä ominaisuudessa, jossa sen isää on
harjoitettu ja jonka perusteella valittu jalostukseen. Tämä ei kuitenkaan johdu isän harjoittamisesta, vaan, että isä on
muita paremmin pystynyt hyödyntämään saamansa harjoituksen. Tämä hyödyntämiskyky on se , joka periytyy jälkeläisille.
Ellei koiralla sitä ole perintötekijöissään, ei tehokkainkaan harjoitus voi parantaa jälkeläisten laatua."

Ote yhdestä jalostusoppaasta.

"... Joka tapauksessa koira tulee arvosteltua sen eliniän aikana lähes vuosittain useamman pätevän palkintotuomarin toimesta."

Valitettavasti näin ei ole. On paljon jalostuskoiria, jotka eivät käy koskaan kokeessa. Ja kokeissa käyneitä koiria, jotka lopettavat kokeissa käynnin heti KVA-arvon saavutettuaan, joillakin yksilöillä koeura ei silloin kestä kuin sen vaaditun 4 koetta kahden eri kauden aikana.
[/quote]Mikä on jalostuskoira ylipäätään ? Kokeissakäymättömät voi olla täysin ajotaidottomia pyyntikoiria, jotka ovat erinomaisia ylösottajia, mut ajot jää lyhyeksi erillaisista syistä johtuen. Vähillä koekäynneillä valioituneet taas voivat olla liian herkkiä, ettei niillä haluta virheiden esiintulon takia kilpailla (ääritapaukset)

"Jalostuskoe =kuolleena syntynyt ajatus."
Voi ollakkin, ehdotettu kuitenkin Varteenotettavana vaihtoehtona Kalevi Rytkyn "malli": "Parempi vaihtoehto - minun mielestä - on etsiä nykyisen koetoiminnan kompastuskivet, pullonkaulat, oikean arvostelun esteet ja tehdä mahdolliset korjaukset lisätietoihin ja niiden keräämiseen ja kehittää niitä puutteita. Myös suvaitsevaisempi gps:n vapaa käyttö tiedonhankinnan välineenä sallittava mahd. pian."

Tais olla minun ajatus ja olen edelleenkin samaa mieltä. Lisätietojen keräämiseen pitää "panostaa" enempi, jokainen voi mielessään miettiä miten sen tekee .

Minulle tuli ensimmäisenä mieleen Kaiman esimerkki koirasta jota hän kovasti kehui, että ajolöysyys on koiran suvussa kaikista voimakkaimmin periytyvä ominaisuus. Makuja on tietysti monenlaisia

kyllä kait niitä joka suvusta löytyy joku ajamaton, joku ajolöysä, joku hakulöysä, joku innoton, joku luonnevikainen, minusta kokemuksen myötä on tullu sellainen käsitys että luonne ja into periytyvät kaikista herkimmin.Nyt pittää toas lähteä parille koiralle tekemään jalostustarkastusta, hyvä keli kun tuiskuttaa.

Minun esimerkki on täysin rehellinen niin haulla, kun ajossakin Sen on parikin ylituomaria joutunut kokeessa metsässä toteamaan, vaikka ovat lähteneet metsään ninenomaan koepaikalla maininnalla "katotaanpa montako miinusta Piki saa tänään", että tällaisella asenteella jotkut - jopa ylituomarin tasoiset - henkilöt ovat tuomaroimassa

Ei kannata tyrmätä heti uusia ajatuksia. Lähtökohtahan Marin ajatukselle on loistava. Hankitaan jalostustietoa koirasta.
Kaikki me tiedämme, että kovin kilpailulliseksi homma on mennyt ja olisi syytä miettiä hommaa vähän uudestaan.

Koe ilman pisteitä on olemassa monessa rodussa. Esimerkiksi seisojilla on avoimen kokeita, josta tuloksena on vain luokkatulos, ilman pisteitä. Koiria ei yritetäkään laittaa järjestykseen vaan antaa koirasta jalostustietoa. Ja se tapahtuu kirjallisesti. Se on tietynlainen jalostuskatselmus.

Kuten olen usein sanonut, ihminen ymmärtää paljon paremmin sanoja kuin numeroita. Tuomari osaa arvostella puheella paremmin kuin kirjasta, jossa ensin koetetaan ymmärtää luettua ja kääntää luettu numeroiksi paperille. Myös tulosten lukija ymmärtää paljon paremmin viidestä kymmeneen selkeää lausetta koirasta kuin edessään aukeavan numeroviidakon. Tällä hetkellä koiran tapaa työskennellä ei voi lukea suoraan tuloksista. Ajojen mitan voi lukea nopeasti ja sen että se löytää kaksi ajettavaa. Lisätiedoista löytää haukkunumeron, joka antaa osviittaa. Mutta sitä ei kerro mikään rasti suoraan minkälainen metsästyskoira on kyseessä. Ajaa voi niin monella lailla.

Hyvä esimerkki on koirani, jolla 24 starttia 9 koekaudella ja silti on nartunomistajia, jotka haluaisivat kuulla koiran ja todeta sen kelpoisuuden. Mikäpä siinä, mutta herää kysymys, mitä tulokset ihmisille kertovat, vai kertovatko mitään.

Helpoin tapa kartuttaa jalostustietoa, olisi alkaa kirjata lisätietokohtaan metsästyksellisesti tärkeitä tietoja koirasta.

Pekka Juntti kirjoitti: Hyvä esimerkki on koirani, jolla 24 starttia 9 koekaudella ja silti on nartunomistajia, jotka haluaisivat kuulla koiran ja todeta sen kelpoisuuden. Mikäpä siinä, mutta herää kysymys, mitä tulokset ihmisille kertovat, vai kertovatko mitään.

Helpoin tapa kartuttaa jalostustietoa, olisi alkaa kirjata lisätietokohtaan metsästyksellisesti tärkeitä tietoja koirasta.

Voisko tätä verrata auton ostoon ja moneen muuhun isoon päätökseen. Luet testien tuloksia, kyselet kavereilta ja silti haluat käydä itekin koeajolla. Ikään kuin se viimeinen silaus tulee siitä. Sehän on lopulta jonkinlainen fiilis, mikä koirastakin tulee paperilla olevien arvioiden lisäksi.

Ja jos koiralla on edellisistä kokeista miinuksia, ajamattomuutta tai innon puutetta, niin tuskin monikaan päästää itseään niiden yli vaikka "kuuntelupäivänä" jäisikin ihan hyvä maku. Tai ehkä siinä tapauksessa ei liene tarvetta edes mennä metsälle

Yksittäiset tapaukset olkoonkin ne plus-merkiisiä,tai miinus-merkkisiä eivät koirsata paljon kerro. Ominaisuudet jotka ilmenee toistuvasti alenevassa polvessa ovat suurella todenäköisyydellä koiran perimässä olevia ominaisuuksia.

Kalevi Vänskä kirjoitti:Minun esimerkki on täysin rehellinen niin haulla, kun ajossakin Sen on parikin ylituomaria joutunut kokeessa metsässä toteamaan, vaikka ovat lähteneet metsään ninenomaan koepaikalla maininnalla "katotaanpa montako miinusta Piki saa tänään", että tällaisella asenteella jotkut - jopa ylituomarin tasoiset - henkilöt ovat tuomaroimassa

Onkos ne YT,t olevinaan jotain yli-ihmisiä Kalevin mielestä??? Eiköhän se sama kateus ja pahansuopaisuus ole meissä kaikissa tuolla jossain mielen sopukoissa jos oikein päästään jotain toista koiraa/ihmistä mollaamaan. Onneksi en omista huippu koiraa niin perperin selkämys säilyy ehjänä.

eiköhän se pekka ole niin, et moni haluaa nähdä minkä"tyyppinen"koira on mettässä,kuten kaikki tiedämme,ni kaikki on erilaisia,rauhallisia,vauhdikkaita,rengastavia,ei rengastavia jne,osa ajaa tolilla,toiset ei jne,nuo ei selviä muuta kuin näkemällä,toki yks kerta ei palio kerro,mut jotain käsitystä antaa koiran"tyypistä"..

Markku Vohlonen kirjoitti:Tuossa on linkki jalostutarkastettuihin Ajokoiriin.http://www.ajokoirajarjesto.fi/ajokoiri ... tarkastus/

Ulkomuodon osalta 2007 tehty tarkastus vaikuttaa kyllä varsin kattavalta. Saa nähdä millaisia käyttäytymisen ja luonteen arvioimisen osioita Kennelliiton valmistelema jalostustarkastus tulee sisältämään. Ja onko SAJ lisännyt suomenajokoirille rotukohtaisia testejä. Miten tulokset tulkitaan, onko tuloksena hyväksytty/hylätty vai mikä? Voisiko jalostustarkastus syrjäyttää pakollisen näyttelytuloksen? No nämä asiat jää nähtäväksi!

Toivottavasti järjestömme tiedottaa asiasta kevään aikana ja järjestää jalostustarkastustilaisuuksia tulevaisuudessa hiukan useammin

Tässä linkki Kennelliiton tiedotteeseen: http://www.kennelliitto.fi/uutiset/kenn ... lituksessa

Onkos ne YT,t olevinaan jotain yli-ihmisiä Kalevin mielestä??? Eiköhän se sama kateus ja pahansuopaisuus ole meissä kaikissa tuolla jossain mielen sopukoissa jos oikein päästään jotain toista koiraa/ihmistä mollaamaan. Onneksi en omista huippu koiraa niin perperin selkämys säilyy ehjänä.

Ei ne yt:it oo yli-ihmisiä, muistutan vaan yt-koulutuksen lopussa tehdystä valasta (ainakin minun kurssi teki sen), se edellyttää, ettei edellämainitulla asenteella lähdetä metsään.

Taitaa kennellitton motiivi olla rahastus. Nyttenkin tämä lonkkakuvaus juttu oli puhtaasti rahankeräys kennellitolle. Olisko suomenajokoirien rekisteröinti laskun syy tämä idioottien keksimä JTO. Kukkaan ns. Reppuri rekisteröi moisten vouhotuksien takia pentueita. Pennut menee hyvin kaupaks ilmankirjojakin. Itekkiin miettinyt että osaan jalostaa kirjattomia ajokoiria metästyskäyttöön ilman kennellittoo..

Rahastusta tai ei, joka tapauksessa edistysaskel koirakohtaisen jalostustietouden lisäämiseen!

Erinomaista, että tarkastus tulee sisältämään myös luonnetta ja käyttäytymistä koskevan osion, se kun jää harmittavan usein retuperälle koiranäyttelyissä. Esimerkkitapauksena olkoon vaikka varasertillä palkittu suomenajokoirauros, jota ei saatu arkuuden vuoksi mitattua.

Näyttelykehässä aggressiivisesti/vihaisesti käyttäytyvä koira saa laatuarvostelussa HYLätyn, saadessaan sen kolme kertaa, se menettää oikeuden osallistua koiranäyttelyihin.
Moni kokeissa ja näyttelyissä kiertävä harrastaja ei tiedä, että kaikissa näyttely- ja koetapahtumissa on voimassa velvollisuus ilmoittaa vihaisesti käyttäytyvästä koirasta. Tämä koskee myös näyttely- ja koepaikan parkkialuetta. Kennelliitolla on lomake ilmoituksen tekoa varten ja lomake tulee olla saatavilla kokeen tai näyttelyn järjestäjältä.

http://www.kennelliitto.fi/sites/defaul ... isesta.pdf