Narttulinjat

[Ruippa]

Yksilön sukusiitosaste ei ole ongelma jalostuksessa, jos koiralle löytyy vieras sukulinja ja jälkeläisten sukusiitos putoaa rodunkeskitasolle ja jopa alle.

Jos se iloisesti haukkuen ja häntää heiluttaen tervehtii vieraita ihmisiä tarhan reunalla Jos taas ei saa omistajakaan kiinni edes tarhan sisällä, on joku osa jalostuksesta kärsinyt toisen kustannuksella.

[kalkkis]

Jetro oli 2,5 vuotiaana kaksoisvalio, voitti SAJ:n päänäyttelyn, jahtikallen maljan ja ajokuninkuuden, siihen ei ole vielä muut pystyneet Suomenajokoiran historian aikana. Yksilönä koira oli terve ja pitkäikäinen, elikkä koira, josta moni voi vain haaveilla, minulla on ollut kunnia se omistaa.

[leksa]

Yksilön sukusiitosaste ei ole ongelma jalostuksessa, jos koiralle löytyy vieras sukulinja ja jälkeläisten sukusiitos putoaa rodunkeskitasolle ja jopa alle.

Jos se iloisesti haukkuen ja häntää heiluttaen tervehtii vieraita ihmisiä tarhan reunalla Jos taas ei saa omistajakaan kiinni edes tarhan sisällä, on joku osa jalostuksesta kärsinyt toisen kustannuksella.

Ethän vain kirjoita kovalla kokemuksen tuomalla kurkkuäänellä omista siitos kokeiluistasi.

[Ruippa]

Ethän vain kirjoita kovalla kokemuksen tuomalla kurkkuäänellä omista siitos kokeiluistasi.

Tuohon oon jäävi itse vastaamaan, vastatkoot toiset Kummankaslaisia leksan mielestä minun siitoskokeilut ovat tuottaneet.

[Tuulispää]

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 23/09&R=51

[voittos]

Tässä koitetaan porukalla kehitellä paremmaksi koiraa, joka löytää nopeasti ja haukkumatta. Löydettyään menee jälkeä pitkin ripeästi mutta ei painostavasti ja haukkuu vimmatusti. Jos jälki loppu niin ei hauku. Jälkiä ei sais hukata saman vuorokauden aikana. Perässä vaan tunnista toiseen.
Minä uskon, että tuon tekotaito vaatii koiralta hirmuisesti älliä ja nuorena nopeaa hoksaavutta ja oppivuutta.

Homma ei ole sellaista, mikä villielukkaan voisi kehittyä. Itse koirallehan haukkumisella ei ole merkitystä. Perässä pysyminenkin on vähän niin ja näin. Jossakin vaiheesa on villielukalle mielekästä luovuttaa, jos ei ala saada kiinni, ja etsiä otollisempi ruoka. Nokka pitää kuitenkin olla sellainen, että sillä haistaa ja erottelee tieltäkin jäljen.

Ajokoirametsästys on koiran ja metsästäjän yhteistyöprojekti. Jos ei ole haukkuherkkyyttä on koira koekoiraksi liian hiljainen eikä metsästäjä tiedä "passata".
Jos on liikaa haukkuherkkyyttä, tulee joskus haukuttua liian aikasin tai liian pitkään tai jopa turhaan. Passimies saa odottaa jännänä tosi pitkään. Koira pärjää kokeissa, jos ei jää asiasta kiinni. Tuomareille jää rajanveto-ongelma.
Sitten on sitten eri asia, kun koira tekee virheen ja hukkaa jäljen. Se virhe on juuri siinä hukkamisessa, eikä siinä että jatkaa haukkumista. Ei sillä ole väliä onko koira silloin hiljaa vai haukkuuko se, ellei koira erehdytä miestä. Minusta harvakseen haukatteleva koira ois siinäkin mukavampi. Tietää missä on. Vielä 70-80 luvulla tykkäsin koirista jotka hakiesakin silloin tällöin posahtivat. Kun ei ollut tutkaa, niin pysyi itse kärryllä missä koira luuhaa. Nyt tutka-aikana poksauttelua ei tarvita.

Eli pitää kehittää hyvänokkaista koiraa, joka oppii nopeasti ja on yhteistyökykyinen. Hyviin pentueisiin tulee näitä 1-2 kpl ja muut on sitten jompaa kumpaa ääripäätä.

Kun tekniikka edelleen kehittyy, ja ajoa voi seurata joltain vempaimelta, alkaa haukku olla sivuseikka. Vaikka niin hienoa, kun moniääninen kaikuva haukku syksyn sumuaamussa onkin. Haukulla kuitenkin toinenkin merkitys, sillä siitä saalis tietää, että perässä tullaan.
Tuossa haukussa on jotain numeroarvostelulla toteamatonta. Joidenkin kuuluvaakin haukkua jänis kuuntelee tosi läheltä. Toisia taas sama pupu pakenee kilometrien päähän. Minulla on ollut molemmanlaisia koiria. On jotenkin käsittämätöntä, että jänis on lumikelillä tunnista toiseen vain 100-200 m edellä koiraa, joka lähes kiitettävällä haukulla ajaa. Eikä pupu pidä turhaa kiirettä.

Sitä minä vielä, että se nuorten koirien katselmus ois hyvä. Näyttely (myös käsiteltävyys ja suhtautuminen ihmiseen), nokkatesti ja jokin jäljitys, niin sillä näkis onko koiran geenit kohdallaan. Koulutettu ominaisuus kun ei periydy. Kyllä minun tuntemistani parhaista koirista on jo ensimmäisenä vuoden aikana nähnyt, mitä tuleman pitää.

Hetämpä yhden sekaketjun tuolta 100 vuoden takaa. Löytyy jokaisen ajokoiran sukutaulusta.
450/2 KLINGA II > 815/4 RAJ > 1184/5 NITA > 1879/7 LUDDE TRÄFF > 148/11 VASA KLING TRÄFF > 3820/13 SIPPAN > 7568/15 xx UKKO AV HUUNA-TRÄFF
Sieltä sitten tulevat legendaariset Peuhan Esko, Vinha Seppo, Kaisan Ali-Ville, Hiivalaiset, Pekkalaiset ja Klinga-Luvialaiset.
Samoja koiria tulee toisesta samalähtöisestä ketjusta
450/2 KLINGA II > xxx/3 Ukko > 643/3 STELLA VIII > 1187/5 PILKKU TRIO > 1430/6 KIMMO > 438/10 DUX TRIO > 2736/12 VEIJU HALU > 2603/12 CLAIRY II > 3528/13 HILKKA II > 6671/15 NORMA-HALU jne.

No mitä järkiä luetellä näitä täällä?
Nämä on niitä, jotka kertaantuvat nykykoirilla sukutaulussa, koska ne on niitä muinaisen linjasiitoksen käyttöhaaroja. Tuolla Stella VIII:lläkin oli miljooniin nouseva esiintymismäärä. Tuolloinhan siitokseen otettiin parhaita yksilöitä ja ilmeisesti niiltä periytyi haluttu kyky. Sama kyky se on jäljellä parhaissa nykylinjoissakin ja varmasti jalostuneemmassa muodossa.

Sitten niistä perinnöllistä vioista pienessä kannassa. Minulla on ollut mahdollisuus kuunnella esityksiä siitä, kuinka pienistä populaatioista on palautettu elinvoimasia kantoja. Jopa yhdestä emästä vajaalla kymmenellä urkilla niitä kierrättäen. Nykyisen koirakannan kanssa ei ole mitään hätää, mutta pennutettavat koirat pitää olla porukan kärjestä monella ominaisuudella mitaten. Se on surkea kokemus, kun innokas harrastaja saa läpilöysän, mykän tai aran koiran.

Kellä se on ekana sellainen "haara", että kahdessa polvessa AIVAN KAIKKI BULP-indeksit on ainakin 110 (ilman korkeusindeksiä). Veikkaan ramaania.
Vuonna 2008 65 koiraa pääsi rajalle: "kaikki ainakin 100". Kärjessä oli Hepolammin Ami, jonka kuuulua emälinjaa voi itsekukin tutkailla.
Kaksi "menneisyyden koiraa" siltä nousee positiivisena esille Räyhä/81 ja sen pentu Pirttirinteen Tella/86. Molemmat oli kaksoisvaliovanhemmista ja sukutaulussa on muutenkin muotovalioita kovasti.

Tämä siksi, että ilmeisesti sieltä sukutaulusta löytyy ne "linjat", joissa vikoja on vähän. Tämä tällä erää, tais ruoka jäähtyä.

[Ruippa]

Kirjoittaja Tuulispää päivämäärä 15 Tammi 2010, 18:06

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 23/09&R=51

Samoin sen kaksi siskoa oli häntävikaisia. Toinen on minun tarhassa. Taidan teettää sillä pennut ja käyttää toista siskoa kokeissa - ei rasitu kumpikaan liikaa Ovat niin samannäköisiä, että pimeessä ei kukaan huomaa...

[Ruippa]

Kirjoittaja kalkkis päivämäärä 15 Tammi 2010, 17:17

Jetro oli 2,5 vuotiaana kaksoisvalio, voitti SAJ.n päänäyttelyn, jahtikellen maljan ja ajokuninkuuden, siihen ei ole vielä muut pystynyt Suomenajokoiran historian aikana. Yksilönä koira oli terve ja pitkäikäinen, elikkä koira josta moni voi vain haaveilla, minulla on ollut kunnia se omistaa.

Jetro itsessään oli huippukoira, voidaanko se myös laskea huippuperiyttäjäksi ? Mikä olis koiran omistajan arvio. Lähes puolet kva-narttuja, oliko valikoitua, vai miten lie sattunut noin hyvät "apajat" Voisitko vähän valottaa jalostukseen käytön kriteerejä - ihan positiivisessa mielessä kyselen

[Hippu]

Voitos esitti vaikean kysymyksen!
Santun jälkipolvista löytyy sukutaulut (Lyytikäisen kirjasta sukutaulu),mutta Santun vanhemmat ovat arvailuja .
Lyytikäisen kirjan sukutauluja (on aikoinaan nähty aikaa ja vaivaa kun tämä teos on tehty .Hakemistosta löytyy koirien nimet ja omistajien nimet ja vielä millä sivulla kukin esiintyy)
Kaksi sukutaulua Lyytikäisen kirjasta

[kalkkis]

En ole luonut minkäänlaista karsintajärjestelmää. Kasvattajat valitsevat yhdistelmät ja kantavat vastuun kasvateistaan. Olin matkatöissä, en ole edes kaikkia narttuja nähnyt enkä heidän omistajiakaan. Kohdalle sattuneissa valinnoissa oli näin jälkikäteen ajatellen erittäin hyviä ja myös huonoja valintoja. Parhaista yhdistelmistä on tullut useita valiojälkeläisiä ja myös periyttäjiä. Jetro näkyy tänä päivänä useiden huippukoirien emän tai isän isänä. Tämä toistuu varmaan kaikilla koirilla, joita paljon käytetään siitokseen.

[Ruippa]

Olisko noita parhaita yhdistelmiä kannattanut uusia?

[kalkkis]

Olisko noita parhaita yhdistelmiä kannattanut uusia?

Kysymykseen minun on mahdoton vastata, koska tapani ei ole ollut haalia narttuja koiralleni. Asia jää kasvattajien mietittäväksi. Yhdistelmien valintoihin on uroksen omistajan mahdoton vaikuttaa, koska nartun perimä ei näy koiran ilmiasussa eikä koetuloksilla voida siihen vaikuttaa. Hyvä esimerkki; itse vaatimaton koira koesuoritusten perusteella, mutta koiralla useita valiojälkeläisiä, on Konikangen Tikki.

[Ruippa]

Mitä hyviä puolia nykyinen koirasi toisi ajokoiraan - muuta kuin Taikan perimän, mikä todettiin erinomaiseksi koiraksi - ulkonäön lisäksi?
Mistä syystä - minun arvostama - sulan ajotaito ei suomenajokoirassa lisäänny? ei kaikki voi olla reenauksesta kiinni

[Titaani]

Konikangen Tikillä oli huippuemät. Ruipan ajatus ja kysymys Kalkkikselle oli hyvä.

[kalkkis]

Mitä hyviä puolia nykyinen koirasi toisi ajokoiraan - muuta kuin Taikan perimän, mikä todettiin erinomaiseksi koiraksi - ulkonäön lisäksi?
Mistä syystä - minun arvostama - sulan ajotaito ei suomenajokoirassa lisäänny? ei kaikki voi olla reenauksesta kiinni

Enpä ala ennustajaksi, ainakaan tämän päivän perusteella- aika näyttää. Olisikohan runsaalla metsäautotieverkostolla ja maastojen rikkkonaisuudella merkitystä asiaan. Nykyiset metsäautotiet kun ovat kuin 60-luvun maanteitä.