Ajettava nähty tilastoa.

[Antti]

Mutta kyllähän yli kymmenen kokeen keskiarvo jo jotain kertoo...

Kertoo kertoo, paljonkin, ja varmaan vähäsen koirastakin.

ps. Laskin oman koiran "desimaalit".

Ajoeriä on 14 ja havaintoja 25, siis 1,7857.../erä on tulos.

Todellisuudessa jänis on nähty 30 kertaa kokeissa, joten luku olisi oikeammin 2,1428... jne. Kerran yksi tuomari jätti 3 näköhavaintoa merkkaamatta ja yhdessä kokeessa 2 näköhavaintoa jäi pöytäkirjasta pois, kun ylituomari katsoi vain ryhmätuomarin paperin, eikä rivituomarin, jolla oli 2 havaintoa ylhäällä.

[olli76]

Mutta kyllähän yli kymmenen kokeen keskiarvo jo jotain kertoo...

Kertoo kertoo, paljonkin, ja varmaan vähäsen koirastakin.

ps. Laskin oman koiran "desimaalit".

Ajoeriä on 14 ja havaintoja 25, siis 1,7857.../erä on tulos.

Todellisuudessa jänis on nähty 30 kertaa kokeissa, joten luku olisi oikeammin 2,1428... jne. Kerran yksi tuomari jätti 3 näköhavaintoa merkkaamatta ja yhdessä kokeessa 2 näköhavaintoa jäi pöytäkirjasta pois, kun ylituomari katsoi vain ryhmätuomarin paperin, eikä rivituomarin, jolla oli 2 havaintoa ylhäällä.

Eikö sen voisi lisätä tuomareiden koulutuohjelmaan ja sääntökirjaan, että pyritään havaintoihin ja merkataan ne. Viiden vuoden päästä meillä olisi arvokasta tietoa ko. asiasta. Eikä varmaan olisi osalle tuomareista pahaksi vaikka vähän liikuiskin siellä metsässä.

Antilla mahtaa olla oikeasti ajava koira

[Antti]

Siinäpä syksyn koulutusteema, lisätieto 56.

Tuosta koirasta... Ei se mitenkään poikkeuksellinen ajuri ole. Ajo on kyllä yleensä hyvin etenevää, kun koira osaa mennä jälkeä suoraan turhia kiertelemättä. Mutta ei se tuntuma jänikseen mikään erityisen "läheinen" ole, vaan keskimäärin ihan normaali 3-6 minuuttia. Normaalisti joutuu passipaikkaa melko ennakoivastikin suunnittelemaan jäniksen saadakseen/nähdäkseen, ei ole ihan niin helppoa, että vain siirtyisi kohti tulevan ajon eteen. Silloin jänis on saattanut mennä jo.

Ajolöysyysmiinuksiakin sillä on jokunen. Se ei ole tasaisen ajolöysä, vaan tuo toiminto käy vähän "on-off"-meiningillä. Hyvin uskaltaa kilpailla.

Itsekin ihmettelin kun noin "hyvä" oli 56 tiedon tulos. Hyvät tuomarit, maastot ja helpot jänikset sattuneet.

[huippuhaukku]

Onhan tämä vähän kaksipiippuinen juttu. Varmaan kukaan ei voi väittää, että enemmän havaintoja tarjonnut koira olisi tältä pohjalta huonompi kuin tässä kohtaa huonommin pärjännyt. Toisaalta kaikki myös ymmärtää olosuhteiden vaikutuksen. Sulan maan ja valkoisen jäniksen aikana uskoisin havaintoja tulevan eniten. Meikäläisen koiran ainoassa kokeessa jänis nähtiin vain kerran toisessa erässä. Koko erä kuunneltiin tieltä, irtilaskupaikalta. Jänis kävi kerran noin viiden metrin päässä meistä. Ajo pyöri koko ajan alle kilometrin rengasta ja koko erä oli todella sujuva ja etenevä. Tuomareilla ei ollut tarvetta jalkautua, sillä työskentely oli nähty jo tiellä eikä ajon sujuvuus/etenevyys tai mikään mukaan antanut syytä epäillä että koira haukkuisi tyhjää. Oikeassa metsästystilanteessa kaksi aktiivista miestä olisi nähnyt siinä maastossa jäniksen varmaan 10 kertaa. Nyt kuunneltiin ja nautittiin eväitä tieltä käsin. Tämä oli yksi esimerkki siitä, ettei havaintojen kokonaismäärä kerro välttämättä koiran paremmuudesta suhteessa johonkin toiseen koiraan. Niin ja esimerkkierä oli 1/120, 10/8,5/5/5.

Tämä on vähän sama juttu kuin ajotaitoarvostelukin. Olisi pirun hyvä, jos merkattaisiin kirjallisesti lyhyt kuvaus ajotapahtumasta. Kertois enemmän kuin kymmenet numerot...

[Reporetku]

Laskeppa Reporetku monastikko kettukokeissa on nähty ajettava. Väitän että puolet ykkösistä on tullut kokonaan ilman ajettavaa, hakulöysyys minuteilla.

Sitähän olen koettanut tuolla aiemmin selittääkin, että paitsi että tuo ajettavan näkeminen todistaa koiran metsästyskelpoisuutta, sillä varmistetaan, että koira tosiaan ajaa ja vieläpä oikeanlaista elukkaa. Tiedän, että ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun ykkönen on rapsahtanut niin jänis, kuin kettupuolella aivan väärän elukan ajosta.
Toisaalta, kyllä kettukokeiden pöytäkirjoja selaamalla käy ilmi, että aika usein se kettu myös nähdään ykkösen tuloksilla erän aikana.

[Reporetku]

Mielestäni nimittäin on huonon ajokoiran merkki, joka kyllä ottaa ketun liikkeelle ja jopa pystyy sitä ajamaan tunti tolkulla, mutta ajot painuvat esim. koiran liiallisen tiukkuuden takia aina huit h..vettiin.

Minulla ei ole kokemusta kuin kymmenkunnasta ketunpyyntireissusta ajokoiralla, mutta olen nähnyt, että yksi ja sama harvahaukkuinen koira pyörittää jotain repoa säteeltään 15:n ja toista kettua alta 2:n kilometrin alueella.

Samaten joskus tiettyä jänistä alle minuutin tuntumasta ja muutamansadan metrin alalla kuskaava jäniskoira voi karkoittaa toisen ajettavan n. 5 kilometrin päähän, vaikka ajotyyli ja haukku ei ihmisen mielestä voi muuttua kovinkaan radikaalisti päivässä.

Miten usein ajettavan käyttäytyminen laitetaankaan koiran kontolle, vaikka syyt ajon kesyyn tai laajaan etenemiseen ja hyvään tai huonoon ajotuntumaan löytyy jostain muaalta? Vaikea vastattava.

Omien kokemusteni mukaan tuolla ajon sujuvuudella ja haukun tasaisuudella on kyllä suuri merkitys ketun käyttäytymiseen. Toki kelit maastot ja kettuyksilötkin ratkaisee se on selvä. Kuitenkin joltain koirilta niitä kettuja kaatuu ajosta tasaiseen tahtiin ja toisilta ei muuta kuin sattumalta, vaikka molemmat ketun kaivavat liikkeelle samoin prosentein. Oma lukunsa on nuo monien luolamiesten suosikit, eli nopeat ja tiukat (tai mykät). Niiltä ei välttämättä edes koeteta passata, muutakuin gepsillä seurataan mihin ajo painuu.

[metsämies5]

Yleensä ne jotka ajon perässä juoksee. Eivät koskaan näe sitä jänestä mutta koiran kyllä!

[Stefa]

No emmä tiedä ite ku ajon peräs oon menny niin melkee aina oon jäniksen nähäny

[Repun täyttäjä]

Ensi syksyn teemaksi voisi tosiaan ottaa kohdan 56 näin päästään testaamaan parhaiten koiran metsästyskyvyt. Ylituomareiden täytyy painottaa näköhavaintojen tärkeyttä ja koeryhmän sijoittamista niin, että saadaan havaintoja.
Nykyisinhän ajo perustuu koiran äänenantoon ja näinollen liian herkät ja ajolöysät saa etumatkaa rehellisiin koiriin nähden, mutta vertailemalla näköhavaintoja voi päätellä jotain koirasta. En missään nimessä tarkoita, että koirien pitäisi olla tiukkoja murikoita tottakai ääntä pitää tulla.Tottakai koeeriä pitää olla kymmeniä, ennenkuin voi päätellä jotain.

[Iitapiru!]

Joskus jääpii ajettava havaittematta ihan tuomareitten hölömöilyn takia. Tätä mie piän isompana onkelmana ku sitä, että koira vetelis löysiä. Joskus on käyny ittellekki näin, se on myönnettävä. Ihimisiä net on tuomaritki vaan.......niin ja koirat on vaan koiria. Aika palijon on ajettavastaki kiinni tulleeko se näkösile. Vuojenaika, olosuhthet ja jopa ajettavan "kokemus"/ ikä yms. Ainua asia, millä tuomari voipi optimoija ajettavan "näkyvyyen" on tuomarin oma toiminta ajon aikana. Etelleenkhän ei painoteta tarpeeksi koulutuksisa sitä, kuinka iso vaikutus tuomarin tekemälä koearvostelulla on ajokoirarovun tulevhan kehitykseen.

[kalkkis]

Selittelyjä riittää. Tosiasiassa ajon laatu ja koiran etäisyys ajettavaan ovat ratkasevia tekiJöitä ajettavan näkemiseen. Jos koira ei aja jänistä, vaan haukkuu 5-10 minuutin vanhoja jäniksen jälkiä, on ajettavan näkeminen sattuman varassa.

[Antti]

Selittelyjä riittää.

Älä selitä.

[metsässä]

Mielenkiintoinen olisi myös tuomarikohtainen ajettava nähty tilasto .

[Antti]

Ja paikkakuntakohtainen, vuodenaikakohtainen, jne, jne, jne...

[ramaus]

Voihan sitä muutenkin päätellä, mitä koira ajaa. Lumikelillä kävelee tai hiihtää muutamia kertoja väliin, niin täkee, onko ajettava kettu, jänis tai joku muu. Paljaan maan aikana ainakin soiden sammalpinnoilla ja multateillä ennen jäätymistä usein näkee koiran jälkien lisäksi ajettavan jäljet. Toinen asia on ajon laaja-alaisuus, josta voi päätellä mahdollista ajettavaa ja poissulkea myös joitakuita.