Miksi nuoret eivät innostu ajokoiratoiminnasta?

[Ewei]

Miksi niin harvat nuoret innostuvat ajokoiratoiminnasta?

Me kaksi nuorta ajokoiraharrastajaa pohdimme tätä asiaa, ja päädyimme kirjoittamaan siitä, mitä mieltä olemme.

Suurin osa ajokokeisiin osallistuvista henkilöistä omistavat pitkän kokemuksen ajokoiratoiminnasta. Ajokokeissa tai näyttelykehissä nähdään harvoin nuoria ajokoiranomistajia. Mistä tämä voisi johtua, että ajokoiratoimintaan on usein vaikea saada mukaan uutta verta?

Ajokokeisiin pitää herätä usein todella aikaisin, aamuyöstä. Tämä tietysti siksi, että koiraa voitaisiin koetella mahdollisimman paljon valoisan aikana eikä koetta tarvitsisi keskeyttää pimeyden vuoksi. Melkeinpä koko päivä menee metsässä koiraa arvioidessa ja korttiin pitää osata merkitä juuri ne numerot jotka koira sinä päivänä ansaitsee. Aikaa menee kun kortit katsotaan ylituomarin kanssa koira kerrallaan ja odotellaan tuloksia. Koepaikalta päästään lähtemään vasta iltahämärissä. Eikö kuulostakin siltä, että ajokokeita harrastavan pitää olla todellakin innostunut asiasta ja tuomarin olla omistautunut työlleen?

Kirjoittajista kummatkin olemme toimineet ajokokeissa tuomareina, ja kohdanneet milloin minkäkinlaista ryhmätuomaria ja koiranomistajaa. Pikkuvilunki koiran hyväksi ei ole harvinaista, koiraa kutsutaan jäljelle sen hakiessa tai päästetään koira toiselle erälle melkein samasta paikasta, vaikka säännöissä lukee, että koiran tulisi ajaa toisella erällä eri jänistä kuin ensimmäisellä. Nuoria tuomareita pidetään yleensä alemmassa arvossa ja käsketään muuttamaan korttiin merkittyjä tuloksia perusteella ”Minä olen tätä touhua harrastanut yli 30 vuotta…” Miksi kokeneemmat tuomarit turvautuvat aina siihen väitteeseen, että he ovat harrastaneet ajokoiria niin kauan? Tarkoituksenahan on merkitä korttiin kaikki se mitä kuulee, mutta usein siinä käykin niin että viivaa pitääkin jatkaa tai numeroa korottaa. Onko tämä sitä oikeaa tuomarointia? Oman pään mukaan siinä pitäisi toimia, mutta minkä nuori tuomari sille mahtaa että painostusta tulee molemmista suunnista - koiranomistajalta ja toiselta tuomarilta. Kokeen aikana otetaan hakuryyppyä, ajonalkamisryyppyä, jatkuvuusryyppyä… Iäkkäät tuomarit muistelevat vanhoja sääntöjä, koska eivät ole opiskelleet kunnolla uusia.

Kummatkin kirjoittajista ovat myös innokkaita näyttelyharrastajia. Kun ajokoirakehän laidalle istahtaa hetkeksi seuraamaan, ei ole mikään tavaton näky, että kehään saapuu koira, joka kulkee häntä koipien välissä ja pelkää niin paljon tuomaria, että kyyristyy maahan eikä suostu liikkumaan. Toinen vaihtoehto on hihnassaan kiskova, hyppivä ja riehuva koira joka ei usko omistajaansa. Tällainen koira ei esiinny edukseen. Koira ei opi tarhassa itsekseen. Ennen näyttelyä kannattaa treenata ja pyytää vaikka tuttuja katsomaan koiran purennan, tunnustelemaan rakennetta ja tarvittaessa katsomaan kivekset jos kyseessä on uros. Esimerkiksi epävirallinen koiranäyttely match show on erinomainen paikka harjoittaa kehätottumusta. Kerran on tultu toisen kirjoittajan kohdalla ihmettelemään, miten tämä sinun koirasi on näin rauhallinen, kun yleensähän ne ajokoirat ovat niin huonotapaisia…

Antavatko edellä mainitut seikat teidän mielestänne hyvän kuvan ajokoirista ja ajokoiraharrastajista? Sellaisen kuvan, että hei, tuohonhan olisi kiva lähteä mukaan? Ajokoiraharrastus vaatii jo ennestään paljon tietoa metsästyksestä ja kiinnostuksen koiraan, joka haluaa toteuttaa luonnollisia viettejään jänistä tai kettua ajamalla. Ajokoiraharrastus vaatii tahtoa ja omistautumista. Edellä mainitut epäkohdat vaikuttavat varmasti siihen, miksi ajokoiraharrastus ei innosta alaikäisiä ja nuoria lähtemään mukaan toimintaan.

Toki ajokoirissa, ajokokeissa ja kaikessa muussakin ajokoiratoiminnassa on useat hyvät puolensa. Parhaimmillaan ajokokeissa päivä kuluu samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten kanssa keskustellessa ja ajokoiran jalostusta palvellessa.
Jos onni käy, saadaan kuulla koiran ajoa ja mikäs sen mukavampaa innokkaalle ajokoetuomarille kuin merkitä ajoviivaa korttiin koiran haukkuessa. Parhaat ajokokeet ovat ne, joissa noudatetaan sääntöjä ja koira saa täten ansaitsemansa pistemäärän ja tuloksen. Näyttelykehissä voi myös nähdä oikeita malliyksilöitä, jotka seisovat rauhallisesti ja juoksevat reippaasti esittäjän vieressä, eivätkä pelkää tuomaria. Kaikki ajokoiranomistajat, harrastajat ja metsästäjät tietävät sen hienon tunteen, kun koiran haukku kajahtaa metsästä aamutuimaan ja joskus päästään ajettava ampumaankin.

Mutta huonoja puolia on aivan liikaa, sen me olemme omin silmin nähneet ja siksi haluamme siitä kirjoittaa. Haluamme muutoksen ajokoetuomareiden sääntöjen noudattamiseen, kokeneetkin ajokoiraharrastajat huolehtimaan koiransa peruskoulutuksesta koska se pitäisi olla itsestäänselvyys koiraa hankkiessa ja lisää vahvoja nuoria mukaan ajokoiratoimintaan jotka ovat valmiita puhdistamaan joidenkin ihmisten silmissä olevan ajokoiratoiminnan huonon maineen.

[vikkenilo]

Olihan tuossa totta ja tuttua,laitetaan nuorille omat kokeet. irtilasku klo 10.00 hakua 200min.yksi ajo 150min.ja sitten
kiirellä kotiin ja tyttö tai poika ystävää etsimään,nuorilla kun on nuo ilta puhteet vielä tekemättä.

[pyyntimies]

Syitä tähän on HELPPO löytää,paljon vaikeempaa on puuttua niihin. Ite olen jo keski-ikäinen(yllättäen itse havainnut) ja koko metsästäjän urani on puhuttu tästä, koskee koko metsästystä, ei pelkästään ajokoira hommeleita. Seuroihin vaikee päästä, tähän kun lisätään nykyään suuri valikoima vähemmän ressaavia harrastus vaihtoehtoja, niin siinähän se.(Siis toi seura homma on itessään ressaavaa,ei metsästys.) Seuraankin kun sattuu pääseen, niin siellähän pitää elää justiinsa näitten H###Ijumalien pillin mukaan. Fiksu mies/nainen lähtee tässä vaiheessa vaikka ravinteliin ennemmin. Eikä nää asiat näköjään ennen muutu, ennekö ton yhden sukupolven päällä on pari metriä multaa. Tää oli vaan mun mielipide.

[jänes]

Hyvä kirjoitus Ewei. Suomenajokoira on hieno rotu, mutta osa harrastajista.....no jätetään kirjoittamatta. Meillä isäntä "kokeilee" ajureilla ja meikäläinen yrittää panostaa tököttäjään. Mutta jatka ihmeessä suomenajokoiran parissa, rotu tarvitsee kaltaisiasi harrastajia.

[Ewei]

Olihan tuossa totta ja tuttua,laitetaan nuorille omat kokeet. irtilasku klo 10.00 hakua 200min.yksi ajo 150min.ja sitten
kiirellä kotiin ja tyttö tai poika ystävää etsimään,nuorilla kun on nuo ilta puhteet vielä tekemättä.

Tekstissä nimenomaan kerrottiin, miksi kokeisiin pitää nousta niin aikaisin, ja että ajokokeet vaativat tuomarilta todella sitä omistautumista - eli ei saa olla kiire tyttö- tai poikaystävän luokse tai iltapuhteisiin. Tekstissä ei missään vaiheessa valitettu kokeen ajasta tai kestosta, kerrottiin vain tosiasiat.

Tämä tietysti siksi, että koiraa voitaisiin koetella mahdollisimman paljon valoisan aikana eikä koetta tarvitsisi keskeyttää pimeyden vuoksi.

Eikö kuulostakin siltä, että ajokokeita harrastavan pitää olla todellakin innostunut asiasta ja tuomarin olla omistautunut työlleen?


Toki ajokoirissa, ajokokeissa ja kaikessa muussakin ajokoiratoiminnassa on useat hyvät puolensa. Jos onni käy, saadaan kuulla koiran ajoa ja mikäs sen mukavampaa innokkaalle ajokoetuomarille kuin merkitä ajoviivaa korttiin koiran haukkuessa.

Joko et lukenut tekstiämme kunnolla, tai sitten todella luulet, että olemme ystäväni kanssa käyttäneet aikaamme pitkän tekstin kirjoittamiseen, että voisimme vitsailla sarkasmilla ja valittaa siitä kun tekisi niin mieli nukkua aamulla pidempään ja illalla pitäisi vielä kartsalle keretä. Emme olisi todellakaan ajokoketuomareiksi alkaneet, jos emme tällaisia seikkoja ymmärtäisi ja hyväksyisi.

[mehtämies]

no hemmetti voiko tämän parempaa harrastusta olla ,suap raitista ilimoo ja siihen väliin voip kuulla
jonniinlaista ajua,tutustua uusiin immeisiin,katella erilaisia muastoja.ikinä en tule kieltäytymään
tuomarhommista kuhan ei tule piälekkäisyyksiä.näättelyt ei tosin ole mieleen,eihän se koera
ulukomuodolla aja.

[Annie]

Miksi niin harvat nuoret innostuvat ajokoiratoiminnasta?

Se on aikaa vievää, vaatii vaivannäköä, eikä ole mitenkään mediaseksikästä kuten vaikkapa ostarilla pörräily. Nykyiset nuoret (eivät kaikki) ovat erittäin vähällä päässeitä ja ajokoiraharrastuksen vaatimukset aikaisine herätyksineen, ulkona oleminen tuntikaupalla kelillä kuin kelillä ja muu asiaan kuuluva on vaan liian työlästä. Onneksi on kuitenkin sinun kaltaisia henkilöitä, joille harratuksen elämyksellisyys ja yleensäkin luonnossa liikkuminen sekä elävän olennon kanssa puuhastelu on mieluisaa. Se ei todellakaan ole mitenkään tavanomaista tänä päivänä.
Se, että joku asiaan millään tapaa vihkiytymätön saadaan koukutettua tähän hommaan niin, että nuo alkuksi negatiivisilta tuntuvat asian saadaan muuttumaan positiivisiksi onkin melkoinen savotta.
Ennen metsästys ja muu erähenkisyys oli sisäsyntyistä isän tai vanhempien sisarusten esimerkin siivittämänä. Nyt eivät isät, eikä välttämättä kukaan suvusta metsästä, joten se luontainen ja helpoin tie harratuksen pariin jää käymättä. Tässä luulen olevan yksi suurimmista syistä metsästys- ja ajokoiraharratuksen ukkoutumiseen.
Jokin pieni kipinä pitää mielen sopukoissa olla, jotta ihmisestä voi tulla tämän lajin harrastaja.

Ajokokeisiin pitää herätä usein todella aikaisin, aamuyöstä. Tämä tietysti siksi, että koiraa voitaisiin koetella mahdollisimman paljon valoisan aikana eikä koetta tarvitsisi keskeyttää pimeyden vuoksi. Melkeinpä koko päivä menee metsässä koiraa arvioidessa ja korttiin pitää osata merkitä juuri ne numerot jotka koira sinä päivänä ansaitsee. Aikaa menee kun kortit katsotaan ylituomarin kanssa koira kerrallaan ja odotellaan tuloksia. Koepaikalta päästään lähtemään vasta iltahämärissä. Eikö kuulostakin siltä, että ajokokeita harrastavan pitää olla todellakin innostunut asiasta ja tuomarin olla omistautunut työlleen?

Tähän vastaus tuli varmaan jo osittain edellä. Koettelu vie ihan väistämättä tietyn ajan ja se yleensä on yhtä koettelua kohti vähintään sen aamusta iltamyöhään. Toki tämä on jo lyhyt aika siihen verrattuna, mitä koettelu aikaisemmin vei sen ollessa kaksipäiväinen.
Itse pyrin ottamaan jokaisen reissupäivän positiivisena asiana, enkä lähde mukaan, jos on olemassa aikarajoitteita joiden puitteissa pitäisi toimia.
Koen tuomaroinnin miellyttävänä asiana ja omaa harratusmaailmaani rikastuttavana tekijänä, oli sitten päivän saldo mitä hyvänsä.
Uskon suurimman osana tuomarikuntaa ajattelevan asiaa osapuilleen samalla tavalla.

Kirjoittajista kummatkin olemme toimineet ajokokeissa tuomareina, ja kohdanneet milloin minkäkinlaista ryhmätuomaria ja koiranomistajaa. Pikkuvilunki koiran hyväksi ei ole harvinaista, koiraa kutsutaan jäljelle sen hakiessa tai päästetään koira toiselle erälle melkein samasta paikasta, vaikka säännöissä lukee, että koiran tulisi ajaa toisella erällä eri jänistä kuin ensimmäisellä. Nuoria tuomareita pidetään yleensä alemmassa arvossa ja käsketään muuttamaan korttiin merkittyjä tuloksia perusteella ”Minä olen tätä touhua harrastanut yli 30 vuotta…” Miksi kokeneemmat tuomarit turvautuvat aina siihen väitteeseen, että he ovat harrastaneet ajokoiria niin kauan? Tarkoituksenahan on merkitä korttiin kaikki se mitä kuulee, mutta usein siinä käykin niin että viivaa pitääkin jatkaa tai numeroa korottaa. Onko tämä sitä oikeaa tuomarointia? Oman pään mukaan siinä pitäisi toimia, mutta minkä nuori tuomari sille mahtaa että painostusta tulee molemmista suunnista - koiranomistajalta ja toiselta tuomarilta. Kokeen aikana otetaan hakuryyppyä, ajonalkamisryyppyä, jatkuvuusryyppyä… Iäkkäät tuomarit muistelevat vanhoja sääntöjä, koska eivät ole opiskelleet kunnolla uusia.

Toimi aina voimassa olevan sääntökirjan hengessä (ja huomioi ohjeistukset), silloin teet oikein. Kokemus tai pitkäkään harrastushistoria ei ole takuu siitä, että on ajantasalla tuomaritehtävissä. Keskustele ja pyydä perusteluja jos olette kovin paljon eri aaltopituudella. Kerro myös omista havainnoistasi reilusti ja perustele oma kantasi kursailematta. Jos tapahtuu selviä sääntörikkomuksia, niin ne on ehdottomasti tuotava esille ja tuomarina sinun on niihin puututtava.
Tuomarityöskenetely on tiimityötä, jossa toisen näkemyksille ja havaintojen esilletuomiselle pitää antaa tilaa. Ja tämä ei tarkoita sitä, että nuorempi hiljenee ja vanha sanelee. Toisaalta monella vanhemmalla ja kokeneemmalla on sellaista tietoa ja taitoa, että on viisainta vaan imeä mahdoillisimman paljon oppia ja olla korvat höröllä. Aina kaikki tilanteet eivät ole sitä, miltä ne ensi silmäyksellä näyttää.
Ja se kannataa aina muistaa, että olemme ihmisiä ja lajina ajokokeiden arvostelu pohjautuu ihmisaistein tehtyyn havainnointiin. Se tuo väistämättä kirjavuutta lopputulokseen. Jokainen ihmisen kyky kuulla, nähdä ja kokea on erilainen.
Mitä tulee ns. ryypiskelyyn, niin siinä ollaan menty todella pitkä harppaus parempaan. Tietty rituaalinomainen skoolaus metsän jumalille ja koiran onneksi on mielestäni vain upea seremonia, joka on jopa säilyttämisen arvoinen asia. Rajanveto on tässä asiassa ylituomareiden käsissä. Kun aletaan hylkäämään koirien suorituksia tuomarin liiallisen juopumuksen takia, niin eiköhän homma pysyisi paremmin hanskassa. Ainakin se koiranomistajan taholta tapahtuva "juottaminen" luulisi tulevan tiensä päähän. Mutta kuten jo alussa kirjoitin, niin tämä ei ole enää nykyisellään mitenkään merkittävä epäkohta koetoiminnassa, mutta siihen vähäiseenkin humalajuomiseen on puututtava.

Kummatkin kirjoittajista ovat myös innokkaita näyttelyharrastajia. Kun ajokoirakehän laidalle istahtaa hetkeksi seuraamaan, ei ole mikään tavaton näky, että kehään saapuu koira, joka kulkee häntä koipien välissä ja pelkää niin paljon tuomaria, että kyyristyy maahan eikä suostu liikkumaan. Toinen vaihtoehto on hihnassaan kiskova, hyppivä ja riehuva koira joka ei usko omistajaansa. Tällainen koira ei esiinny edukseen. Koira ei opi tarhassa itsekseen. Ennen näyttelyä kannattaa treenata ja pyytää vaikka tuttuja katsomaan koiran purennan, tunnustelemaan rakennetta ja tarvittaessa katsomaan kivekset jos kyseessä on uros. Esimerkiksi epävirallinen koiranäyttely match show on erinomainen paikka harjoittaa kehätottumusta. Kerran on tultu toisen kirjoittajan kohdalla ihmettelemään, miten tämä sinun koirasi on näin rauhallinen, kun yleensähän ne ajokoirat ovat niin huonotapaisia…

Nyt saattaa monella alkaa korvat tinnittämään, mutta sanon silti oman mielipiteeni. Koiranäyttelyt eivät nykyisellään anna juurikaan pelimerkkejä ajokoiran jalostusta varten. Touhu on puhtaasti showta, jota toteutetaan pelkästään varainhankintatarkoituksessa. Tuomaritoiminta on muutamia poikkeuksia lukuunottamatta ala-arvoista, eikä suuriakaan ulkomuodollisa virheitä eroteta nättiydestä ( hyvä käytös, kiva väri). Koiran käytös on toki hyvin tärkeä asia, mutta kyllä ulkomuototuomariksi kouluttautuneen pitää osata erottaa koiran rakentuneisuus vähemmän upeasta esittämisestä ja varsinkin taitavan esittäjän luomasta illuusiosta huolimatta!!!
Olen jututtanut lukemattomia ihmisiä kehien laidoilla ja samanlaista huolta ovat monet kantaneet ja tulleet siihen tuloksen, ettei kehässä kannata käydä muuta kun KVA:n tarpeet hakemassa.

Kannatan laajamittaisia rakenne- ja ulkomuotokatselmuksia jalostuskoirille ja samankaltaisen yksityiskohtaisemman sekä vankkaan asiantuntemukseen perustuvan ulkomuotoarvioinnin kehittelyä myös isomman volyymin käyttöön. Kilpailullisuus ei edistä jalostustarpeita palvelevan ulkomuodon ja luonteen arvostelua, vaan toimii sitä vastaan.
Tähän tarvitaan rahaa ja halua, mutta tuskin kovinkaan paljon enempää kun tämänhetkiseen näyttelytoimintaan.
Ajatelkaapa! Kahden tai kolmen kokeneen ulkomuototuomarin tarkka rakenne-, ulkomuoto- ja luonneanalyysi. Tarvittavat huolelliset mittaukset. Ei kilpailuasetelmaa. Esittäjät tapahtuman järjestäjän taholta --> luonne ja käsiteltävyys tulisi oikeanlaisena esiin. Kunnollinen raportointi, jopa kuvan kera. Eli kuten tässä Siilinjärveltä 2007.
http://www.ajokoirajarjesto.fi/ajokoiri ... s/ONNI.pdf

Kummasta olisit valmiimpi maksamaan esim 50€, nykyisestä näyttelypelleilystä vai edellä esitetystä ammattitaitoisesta analyysistä? Sen verran kehäkäynti tulee maksamaan jo lähivuosina ja isoissa näyttelyissä taitaa sen verran jo ollakin.
Loppukaneettina Ewei:lle, että ajokoiraharrastajat harvoin tavoittelevat ”kivuutta” tai muutakaan huipentumaa harrastukselleen näyttelykehistä. Se ilmentyy varmasti kehänlaitakeskusteluissa ja myös siinä panostuksessa, mitä näyttelytoimintaa varten ollaan valmiita tekemään.
Ymmärrän kyllä senkin, että monille muille, varsinkin näiden ”metsäläisrotujen” ulkopuolella tilanne on täysin päinvastainen. Käyttökoiraväen intressit vaan tahtoo täyttyä paremmin maastossa kun nauhoitetun neliön sisällä.
Kannustan silti nuoria panostamaan juuri siihen toimintaan, mikä tuntuu mielekkäältä ja olemaan rohkeita + avarakatseisia myös kurkistamaan sinne ajokoiran todelliseen arkeen.

Ajokoiraharrastus vaatii tahtoa ja omistautumista.

100%:sti samaa mieltä.

Edellä mainitut epäkohdat vaikuttavat varmasti siihen, miksi ajokoiraharrastus ei innosta alaikäisiä ja nuoria lähtemään mukaan toimintaan.

Uskon harrastuksen vaativuuden olevan suurempi syy. Aina kuitenkin on syytä terästäytyä puheiden ja käytöksen suhteen kun paikalla on nuoria. Tämän kun muistaisi itsekin.

Toki ajokoirissa, ajokokeissa ja kaikessa muussakin ajokoiratoiminnassa on useat hyvät puolensa. Parhaimmillaan ajokokeissa päivä kuluu samasta asiasta kiinnostuneiden ihmisten kanssa keskustellessa ja ajokoiran jalostusta palvellessa.
Jos onni käy, saadaan kuulla koiran ajoa ja mikäs sen mukavampaa innokkaalle ajokoetuomarille kuin merkitä ajoviivaa korttiin koiran haukkuessa. Parhaat ajokokeet ovat ne, joissa noudatetaan sääntöjä ja koira saa täten ansaitsemansa pistemäärän ja tuloksen.

Juuri näin.

Näyttelykehissä voi myös nähdä oikeita malliyksilöitä, jotka seisovat rauhallisesti ja juoksevat reippaasti esittäjän vieressä, eivätkä pelkää tuomaria.

Siellä voi nähdä myös jonkun vähän ”maalaisemmin” käyttäytyvän huippuyksilön, joka muuten saattaisi jäädä ikiajoiksi pimentoon. Näyttelyissä painopiste tulisi olla ulkomuodossa ja siinä etenkin rakentuneisuudessa. Luonne on äärimmäisen tärkeä asia, mutta patsastelun hallinta on ekstra, joka voidaan katsoa vain omistajan/esittäjän taituruutena, ei koiran arvoa nostavana tekijänä.
Nykyiset tuomarit siirtävät sen osaamattomuuttaan suoraan koiran hyvyydeksi, vaikka ansio on puhtaasti esittäjän.
Esittäjän kyvykkyys ei nosta koiran ulkomuodollista arvoa, mutta parhaimmillaan se voi luoda illuusion, joka antaa koirasta arvoaan paremman kuvan. Yksikään esittäjä ei ole niin hyvä, että saa koiran todellisen laadun paranemaan.
Toki kauniisti esiintyvä, levollisesti liikkuva ja helposti lähestyttävä koira on ilo silmälle ja etu kaikille osapuolille. Siihen pitäisi jokaisen pyrkiä.

Mutta huonoja puolia on aivan liikaa, sen me olemme omin silmin nähneet ja siksi haluamme siitä kirjoittaa. Haluamme muutoksen ajokoetuomareiden sääntöjen noudattamiseen, kokeneetkin ajokoiraharrastajat huolehtimaan koiransa peruskoulutuksesta koska se pitäisi olla itsestäänselvyys koiraa hankkiessa ja lisää vahvoja nuoria mukaan ajokoiratoimintaan jotka ovat valmiita puhdistamaan joidenkin ihmisten silmissä olevan ajokoiratoiminnan huonon maineen.

Hyviä tavoitteita, joita onkin syytä viedä eteenpäin. Se ei kuitenkaan onnistu harrastajakuntaa haukkumalla ja toiminnasta negatiivisien kuvan antamalla, vaan muutos lähtee aina omasta käyttäytymisestä ja puheita. Toimimalla itse oikein saat eniten hyvää aikaiseksi.
Muutos lähtee aina itsestä ja parhaimmillaan saat sen tarttumaan muihinkin. Toivon sinulle voimia toimia oikein ja ennen kaikkea toimimaan hyvänä esimerkkinä lajin harrastajasta.
Lähivuosikymmeninä on edessä suuri murros tulossa harrastajakunnan ikärakenteessa. Muutosta tulee varmasti, mutta mihin suuntaan, sitä emme voi vielä tietää. Senkin voin taata, että iän ja kokemuksen kartuttua huomaat yhä useammin, että kyllä ne vanhat oikeasti tiesivät mitä tekivät. Näin on käynyt varmasti kaikille jokaisella elämän osa-alueella. Elämä on...

[Opla]

[quote="Ewei"]Miksi niin harvat nuoret innostuvat ajokoiratoiminnasta?


Kirjoittajista kummatkin olemme toimineet ajokokeissa tuomareina, ja kohdanneet milloin minkäkinlaista ryhmätuomaria ja koiranomistajaa. Pikkuvilunki koiran hyväksi ei ole harvinaista, koiraa kutsutaan jäljelle sen hakiessa tai päästetään koira toiselle erälle melkein samasta paikasta, vaikka säännöissä lukee, että koiran tulisi ajaa toisella erällä eri jänistä kuin ensimmäisellä. Nuoria tuomareita pidetään yleensä alemmassa arvossa ja käsketään muuttamaan korttiin merkittyjä tuloksia perusteella ”Minä olen tätä touhua harrastanut yli 30 vuotta…” Miksi kokeneemmat tuomarit turvautuvat aina siihen väitteeseen, että he ovat harrastaneet ajokoiria niin kauan? Tarkoituksenahan on merkitä korttiin kaikki se mitä kuulee, mutta usein siinä käykin niin että viivaa pitääkin jatkaa tai numeroa korottaa. Onko tämä sitä oikeaa tuomarointia? Oman pään mukaan siinä pitäisi toimia, mutta minkä nuori tuomari sille mahtaa että painostusta tulee molemmista suunnista - koiranomistajalta ja toiselta tuomarilta. Kokeen aikana otetaan hakuryyppyä, ajonalkamisryyppyä, jatkuvuusryyppyä… Iäkkäät tuomarit muistelevat vanhoja

Näin se vaan on Ewei mut eivät kaikki ole moisia mut osa joka pilaa koko porukan itse kirjoitin aiheesta tässä joku aika ja sain haukkumiset päälle tämä samaa jänistä tahallaan ajattaminen on yleisempää kuin uskotaan kun huomataan että tää kulkee hyvin niin antaa mennä. Eikä me vanhemmat voida kuin muistella menneitä,mut nuorten kanssa on aina hauska keskustella tuomari parina ei oo koskaan ollu hankalaa kiitos siitä

[sauer]

Miksi nuoret eivät innostu ajokoiratoiminnasta? Kerron nyt oman kantani asiaan. Olen itsekin kohtuullisen nuori ajokoiraharrastaja, omistanut oman ajokoiran 8 vuotta, ja ennen omaa koiraa muutaman vuoden metsästänyt toisten mukana. Oma "syttyminen" ajokoira toimintaan tapahtui nimenomaan jänisMETSÄLLÄ. Kuljin muutamia kertoja "tosiajokoiramiesten" mukana istuskelemassa päivän, kuunnellen ajoa ja laskien minuutteja.Se ei nuorelle innokkalle metsästäjälle ole ehkä se kaikkein miellekkäin tapa tutustua lajiin. Varsinkin se kun ampuu ensimmäisen jäniksensä ajolta ja saa kavereilta kiitoksena torut siitä kun ampui, vaikka minuutit eivät oleet täynnä.. mitkä minuutit? minähän olin metsästämässä, päämääräni oli koiraa apuna käyttäen saada jänis saaliksi, ja sen sain. päivähän oli siis onnistunut!, mutta ei, koska nämä maagiset minuutit eivät olleet täynnä, jänis kuoli turhan takia, siis "ennenaikainenkuolema". Toinen tilanne, olin reppumiehen mukana päivän, ajo alkoi ja pikapuoliin jänis tuli passiin ja se saatiin eräksi. Onnistunut päivä! ja reppumiehen kommentit; "sinähän osasit hienosti heti etsiä hyvän passipaikan kun näin äkkiä jo onnisti!" Ikimuistoinen päivä 12 vuotiaalle metsämiehen alulle. Nuori tarvitsee tilanteita ja tapahtumia, jännitystä metsään! Itse jäniksenmetsästyksen kautta nuoret innostuvat ajokoiratouhuun, kun kokemusta alkaa kertyä, alkaa myös kiinnostaa koirien "reenaaminen" ajokokeita varten. Mutta ensimmäisenä ei nuorta innokasta metsämiehenalkua kannata "raahata" tuomarikursseille ja nuotiolle päiväksi istuskeleen, siinä loppuu helposti nuoren "kuuman" metsämiehen innostus! Nyt reilun kymmenen vuotta jälkeenpäin on itsellänikin herännyt suuri kiinnostus ja innostus koehommaa kohtaan, ja näitä mystisiä minuutteja. Mutta ensialkuun se tarvitsi useanvuoden "kuuman" jahdin! Olen nyt itsekin yrittänyt ja myös onnistunut saamaan muutamia uusia nuoria mukaan toimintaan, heidän kanssaan ollaan vielä "kuumanjahdin" vaiheessa, jolloin ei minuutteja lasketa (vaikka itsellä jo meinaa olla sillä mallilla ,että seurailee vain ajon kulkua, ja kellon minuutteja ) , omien kokemusteni pohjalta uskon että tämä on luonnollisin tapa saada nuoria mukaan toimintaan. Itsellä mukaan lähtevät kaverit määrittävät menemmekö metsälle vaiko "ajattamaan". Ja jos mukana on nuoria, menemme METSÄLLE! Tämä oli oma kokemukseni siitä miten nuori voi kiinnostua ajokoiratoiminnasta. se voi olla väärä tai se voi olla oikea,riippuen ajattelijasta, mutta ainakin minun ja muutamien kavereideni kohdalla se on johtanut siihen lopputulokseen, että harrastimme ajokoiratoimintaa jo "lapsena", harrastamme nyt nuorina, ja varmasti harrastamme myös vanhoina. (emmekä perineet harrastusta isiltämme, vaan lähdimme vain mukaan kokeilemaan)

[Stefa]

Ajokokeissa juurikin oon kans ite törmännyt tällaisiin tapauksii jotka sanovat kanssa että ovat kierrelleet näitä ympyröivät 30v että he tietävät, mutta loppupeleissä eivät ne tiedä sen enempää ku muutkaan vähemmän kokeissa kulkeneet.. Tuolla metässä korttia täytelles suurin osa näistä kokeneista tuomareista joilla on satoja koekäyntejä niin ovat kopioineet numerot mitä ite oon antanu. Eli vastaha kannattaa laittaa ja uskaltaa vaatia perusteluja..

[Opla]

En viitsi lainata pyyntimiehen lausumaa et ajat muuttuu kun tietty sukupolvi on kahden metrin syvyydessä ei näin saa olla
kaikkia tarvitaan mukana ja sehän on tään homman juju jalostus kehittyy joko taakse tai etiäpäin.
Mielestäni vaikka sääntö muutoksilla voitas tehdä tätä helpommaksi esim jos koira väsähtää kesken päivän jostain
syystä se suletaan kun hirvipuolella siihen astinen arvostellaan ja koira saa jopa palkinnon totta kai maininta kunnon loppumisesta
tulee papereihin näkyviin,nuoret kun usein osaa ja viitsii opettaa koiran jopa tottelevaksi,ei sellainenkaan oo hyvä joka myyrtää päivän
ja vielä illan ja osan yötäkin ajaa ja hukkailee ja vaihtaa omia aikojaan aina ajettavan toiseen eikä välitä isännästä tämän taivaallista
hyvä sitä on kehuskella nuotiolla että on innokas peli mut ei saa pois täh.
Nuoret vois tulla näin mukaan helpommin jos säännöt enemmän suosis tosi ajavia ja kuljettajan hallinnassa olevia koiria vähän enempi
painoo koiran tottelevaisuuteen niin sehän saa jo aikaan vipinää muuloinkin kuin vaan metsästys ja koe tilanteissa.

[Ewei]

Kun kirjoitimme ajokoirien käyttäytymisestä näyttelykehissä, nimenomaan oli tarkoitus tuoda esiin se luonne, käytös ja yhteiskuntakelpoisuus. Ajokoiran paikka on metsällä eikä näyttelykehissä, vaikka kuitenkin siihen tulisi pyrkiä, että jalostukseen käytettävä koira on rodunomainen. Sitä emme missään nimessä halua, että ajokoirasta tulisi ns. näyttelyrotu. Kiitos hyvistä kommenteista ja mielipiteistä.

[Ruippa]

Pikkuvilunki koiran hyväksi ei ole harvinaista, koiraa kutsutaan jäljelle sen hakiessa tai päästetään koira toiselle erälle melkein samasta paikasta,
vaikka säännöissä lukee, että koiran tulisi ajaa toisella erällä eri jänistä kuin ensimmäisellä.

Eweiltä niin hyvä kannanotto, että on pakko ...

Pikkuvilunki saa varmaan selityksen sillä, että alkusyksystä päivän pituus on pitkä, eikä esim. samalle jänikselle ole tarvetta laskea - ei edes pitkässä kokeessa.
Talviaikaan siirtymisen jälkeen päivä lyhenee tuntuvasti, poikajänikset on kasvaneet/ammuttu pois -> ajojänis kyllä pystyy juoksemaan
kaksikin erää. Uskon kuitenkin, että useimmat koirat vaihtavat ajettavaa erän aikana, niin ajojänis ei siitä "rasitu".
Säännöt eivät suosittele edes tällaista pikkuvilunkia, mutta käytäntö sanelee omet ehtonsa

Nuoria tuomareita pidetään yleensä alemmassa arvossa ja
käsketään muuttamaan korttiin merkittyjä tuloksia perusteella

Molemmat tuomarit ovat metsässä samanarvoisia iästä ja sukupuolesta riippumatta. Tuomarit tekevät itsenäisesti ratkaisunsa - keskustelevat numeron eroista ja arvostavat toistensa näkemyksiä. Jos erot niin suuria, asia ratkaistaan ylituomarin pöydän edessä.

Tarkoituksenahan on merkitä korttiin kaikki se mitä kuulee, mutta usein siinä käykin niin että viivaa pitääkin jatkaa tai numeroa korottaa.

Ajominutit ovat "pyhä asia" - sahalaidalla voi toisen tuomarin kortista siirtää, jos ryhmä ollut hajallaan. Ohjaajan kommentit jatkamisesta voi jättää omaan arvoonsa. Koulutustilaisuuksissa kyllä kerrottu, miten ajo merkitään.
Jatkossa - jos esitys ajotaidon osalta menee läpi - skaala on suurempi ja ajotaito tulee arvosteltua täsmällisemmin.

Oman pään mukaan siinä pitäisi toimia, mutta minkä nuori tuomari sille mahtaa että painostusta tulee molemmista suunnista
- koiranomistajalta ja toiselta tuomarilta.

Koiranohjaajaa voi kuunnella matkalla maastoon, samalla tutustua koiraan - kysellä millaiseen toimintaa koira on tottunut ja maastossa tehdä sen mukaan.
Nuoret koirat eivät ole erikoisasemassa. Ajominutit ovat "pyhä asia" ne voi yrittää saada talteen mahdollisimman hyvin, mutta kuulemattomia/näkemättömiä minutteja ei pidä lisätä - muuten koetoiminnalta on jalostuksellisesti pohja pois.

Kokeen aikana otetaan hakuryyppyä, ajonalkamisryyppyä, jatkuvuusryyppyä… Iäkkäät tuomarit muistelevat vanhoja sääntöjä, koska eivät ole opiskelleet kunnolla uusia.

Me olemme metsässä maahisten ja metsänjumala Tapion "armoilla" , rituaaleja pitää/kannattaa noudattaa - kohtuudella. Kuunnelkaa vanhempien juttuja siitä, miten jänis löytyi "korkin alta" tai juuri sen kelon kupeesta.
Ne tekevät päivästä unohtumattoman ja itse muistelette niitä myöhemmin - kohtuullinen viinankäyttö on hyväksyttävää - lääketieteellisistä syistä, harrastajakunta ikääntyy.

Kummatkin kirjoittajista ovat myös innokkaita näyttelyharrastajia. Kun ajokoirakehän laidalle istahtaa hetkeksi seuraamaan, ei ole mikään tavaton näky, että kehään saapuu koira, joka kulkee häntä koipien välissä ja pelkää niin paljon tuomaria, että kyyristyy maahan eikä suostu liikkumaan.

Metsässä samainen koira saattaa kulkea vain kantapäillä ja korkeintaa käy pikkulenkkejä kuulon etäisyydellä.
Saattaapi olla metsästykseenkelvoton.

Toinen vaihtoehto on hihnassaan kiskova, hyppivä ja riehuva koira joka ei usko omistajaansa.

Tämä taas saattaa metsässä olle se monen suosima ihannetyyppi - "kun virkun aukeisee, niin koira lähtee, eikä tuu saappaita kiillottamaan".
Metsästyskoirana saattaa olla yhtä huono, kuin edellinenkin.

Tällainen koira ei esiinny edukseen. Koira ei opi tarhassa itsekseen.

Tietenkin sosiaalisointi pitää hoitaa pentuna. Yksi tapa on nukuttaa sitä sisällä makuuhuoneen matolla. Jostain syystä se silloin leimautuu tulevaan isäntään.
Muutama päivä riittää...

Ennen näyttelyä kannattaa treenata ja pyytää vaikka tuttuja katsomaan koiran purennan, tunnustelemaan rakennetta ja tarvittaessa katsomaan kivekset jos kyseessä on uros.
Esimerkiksi epävirallinen koiranäyttely match show on erinomainen paikka harjoittaa kehätottumusta.

Pitää paikkansa...

Antavatko edellä mainitut seikat teidän mielestänne hyvän kuvan ajokoirista ja ajokoiraharrastajista? Sellaisen kuvan, että hei, tuohonhan olisi kiva lähteä mukaan?

Sinun/teidän tavallanne ajateltuna ei anna, mutta jos ajattelet(te) asioita minun kirjoituksen näkökulmasta - asioilla on kaksi puolta.
Elämä yleensä on täynnä kompromissejä, samoin ajokoiraharrastuksessa. Keskittykää koiraan, ei tuomareihin tai koiranohjaajiin.

Ajokoiraharrastus vaatii jo ennestään paljon tietoa metsästyksestä ja kiinnostuksen koiraan...

Näinhän se on, mutta sama asia tulee eteen esim. työelämässä.

Ajokoiraharrastus vaatii tahtoa ja omistautumista...

Näinhän se on, mutta pikkuhiljaa... ehkä sieltä löytyy kuitenkin enemmän positiivista, kuin negatiivista...

Parhaat ajokokeet ovat ne, joissa noudatetaan sääntöjä ja koira saa täten ansaitsemansa pistemäärän ja tuloksen.

Koe on aina ylituomarin vastuulla. Tuomariryhmä voi tehdä parhaansa vain olemalla rehellinen, joustava, harkitseva ja positiivisesti koiran puolta ajatteleva.

Näyttelykehissä voi myös nähdä oikeita malliyksilöitä,
jotka seisovat rauhallisesti ja juoksevat reippaasti esittäjän vieressä, eivätkä pelkää tuomaria.

Annie kirjoitti tästä oikein erinomaisen kommentin...

Mutta huonoja puolia on aivan liikaa, sen me olemme omin silmin nähneet ja siksi haluamme siitä kirjoittaa. Haluamme muutoksen ajokoetuomareiden sääntöjen noudattamiseen, kokeneetkin ajokoiraharrastajat huolehtimaan koiransa peruskoulutuksesta koska se pitäisi olla itsestäänselvyys koiraa hankkiessa ja lisää vahvoja nuoria mukaan ajokoiratoimintaan,
jotka ovat valmiita puhdistamaan joidenkin ihmisten silmissä olevan ajokoiratoiminnan huonon maineen

.

Kaikki ei johdu koiranomistajaihmisistä, osa koirista vaan ei ole/eikä saada yhteiskunta- / koe- /näyttelykelpoisiksi. Niiden paikka vaan on montussa - niin pahalta kun se nuorista kuulostaakin.

[vilskari]

Mun oli pakko kirjoittaa tähän tost hakupuolest mis juteltiin koiran huutamisest jälijl tai toiseen erään päästämisest
lähel samaa jänist koira irti päivän lyhyydentakija ,se ei silloin oo reiluu haun arvosteluu jos toiset on niinrehellisii et
vievät koiran kauas toiseen paikkaan vaik hakuaikaa olis enää jäljel alle 10 min.
Sama jos kaikkien koirien annetaan ajaa se 240 min jos ajaa pystyvät ,vaihtakoon toiset ajettavaa vaik joka 20 min
pääst kun jänis ensmäsen paluuperän tekee.
Hakupisteet voi laittaa pistelaskun ulkopuolel ja lisätä ne 10 p ajon yleisvaikutukseen .
Kyl kaik näkee ne sieltäkin ja pystyy arvostaa hakuu senmukaan millaset kelit ja jäniskannat missäkin kokees ovat.
Ajon yleisvaikutukseen ei koiranomistaja eikä ryhmä voi vaikuttaa .
Nyt kun koiral annetaan ajotaidost vaan pisteit 0 - 5 asti ei koira voi loistaval ajolka ajotaitopisteis paljon vaikuttaa.
Kyl ajon yleisvaikutus on niintärkeää et loistavast 120 min ajost tarttis yleisvaikutukseen enemmän pisteit olla jakaa
kun ne 5 p et jyvät ja akanat erottais .
Tottakai enemmistö on munkans eri mieltä ,mut enemmistöl onki niitkoirii mitkä ajotaidost ei paljon enemmän ,
kun 5 saa vaik niit jaettas 20 p.Eli taitaa olla helpompi vähentää hyvän ajotaidon omaavalt koiralt pisteit kun saada
itte pisteit enemmän.
Oletetaan et täst on totta toinenpuoli.

[Ruippa]

Mun oli pakko kirjoittaa tähän tost hakupuolest mis juteltiin koiran huutamisest jälijl tai toiseen erään päästämisest
lähel samaa jänist koira irti päivän lyhyydentakija ,se ei silloin oo reiluu haun arvosteluu jos toiset on niinrehellisii et
vievät koiran kauas toiseen paikkaan vaik hakuaikaa olis enää jäljel alle 10 min.
Sama jos kaikkien koirien annetaan ajaa se 240 min jos ajaa pystyvät ,vaihtakoon toiset ajettavaa vaik joka 20 min
pääst kun jänis ensmäsen paluuperän tekee.

Erä alkoi 08:15 10:45 110 min
Haku min 20 220 1 kpl
Ajo min. 110 - 32.08
Haku 10 4 7
Haukku 8 - 8 Ansiopisteet
Ajotaito 9 - 9 56.08
Hakulöysyys 0 0 0
Ajolöysyys 0 0 0 Tappiopisteet
Puutteellinen metsästysinto 0 0 0 0

Tää oli tilanne yhtenä tammikuuna, kun ekaerän alussa oli ilma pakkasen puolella ja ainoastaan tuuli. Erän aikana sää muuttui suorastaan myrskyksi ja lunta tuli koko ajan. Kysyin tuomarilta, riittääkö, jos erän lopussa otan koitan kiinni - näytän, että on kiinni - ja lasken heti uudelleen irti samalle jänikselle.
R-tuomari ei antanut lupaa vaan sanoi, että täällä on niin paljon jäniksiä, että ottaa yhtä helposti uuden ajettavan.
Hiihdeltiin siinä puoli kilsaa vanhaan kuusikkoon, joka rajoittui vanhaan ojitettuun taimistoon - piti olla ihannepaikka.
Myrsky yltyi niin voimakkaaksi, ja sää lämpeni, että suksenlatu peittyi alle minutissa.Tunnin jälkeen koira tuli näkösälle - r-tuomari sanoi, että siirrytään sille ekajänikselle - niin tehtiin, mutta ei löydetty edes sitä paikkaa, mihin eka-ajo loppui, tuuli oli lakaissut jäljet pois.
Koira haki 220 minuttia tyhjää myrskyssä.
Tässä tilanteessa olisin antanut jatkaa samalla jäniksellä, varsinkaan, kun jänis nähtiin, ei sillä ollut mitään kiirettä.
Sääntöjen mukaan kyllä mentiin.