Ruippa kirjoitti: Kohta asia ei pidä sisällään hitustakaan totuutta
Ei kai näillä palstoilla totuutta haetakkaan, vaan erillaisia näkökantoja ja mielipiteitä.
Ajokoirahommassa ei yhtä totuutta ole olemassakaan... on vain erillaisia kokemuksia ja näkemyksiä ja onnenkantamoisia.
Asiahan on niin, että kaikissa muissakin roduissa on kokemuksia, näkemyksiä ja onnenkantamoisia. Sen ei pitäisi estää totuuksien hakemista. Joka ikisessä rodussa palkkion saavat ne, jotka ovat tehneet töitä. Niin se on myös ajokoirissa. Kun on tässä tullut kenneltoimintaa eri osa-alueilla seurattua kaikkineen 40 vuotta, olen aina ihmetellyt yhtä asiaa: vinttikoiraväki tekee töitä, treenataan monta kertaa viikossa, PK-väki tekee töitä, treenataan säällä kun säällä (ne ajokoiramiehet, jotka ovat malttaneet tilata Koiramme-lehden, tietävät varmaan että menestystäkin on tullut), agilityväki treenaa monta kertaa viikossa. Ainut porukka, joka ostaa koiran, heittää sen tarhaan ja alkaa odottaa, että siitä kasvaa käyttövalio, ovat ajokoiramiehet. Tietenkin porukassa on poikkeuksia, OIKEITA koiramiehiä. Kaikki varmaan tietää, että siankin voi opettaa ajamaan jänistä. Miksi ajokoiramiehissä on niin paljon näitä, jotka odottaa, että kaikki tulee kuin Manulle illallinen?
Muistan aina kun lapsuuden kotini naapurissa innokas ja loistavan hyvä ajokoiramies sanoi : "nuoren ajokoiran kanssa on vietettävä enemmän aikaa, kun akan kanssa". Hänen koiransa olivat kaikki, yllätys, yllätys käyttövalioita.
Sitten oli toinen "ajokoiramies", joka osti pennun (läheltä tietenkin, koska matkaan ei saanut mennä rahaa) otti puolivuotiaana ensimmäisen kerran tarhasta sen tärisevän koiran, haukkui sen emän, joka jätti arkoja ja luonnevikaisia ja tietenkin myös kasvattajan ja kun koira ei puolitoistavuotiaana ajanut, haukuttin isä joka jätti paskaa ja koiralle pistettiin kuula kalloon.
Pelkillä onnenkantamoisilla ei pitkälle pötkitä, jokaisessa rodussa loistavat tuloksilla ne, jotka viitsivät nostaa perseensä siitä koneelta, jossa kirjoitellaan solvaavia kirjoituksia, kun omat kyvyt eivät riitä mitään saavuttamaan. Jokaista käyttövaliota kohti kasvattajalla on monta epäonnistumista, mitään ei tuoda kultatarjottimella kotiin. Uskomattoman suuri merkitys on silläkin, kuka pennut ostaa. Meneekö ne osaaville ajokoiramiehelle, vai sille standardityypille, joka rehvastelee ja uhoaa ja suuret on puheet, mutta koiran psyykestä ei pienintäkään käsitystä.
Miksi ei näilläkin palstoilla mieluummin voisi rakentavasti antaa tunnustusta niille, jotka yritysten epäonnistumisten ja erehdysten kautta osaavat ja ovat tunnustuksen ansainneet? Siksi, että suomalaisella luonteella on niin paljon helpompaa sanoa se paha, oli se sitten totta tai ei.
On ollut mielenkiintoista tutustua tähän rotuun ja erittäin mielenkiintoista olisi varmaan tutustua myös rodun harrastajiin. Ehkä nyt kuitenkin jätän tämän palstasurffailun ja tyydyn pitämään seuraa koirilleni, jotka ovat AINA hyväntuulisia ja kiitollisia. Kiitos "Ruska", menestystä sinulle ja koirillesi!