Ukilta isälle, isältä minulle ja minulta avopuolisolleni on ajokoiraharrastus levinnyt. Kahdeksan vuotta yhteistä taivalta avopuolisoni kanssa, joista ensimmäiset vuodet mieheni ei juurikaan ollut kiinnostunut ajokoirista.
Itse olen käynyt pienestä pitäen isän kanssa metsällä ja kun ajokorttia ei vielä ollut, kävelin jopa n.5km matkan koiran kanssa päästäkseni ajattamaan.
Nykyisen ajokoiramme myötä (minkä hankin puolisoltani juuri mielipidettä kyselemättä
) on miehessänikin pikkuhiljaa herännyt innostus, johtuen myös kilpailemisen tuomasta jännityksestä. Mutta vielä viime syksynäkin ukko sateisena koleana aamuna punkan pohjalta katsoi että "on se hullu akka, taas metsään menossa"