Kehäkäyttäytyminen!

[Ruippa]

...mutta älköön myöskään erehtykö antamaan noille tilaisuuksille minkäänlaista jalostuksellista arvoa, kun käyttökoirasta on kysymys.

Ei se nyt ihan noinkaan taida mennä Kyllä rakennetta pitää koko ajan pitää silmällä, ettei karkaa sekarotuisen näköisiksi.

[Antti]

Pitäkööt näyttelynsä ne joka tuon kaltaisesta showsta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä pitävät, mutta älköön myöskään erehtykö antamaan noille tilaisuuksille minkäänlaista jalostuksellista arvoa, kun käyttökoirasta on kysymys.

Ja sellaiset joita ei koiran rakenne, terveys, luonne ja esim. RODUSSA (sen määritelmässä) PYSYMINEN kiinnosta, voi pitää näppinsä erossa rotukoirista.

Minunkin mielestäni olisi hyvä pitää suomenajokoira rotumääritelmän mukaisena, mutta eipä sitä näytetä aina saatavan selvää näyttelyissä. Varautunut luonne voidaan saada peittoon tietyllä tavalla esiintyä tai koulutuksella. Eikä sitäpaitsi näytä aina olevan tärkeintä ulkomuototuomarille se koiran terve RAKENNE, vaan esitys ja pienet kauneusvirheet ovat liian suuressa osassa. Itsekin näin näyttelyssä erinomaisen näköisen koiran, ehdottomasti ERI kertakaikkiaan, mutta kun esiintyi tuomarin mielestä laiskasti niin EH.
Ja sitten olen lukenut myöskin vuosikirjasta, että väärän sukupuolileiman takia arvosana huonontunut. Eihän rotumääritelmässä erikseen määritellä minkänäköinen uroksen pitää olla ja minkänäköinen nartun pitää olla. Kuulostaahan se nyt ainakin minun mielestäni tyhmältä, että jos koira olisi papereissa uros, saisi se ERIn, mutta kun se onkin nartuksi kirjattu niin tulos H.

Ja kuten sanoin aiemmin, usein laatumaininnan ERI voi saada vaikka olisikin joku rakenteellinen virhe, pehmeyttä selässä, kyynärpäät löysät tai matalat käpälät esimerkiksi... ihmeellistä! Sitten joku toinen koira voi saada H:n siksi että sillä on huono pää, vähän kuin sialla ja sitten värityksessä jotain sanomista, otsapanta tai muuten huonosti puhdistunut, vaikka olisikin muuten mainio rungoltaan. Vähän karrikoiden esitin, mutta tämmöisenkin tapauksen olen näyttelyssä nähnyt.

Mitä mieltä Susihukkanen näistä mietteistä on?

[lappa-b]

Kyllä näitä kauneusshow näyttelyitä tarvitaan.Näillä rahoitetaan suurin
osa ajokokeista ym. toiminnasta. Kyllä rakennetta ja kokoa koirilla taytyy
seurata.

[Antti]

Kyllä rakennetta ja kokoa koirilla taytyy
seurata.

Toki toki, ihan hyvä perusajatus näyttelyillä onkin, mutta jos vähänkään olet aiempia kirjoituksia lukenut tai näyttelyitä kiertänyt, niin huomaat/olet huomannut, ettei se aina onnistu tuomarointi oikein tuomareiltakaan. Huonon luonteen voi saada piiloon, yli- tai alikorkean koiran sopiviin mittoihin, eikä se rakennekaan aina etusijalla ole arvostelussa, vaan liikaa kiinnitetään huomiota epäolennaiseen, esitykseen ja kauneusvirheisiin. Arvosanat heittelevät yhden koiran osalta välillä H-SERT. Tässä nämä nykynäyttelyn ongelmat lyhyesti.

Joka näyttelyssä pitäisi olla vähintään kolme ulkomuototuomaria aina koiraa arvostelemassa, tulisi aina näkökantaa useammalta taholta. Ja sitten aina yhtä koiraa tulisi arvostella pitempään kuin pelkästään pari minuuttia, ei niin pienessä ajassa saa aina kunnon käsitystä koirasta.

Ja nämähän ovat vain minun mielipiteitäni, ei näistä tarvitse hermostua, mutta asiallisesti saa kommentoida.

[lappa-b]

Ei ulkomuototuomareitten arvostelu mene lähimainkaan samalla lailla.
Näkemys erot ovat liian suuria.Olen muutaman sata näyttelyä käyneenä
sen kyllä oppinut näkemään.Olen samaa mieltä kanssasi Antti siitä, että
pari ulkomuototuomaria voisi arvostella yhtäaikaa koiran.

[miccis]

Edelleen olen Antin kanssa samaa mieltä.

"Näyttelyhömpötystä" käytän itse kuvaamaan touhua tästä nykyajan trendistä johtuen. Koiran esittäminen, (jopa esittäjä) ja pienet virheet menevät arvioinnissa ohi niistä aidosti ajokoiraan vaikuttavista seikoista.

Toinen näyttelyissä päähän ottava juttu on vasikan kokoisten koirien ihannointi. Esim. uroksen ihanteen ollessa 58 tienoilla annetaan silti jatkuvasti sille 61 cm:lle sertifikaatti näiden kahden ollessa kalkkiviivoilla. Sopii kysyä kumpi on sopivampi rakenteeltaan AJOKOIRAKSI (jalostuksesta puhumattakaan) mikäli muuten ovat samalla tasolla ulkomuodollisesti.

[pappa]

Tuomareissa on eroja, kokenut hyvän koirasilmän omaava tuomari näkee kymmenessä sekunnissa rakenteen ja jopa koonkin. On tuomareita jotka vatvoo ja jahkailee viisikin minuuttia , siitä huolimatta lopputuloksessa ei ole hurraamista. Tuosta koiran koosta senverran ,että omistamistani koirista ylimoimaisesti kestävin on ollut hieman ylikorkea uros. Kokoa enempi pitäis vättää raskasrakenteisuutta , kyseessähän on kestävyyslaji. Kuinkahan luonto hoitaa tuon koko puolen? Susillakin suurin ja vahvin jatkaa sukua, eivätkä taida paljon kysellä jalostusneuvojilta.

[ako]

kyllähän nuo näyttelyarvostelut alkaa muistuttaa jo lottoarvontaa kun samalle koiralle arvostelu vaihtelee tyydyttävän ja erin välillä, ja pelkästään rakenteesta huomautettu, ja lienee arvostelussa jotain korjattavaa kun " luonne 2 "arvostelu eri, "luonne saisi olla vapaampi" cacib rop

[pippuri]

Pistää miettimään että mitä h-tin arvoa on sellaisella termillä kuin kaksoisvalio, kun näyttelyssä käyntejä ei arvosteta pätkääkään.Monessa rodussa on erkaantuneet jo käyttö- ja näyttelylinjat toisistaan.Pyritään me kuiteski siihen että meillä säilyisi KAUNIS ja AJAVA koirarotu.

[Annie]

Pyritään me kuiteski siihen että meillä säilyisi KAUNIS ja AJAVA koirarotu.

Olisi vielä parempi, jos järjestys olisi AJAVA ja KAUNIS.

Tarkoituksenmukaisuus on käyttökoiran kauneutta. Tämä olisi oltava jokaisella ulkomuototuomarilla kristallinkirkkaana mielessä. Vaan eipä tunnu olevan, valitettavasti.
Antin ajatuksiin on helppo yhtyä, sillä juuri näinhän homma tänä päivänä menee. Kauniisti esitetty ja esiintyvä keskinkertaisuus pesee rakenteellisesti paremmat, mutta vaisummin esiintyvät mennen tullen.
Jos ennen arvioitiin koiraa ja sen rakentuneisuutta, niin tämän päivän trendi on esittäminen, esiintyminen, kaunis väri jne...
Luonteen arviointi on myös täysin lapsen kengissä. Vain yhden positiivisen pilkahduksen olen siitä tänä vuonna nähnyt.

Ei tarvitse olla kovinkan suuri ennustaja, että voi päätellä tämän nykysuuntauksen jatkuvan. Aikaisemmin ajokoiria arvostelivat metsämiehet, tulevaisuudessa sen tulee tekemään oikeuksiaan laajentavat muiden rotujen harrastajat, sillä ajokoiraväestä ei tunnu löytyvän riittävästi ulkomuotoarvostelusta kiinnostuneita.
Yksi syy siihen on koulutuksen vaativuus.
Jarruttava tekijä on myös se, etteivät näyttelytoimikunnat kelpuuta yhden tai muutaman rodun arvosteluoikeudet omaavaa ulkomuototuomaria kovinkaan helposti näyttelyynsä. On paljon taloudellisempaa ottaa sellainen, joka voi arvostella suuren määrän eri rotuja.
Jotenkin sitä toivoisi, että SAJ maan suurinpana rotujärjestönä ottaisi ohjat käsiinsä tässä asiassa tiukemmin.

[ako]

[Celia]

Luonteen arviointi on myös täysin lapsen kengissä. Vain yhden positiivisen pilkahduksen olen siitä tänä vuonna nähnyt.

Voisitko kirjoittaa laajemmin tuosta luonteen arvioinnista? Kiinnostaisi kuulla! Vai olisiko ihan uuden ketjun aihe peräti...

[Annie]

Celia: Aihetta on muistaakseni ainakin sivuttu jossain topicissa aikaisemmin.

Positiivinen pilkaudus oli Hannu Talven luonnearviointi tämänvuotisessa SAJ:n päänäyttelyn narttukehässä. Ankaraa, mutta hyvin oikeudenmukaista ja alusta loppuun linjansa pitävää.

Omalle kohdallenikin koiranohjaajana on sattunut useita kertoja tilanne, jossa koira väistelee tuomaria ja ollut jopa niin varppeillaan, ettei tuomari ole päässyt lähituntumaan kun kyykkysillään ja silti on napsahtanut ERI. Myös kirjatulla luonnemaininnalla 2 olen saanut koiralleni ERI:n.
Omat kokemukset ovat kuitenkin hyvin lievästä pästä siihen verrattuna, mitä vuosien saatossa on kehänlaitaturistina tullut nähtyä.
Normaalinäyttelyssä pääsee näkemään jos jonkinlaista teutarointia sormien läpi katsottuna. Pahimmillaan on koira palkittu kahden kehästäkarkaamisen ja tuomarille murisemisen jälkeenkin. Tämä sattui naistuomarille Sysmässä vuosituhannen vaiheen tietämissä. Oli siinä karnevaalia kerrakseen kun yleisö otti koiraa kiinni jotta se pääsisi palkittavaksi kehään .

Riehuvien ja väikyilevien koirien lisäksi on sitten myös kauhusta jäykistyneet ja yli-innokkaat kimpoilijat ja liehittelijät. Mikään noista ei satu suomenajokoiran rotumääritelmän mukaiseen luonteeseen, vaan harvoinpa niistä näkee kirjattavaksi asti päätynyttä sanomista.