Suomen Ajokoirajärjestö

Neljän tunnin kokonaishakuaika ja kaksi ajoa myöskin kettukokeisiin sekä sopivan herättelyn kriteeriä huomattavasti tiukemmalle niin eipä se paljon muuta tarvi kun arvostella koiraa sitten noista lähtökohdista niin luulempa että hyvät erottuu huonoista melko nopiaan.

matti jaakola kirjoitti:keskustellaan myös asiasta;
eikö se suomenajokoira pitänyt olla jänestä ja kettua ajava, tuskin se koira säännöistänne piittaa olokoon mitkä hyvänsä.
noihin iajok sääntöihin sen vertaa, että ajoerä 120 min on liian pitkä nopealle koiralle ja miksi niistä tehtiin kilpailusäännöt palkintotuloksineen eikö taipumus sellaiset olisi riittäneet.
hakupuolen arvostelu otettu keaj säännöistä kuin myös loputkin säännöistä.
mielestäni ilvekselle ei tarvita lisähakua.
alkujaan oli puhetta, että koira laskettaisiin aina jäljelle...

ps.tietty keaj:n ylituomarit ovat näin valmiiksi koulutettu kettusäännöille ensi kauden alkua ajatellen mutta ilves ei vaan ole sama kun eiole jäneskään kettuun verraten...

Taipumus koehan siitä piti tulla, muttei se kelvannut sellaisenaan.
Suurin ongelma on tosiaankin tuo ajoaika. Harvat ajot kestävät 120 minuuttia . Tarkoitus oli suorittaa koettelu metsästyksen yhteydessä missä ilves tietenkin ammutaan ja silloin koira olisi saanut hyväksyttävän suorituksen. Nyt jos ilves ammutaan niin pisteet tulee louheenajo taulukon mukaan.
Koira voidaan laskea suoraan jäljelle niin kuin metsästyksessä, eikä mitään pelleilyä.
Täysi hakuaika on 60 minuuttia, ilman lisähakua.

kalevi rytky kirjoitti:Meinaakos Pauli astuttaa koiransa jollakin "tuohinokalla", kun alkaa nittä jo kehuskeleen

Niin se vain on Kalevi , että kateuskin on ansaittava. Siitähän tämä koko keskustelu kettukoirista ja säännöistä juontaa.

kalevi rytky kirjoitti:Meinaakos Pauli astuttaa koiransa jollakin "tuohinokalla", kun alkaa nittä jo kehuskeleen

Onkos se rytky noussut perse edellä ylös tänä aamuna?

Tarmo Leinonen kirjoitti:

kalevi rytky kirjoitti:Meinaakos Pauli astuttaa koiransa jollakin "tuohinokalla", kun alkaa nittä jo kehuskeleen

Niin se vain on Kalevi , että kateuskin on ansaittava. Siitähän tämä koko keskustelu kettukoirista ja säännöistä juontaa.

Kettukoirien taso muutamia hyviä lukuunottamatta on surkea. Rehellisesti sanottuna laiskoja ja löysiä ajokoiran irvikuvia. Siihen on syypäänä ainoastaan kettukoira harrastajat ihan itse. Reippaan 25 vuoden aikana olen ollut arvostelemassa "kettukoiria" jopa useammassa kilvassa ja ainoastaan yksi ykkösen ajanut koira on sattunut kohdalleni. Niitä laiskoja ja ilmanaikusua huutajia on kyllä ollut pilvin pimein. Kettukoiramiesten olisi korkein aika herätä totuuteen ja ymärtää ettei laiskoilla tuohinokilla jalosteta koiria. Noita mainitsemiani "irvikuvia" pönkittämällä ja niille ykkösiä värkkäämällä nolaatte vain koko kettukoira harrastuksen ja hyvienkin koirien maineen. Hyvät ja huippu koirat tulisi nostaa esille koetuloksilla ja jalostukseen. Kateutta ei ole tähänmennessä herättänyt yksikään ns. kettukoira. Olisihan semmoinenkin mukava joskus kohdata.

kalevi rytky kirjoitti:Osa "kettukoiramiehistä" haluavat rajata tuomarikuntaa vain siksi koska kaikki ei suostu tekemään ykkösiä, katteleen rapalaiskojen völläilyjä ja vetään hakulöysyyttä ajoksi. Kettukokeen näen vain taipumuskokeeksi jossa ei juuri mitään muuta todeta jonka perusteella ei valionarvoja tulisi jakaa olenkaan. On se kumma jos ei koira saa tulosta, jäljet haetaan valmiiksi ja koiraa käännellään jäljillä oikein päin, kun ne pöljäilee ja ajaa ei tarvitse osata juuri olenkaan, miksi tartteis ? kun hakulöysyyskin kelpaa ajoksi. Naurettavinta on, kun miehet huutaa koirien metsäsrysinnoista. Noin 3 h mettässä käynneillä tehdään ykkösiä, jäljet haetaan valmiikksi koiran kieltäytyessä into kohdallaan jäljet vain liian vanhat. Tässäpä totuuksia Huttusen pojallekkin.

Rytky. Pitääkö tämä sama levy pyörittää joka jumalan kevät. Huomaat kyllä kun oikea kettukoira sattuu omalle kohdalle. Teikäläiselle sitä lystiä ei taida ehtiä ilmestymään. Eikä ihme, jos lähtökohdat on tuossa mallissa. Joten älä nyt ainakaan yleistämään ala. Taitaa pupu-puolellakin niitä ongelmia olla omiksi tarpeiksi. Ensi viikolla lomaa sen verran että voit tuoda koirasi tännepäin testiin. Otetaan parin päivän haku/ajomatkat ylös ja katsotaan samalla mikä koira on autoon ensimmäisenä pyrkimässä. Tämä kutsu on esitetty ennenkin.

Ei aika totuutta muuta. Etkä sinä jaksa odottaa niin kauan, että koirani autolle pyrkisi. Sen tiedän testaamattakin. Koirasi voi olla hyvä sitä en kiistä.

Jotenkin tuntuu että kohtuu hyvän koiran löytäminen on lujemmassa kuin takavuosina. Epäkuranttia tulee molemilta puolilta. 80-90 luvulla äijien koirat ajoi kumpaa vaan ja päivästä toiseen. Ainakin ne mitä lähipiirissä oli. Vähempi ei riittänyt. Kukaan ei kovin lahjatonta kauaa elättänyt,saatika käyttänyt jalostukseen. Kokeissa käynti oli harvojen harrastus. Nyt sellainen huippu on harvinaisuus. Sukupuut on kyllä muistissa. Vai kultaako aika muistot.

Ajuhommat tarvii rehellisyyttä koiralta ja sitä tuomaroivilta. Mutta kettu- ja jänishommien vertailu on turhaa. Ne ovat täysi toisistaan poikkeavia lajeja.

Aloituksen aihetta ohuesti sivuten:

Tulevalle kaudelle on suunniteltu tapahtumaa työnimellä Umpihankiajot, jossa toisena päivänä ajatetaan kettua ja toisena päivänä astuvat jänispiiskat kehiin. Ajatuksena on testata koirien metsästysintoa uppolumessa.
Ainakin kettuhommiin on alustavasti viritelty normikokeen päälle kisaa, jossa kokeillaan mikä koira se pisimpään ajaa Suomen lumisimmissa maisemissa. Vähän Kuutamohaukkujen tyyliin, joka on perinteikäs sitkaiden koirien koe hirvihommissa. Reikään meno voi toki ylityöosuuden katkaista, mutta se on helmikuun lopun keleissä meillä päin erittäin harvinaista herkkua minkään koiran edessä. Myös lisähaun toteutusta täytyy hieman miettiä siirryttäessä ylitöihin. Tokihan siinä tulisi testatuksi koiraa kunnolla, kun ankarassa kelissäkin lisähaun tulisi johtaa tulokseen, jos meinaa pärjätä ylityöosuudella.
Toivottavasti ajettavat eivät aivan vieressä olisi kummassakaan lajissa, että koirat saisivat osoittaa sitkeyttä myös hakuhommissa.
Järkeä tai ei, mutta vähemmän totisesti otettuna siinä olisi oiva mahdollisuus tulien äärellä vertailla koirien metsästysintoa (tai mitä se nyt sitten on), niin ei tarvi netissä roikkua mieltänsä pahoittamassa.

esamäki kirjoitti:Jotenkin tuntuu että kohtuu hyvän koiran löytäminen on lujemmassa kuin takavuosina. Epäkuranttia tulee molemilta puolilta. 80-90 luvulla äijien koirat ajoi kumpaa vaan ja päivästä toiseen. Ainakin ne mitä lähipiirissä oli. Vähempi ei riittänyt. Kukaan ei kovin lahjatonta kauaa elättänyt,saatika käyttänyt jalostukseen. Kokeissa käynti oli harvojen harrastus. Nyt sellainen huippu on harvinaisuus. Sukupuut on kyllä muistissa. Vai kultaako aika muistot.

Jotenkin tuntuu, että olen kanssasi TÄYSIN samaa mieltä! Joku voi sanoa, että aika kultaa muistot, mutta näin se vaan on.

Tällä menolla ei kohta ole kuin paljaanmaan ajureita. Tervetuloa umpihankiajot! Hienoa että löytyy näitäkin miehiä!

Jo nimi kertoo eron. haukut vs. ajot. Toisessa pistetään enemmän töppöstä toisen eteen. Mutta ihan kannatettava ajatus. Innonmittareita kaivataan siinä kuin ajotaitoa vaativia sulan kokeitakin. Näköhavainnot/ampumatilaisuudet aina tärkeitä.

Tuolta käy silpaseen haun kautta tulostilastot (Keaj/Ajok) vaikkapa viimeisen kymmenen vuoden ajalta...

On ne kettuversiot viimevuosina paukuttanu ykkösiä lähestulkoon liukuhihnalta. Toisaalta hyvillä koirillahan tuo onnistuu ( ). Säännöt on tehty ihmisiä varten, onneksi koirat ei niistä perusta.

täytyy kyllä sanoa että näyttää siellä ajok puolella olevan enemmän 1 tuloksia vaikka varmaan on koekävijöitäkin enemmän.
ehkä olis tarkastelun paikka ajok säännöissäkin

Jos koesäännöt ja kva vaatimukset on liian tiukat,niin edes jotain jalostustietoa antavat koekoiramäärat pienenevät.
Toisaalta jos reppumies pääsee kva koiran kanssa metsälle,niin
pitäisihän se olla useimmiten positiivinen kokemus.
Vähän kaksipiippuinen juttu,kuten isoisäni kuustoistakaliperin haulikko,jolla 11v alottelin metsästystä ja ammuin eka jäniksen Ali nimiseltä Suomenajokoiralta.

Sulamisvedet lähteneet liikkeelle kommenteista päätellen. Ensimmäinen kettujahti jäänyt mieleeni vuodelta -60 kun jouduin porukan pienempänä hoitelemaan luolakoiran virkaa? Ajurina oli suomenajokoira Iso Panu , joka herättelevänä koirana oli sitä parasta ykkösluokkaa metästyskäytössä.Mielestäni koirien taso on edelleen hyvä, ainoastaan jalostus pohja laajentunut jänis miesten kampituksesta huolimatta. Onkohan ykkösajureitten määrä koirien hyvyyttä eikä näiden vällästeliä tuomareiden kateutta.

Tämä riittää tälläerää, aika siirtyä harrastusten pariin.