Ajettava nähty tilastoa.

[olli76]

Näköhavainnot on aivan kuin muutkin pisteet, paljon olosuhteista riippuvaisia. Yhden kokeen perusteella ei voida tehdä minkäälaisia johtopäätöksiä minkään ominaisuuden osalta. 10 kokeen jälkeen kyllä. Näköhavaintojen tilastointi jalostuskäyttöön olisi mielestäni pitkään aikaan paras uudistus mitä suomenajokoiran ominaisuuksien eteen on tehty. Nyt kun tuokin on keksitty aion seuraavaa pentua hankkiessa varmistaa, että vanhempien ajotavat antavat hyvän määrän näköhavaintoja, mielellään yli 2/erä. Tuomareille voitaisiin laittaa askelmittarit niin saatais tuomareiden aktiivisuus jotenkin laitettua yhdeksi muuttujaksi

[Antti]

Minä en ainakaan numero 56:n tilastotieteestä näe, onko näköhavainnot ajettavasta tehty enemmän koiran ajo-ominaisuuksien vai muiden vaikuttimien ansiosta. Siirtyvää jänistä ei paljoa näe, toisin kuin yksilöä, joka kiertää samaa tolaa kuin olisi aidattu. Lisäksi 56 on siitä puutteellinen, ettei se kerro, missä vaiheessa erää havainnot tapahtuivat ja paljonko milläkin havainnolla koira oli jäljessä (minuutin tarkkuudella).

PeeJiin joskus jossakin esilletuoma sanallinen arvio toisi paljon selkeämmin tulkittavaa lisätietoa kuin lisätietorastit- tai numeroinnit koiran metsästyksellisyydestä. "Minuutin tuntumasta ajaa ja jäniksiä pitää kepein häätää pois"-kommentit kertoisivat enemmän kuin arvailu ja puntarointi 54 ja 56 tietojen kautta. Kun tämmöistä tekstiä löytyy tai jää löytymättä monen kokeen papereista, niin uskaltaa jo vähän vetää johtopäätöksiä.

[Repun täyttäjä]

Käsitin itsekkin, että kyseinen kohta "56" on aivan erinomainen lisätieto saada tietoa koiran ajokyvyistä, toki alueelliset
erot voi ottaa hieman huomioon, mutta näköhavainnot kertoo totuuden.Ylituomareidenhän puhutteluissa aina painotetaan
koeryhmän sijoittelussa niin että saadaan mahdollisuus ampumatilaisuuteen. Muuten kys.luku Sinkkiperän Lili 2,37 . Alapörkän Maija 0,84. Kyseinenhän luku saadaan vain laskettua 2005 syyskaudesta lähtien, jolloin uudet säännöt on olleet voimassa.Eli käyttäkää hyvät jalostajat tietoja mieleenne, että saadaan kunnon METSÄSTYSKOIRIA jalostukseen.

[Repun täyttäjä]

Kyllähän kohta 56 täytyy nimenomaan seikka jolloin, on ajettava nähty ja sitä ajettava koira joka kyseisessä kokeessa ajaa jänestä.

[Reporetku]

Itse ole monesti näilläkin sivuilla paasannut tämän kaikkein keskeisimmän ominaisuuden huomioimista, saalistahan siltä koiralta on tarkoitus saada. On koiria jotka haukkuvat metsässä ja koiria, jotka ajavat otusta haukkuen. Siinä on vissi ero, vaikka tuo edellinen saattaakin saada enemmän pisteitä kokeissa.

Ykkösen saannin edellytyksenä pitäisi ehdottomasti olla ainakin yksi näköhavainto ajettavasta. Varsinkin sulalla kelillä tällöin tulisi myös varmistettua, että koira todella on sallitun otuksen jäljillä. Tämä koskee varsinkin ketunajokokeita, mutta kyllähän valionarvoon oikeuttavan tuloksen ajavan jäniskoirankin pitäisi kokeessa nyt ainakin kerran jänis pystyä tuomaan tuomariryhmän ihmeteltäväksi.

Turha on vedota erilaisiin olosuhteisiin, tai eri tavalla käyttäytyviin ajettaviin. Aivan samalla tavalla nuo muuttuvat olosuhteet vaikuttavat lähes kaikkiin arvosteltaviin ominaisuuksiin. Hyvä koira vaan klaaraa helpommin tuollaiset vaikeudet, huono ei koskaan.

[haaaki]

vaikka koira on kuinka hyvä tahansa aina ei välttämättä nähdä jänistä syystä tai toisesta. mutta muuten samoilla linjoilla...

[Antti]

Lisätieto 56:lla saadaan tietoja maastosta, olosuhteista, ajettavan käyttäytymisestä, tuomareista, tuurista sekä koirasta. Koira on vain yksi osatekijä, joka antaa mahdollisuuden ajettavan näkemiseen, muttei määrää lopputulosta, joka on kaikkien sattumusten summa.

56 ei paljasta onko riista helposti, normaalisti, vai vaikeasti kaadettavissa koiran ajotyöskentelyn vuoksi, vai näyttäytyikö jänis tai kettu muista syistä tuomareille kerran tai 21 kertaa. 56 luo mahdollisuuden koiran metsästysominaisuuksien arvailuun, ei ongelmattomaan faktan saantiin.

56 ei myöskään edelleenkään kerro, missä vaiheessa erää havainnot ajettavasta tehtiin ja paljonko koira milläkin havainnolla oli perässä, eli lisätiedosta ei selviä kuinka pitkän ajan ajo oletettavasti oli metsästyksellistä ja mikä koiran yleinen ajotuntuma saattoi olla.

Sen perusteella, että ulkoiset tekijät vaikuttavat kaikkiin muihinkin arvosteltaviin ominaisuuksiin, ei pidä luoda lisää tuurivaikutteisia arvostelunkohtia. Koirasta lähtemättömät tekijät muodostavat nykyiselläänkin liian suuren osan kokeen loppupisteistä.

Olisi aika radikaalia estää 75: pisteen saanti, vaikka koira olisi ajanut erinomaisesti, mutta olosuhteet olivat vastaan. On sen verran kokemusta metsällä olemisesta ja metsästämisestä, ettei olosuhteista puhuminen ole aina ihan turhaa "selittelyä". Aika marginaalinen määrä koirista on niin hyviä, ettei olosuhteilla olisi väliä onnistumiseen. Yleensä koirien fenotyyppinen "hyvyys" tai "huonous" liittyy nimenomaan, miten hyvä ympäristö on; antavatko olosuhteet periksi hyviin hakuihin ja hyviin ajoihin.

56 on "ihan mukava" lisätieto, johon kukin saa suhtautua tavallaan ja jonka tasapuoliseen tiedonkeruuseen ja tulkitsemiseen liittyy todella monia ongelmia. Siksi sen ei pidä vaikuttaa kokeen lopputulokseen.

[olli76]

Vasta määrä tuo luotettavuutta tietoihin 56:kin osalta. Ja vasta määrä tuo luotettavuutta kaikkien muidenkin ominaisuuksien suhteen. Kun useita kokeita käytynä ja joka kokeessa nähdään jänis useita kertoja ei ole enää kysymys tuurista eikä sattumasta, eikä aktiivisista, taitavista tuomareista vaan hyvistä koirista. Haukku lienee ainut ominaisuus joka selviää pääpiirteittäin yhdellä kokeella jos on osaavat tuomarit.

Tietenkin joku jänis voi olla pöljä ja näyttäytyä kokeen aikana 20 kertaa ja vääristää tilastoa niinkuin jonkunmielestä pitkä koe ajopuolella (käsittämätöntä mielestäni). Tilastossa voitaisiin poistaa yksi koe molemmista päistä (en usko,että yhdelle koiralle sattuu kahta kertaa kokeeseen jänistä joka tulee 20 kertaa näytille)

Mielestäni tuon 56:n osuutta voitaisiin jotenkin kehittää, esim tuo "minuuttiä jäljessä" juttu olisi huippu.

Antin ehdottama jonkinlainen yleislausunto koirasta olisi huippujuttu

[Reporetku]

Tuuri ratkaisee aina näissä hommissa, olkoon kyse metsästyksestä tai kokeista. Millään ilveellä koesäännöistä ei saada sellaisia, ettei lopputuloksiin tuuri tai olosuhteet vaikuttaisi. Niin kauan kun esim. hakua arvostellaan sillä perusteella miten nopeasti otus löytyy, niin aina siinä on myös tuurista ja olosuhteista kyse. Sama on kun arvosteluperusteena on se, miten monta minuuttia saadaan ajoa paperille. Nämä ovat kuitenkin toisarvoisia seikkoja sen rinnalla, miten usein koira saa otuksen ajettua ammuttavaksi. Tuohon kykyyn vaikuttaa niin ajo- kuin hakutaitokin kuin myös tietenkin tuomariryhmän "taito" tai usein myös viitseliäisyys.

Ehkä tätä ominaisuutta ei osata niin arvostaa, kun kyse on jänistä ajavasta suomenajokoirasta. Tilanne muuttuu kuitenkin ratkaisevasti, kun mennään ketunajoon. Mielestäni nimittäin on huonon ajokoiran merkki, joka kyllä ottaa ketun liikkeelle ja jopa pystyy sitä ajamaan tunti tolkulla, mutta ajot painuvat esim. koiran liiallisen tiukkuuden takia aina huit h..vettiin. Toinen tyypillinen huono kettukoira on sellainen, että ääntä kyllä kuuluu vaikka koko päivän ja aina samalla tavalla. Kettu kuitenkin saattaa olla vaikka tunnin edellä. Passaapa tai ammupa siinä sitten kettu.

Toinen ajokoe, jossa tuo ampumatilaisuuksien luomisen taito on yhtä tärkeää, on noiden pienimpien ajurien, eli mäykkyjen koe. Paljon on ajovalio mäykkyjä, joiden "ajossa" ei juuri otusta nähdä eikä myöskään saalista saada. No, se on eri foorumien asia pohtia tätä asiaa.

Jotta alkuperäinen ajokoiran käyttötarkoitus ei pääsisi unohtumaan koesäännöistä, pitäisi tuo ampuma- tai edes näköhavaintojen luominen edes jotenkin palkita. Eihän se tietenkään sitä tarkoittaisi, etteikö edelleenkin arvosteltaisi myös muita ominaisuuksia. Se estää pelkästään ns. tuurihavaintojen liiallisen vaikutuksen koetulokseen ja kyllähän reppumieskin osaa arvostaa esim. komeaa railakasta ääntä.
Olen kyllä edelleenkin sitä mieltä, että on joko todella huonoa tuuria tai tuomariryhmän tumpelointia, jos ykkösen ajossa ei edes kertaakaan jänistä nähdä. Itse siirryin aikoinaan ketustajaksi sen takia, kun totesin jäniksenmetsästyksen ajokoiran avulla aivan liian helpoksi. Totesin, että jäniksenlihassa pysyy vaikka siellä metsässä kulkisi kissan kera.

[kalkkis]

Laskeppa Reporetku monastikko kettukokeissa on nähty ajettava. Väitän että puolet ykkösistä on tullut kokonaan ilman ajettavaa, hakulöysyys minuteilla.

[Antti]

Mielestäni nimittäin on huonon ajokoiran merkki, joka kyllä ottaa ketun liikkeelle ja jopa pystyy sitä ajamaan tunti tolkulla, mutta ajot painuvat esim. koiran liiallisen tiukkuuden takia aina huit h..vettiin.

Minulla ei ole kokemusta kuin kymmenkunnasta ketunpyyntireissusta ajokoiralla, mutta olen nähnyt, että yksi ja sama harvahaukkuinen koira pyörittää jotain repoa säteeltään 15:n ja toista kettua alta 2:n kilometrin alueella.

Samaten joskus tiettyä jänistä alle minuutin tuntumasta ja muutamansadan metrin alalla kuskaava jäniskoira voi karkoittaa toisen ajettavan n. 5 kilometrin päähän, vaikka ajotyyli ja haukku ei ihmisen mielestä voi muuttua kovinkaan radikaalisti päivässä.

Miten usein ajettavan käyttäytyminen laitetaankaan koiran kontolle, vaikka syyt ajon kesyyn tai laajaan etenemiseen ja hyvään tai huonoon ajotuntumaan löytyy jostain muaalta? Vaikea vastattava.

[voittos]

Mutta kyllähän yli kymmenen kokeen keskiarvo jo jotain kertoo vaikka ajettava ja olosuhteet vaikuttavatkin ja vaihtelevat. Jos ajettava on nähty keskimäärin 0,5 kertaa per erä, niin käytännössä pupu on jäänyt saamatta. Pari koereissua eiriitä mutta osalle kokeita kertyy kymmeniä.

Jos luvun luotettavuus on sitten vaikkapa 65 %, niin sitten se sitä on. Niihän se on lonkkaindeksilläkin. Tavoittena on kuitenkin mahdollisimman suuri luku.

Niitähän vois tässä laskia kenneleille ja koekeiden pitopaikkakunnillekin koirien keskiarvoista.
Niin ja kokeen ylituomareillekin!