Miksi nuoret eivät innostu ajokoiratoiminnasta?

[Arrianus]

Nuoria mukaan, nuoria mukaan...Tätä on vaadittu iät ajat - ainakin jo lähes sata vuotta! Ja aina on kuitenkin ollut nuoria mukana. Annetaan nuorten itse päättää ovatko mukana, ja jos ovat, niin kuinka tiiviisti. Eihän tänä päivänä pelkästään vanhojen partojen lukumäärä riitä millään juoksuttamaan rotujen listaykkösen kaikkia koiria. Elikkä kyllä paljon täytyy nuoriakin olla mukana. Enemmän tai vähemmän näyttävästi, mutta ovat kuitenkin.

[erkallen]

Lukiessani näitä juttuja nuorten innostumisesta, muistelin omia ensiaskeleita koehommissa. Tuomarikurssin jälkeen olin 4 kertaa tuomarina, etten kertaakaan kuullut koeteltavan koiran ajoa, ukkojen juttuja kyllä ja joitain lintu haukkuja sekä vähän herättelyä, vaikka koko ryhmä yritti hätistellä jänistä liikkeelle, oli alkusyksy ja heikot jäniskannat. Olihan se mukavaa kun lokakuun lopulla, pääsin tuomariksi oikein hyvälle koiralle, Raiku niminen uros en muista oliko silloin jo Kv, mutta haukku oli komea ja vauhtiakin riitti, kilometrejä kertyi aika paljon. Olin kohtuullisessa kunnossa, huvikseni ajon perässä juoksin.
Toinen tuomari ja koiran omistaja istuskelivat nuotiolla, olivat hekin jotain koiran ajosta kuulleet, tosin tuomari oli juonut pari sormen leveyttä, konjakki pullosta. Saatiin kuitenkin vietyä autolle. Jos näillä ensikerroilla vanhojen ukkojen jutut, olisi jääneet kuulematta, tuskin tähän hommaan, elinikäistä riippuvuutta olisi tullut. Kyllähän jutuissa oli ajetun jäljen kertausta, silti ihan mukava kuunnella. Kun vielä sattuu juoheva jutun kertoja. Kai näistä tarinoista on oppiakin kertynyt, kyllähän itsekkin
haun aikana tulee höpötettyä kaikenlaista ajankuluksi. Väittämiä tuomareiden harhaanjohtamisesta juttelemisella, en kyllä allekirjoittaisi. Tuomariporukkaa pidän tervejärkisenä, ei niitä millään höpinöillä hämätä. Toki pikku koiruutta täytyy aina viljellä.
Menoa nykynuorilla riittää, positiivisia kokemuksia ajokoetouhuista, niitä tarjoamalla harrastajamäärät säilyvät. "Täystolloista
huolimatta".

[sapu]

Otsikon alaiseen kysymykseen näin asiaa suht. läheltä nähneenä ei ole vaikea vastata. Vähän taustaa.. Noin vuosi sitten eräs aloitteleva harrastaja alkoi kulkea mukanani metsässä ja tykkäsi kovin kuullessaan ja nähdessään koirien työskentelyä, oli aivan myyty koko harrastukseen nokipannu kahvien ja nuotiomakkaroiden myötä. Hänelle koitti sitten tilaisuus kauden lopussa lähteä oikeisiin kokeisiin seuraamaan aitiopaikalta itse koetapahtumaa ja sen jälkeen taantuma innostukseen alkoi.. Koepaikalle ajatettiin aamuyöstä ja kaikkien alkuselvitysten ja arvonnan jälkeen, kun aikaa vielä oli, alkoi eräs kalkkeutunut harrastelija ehdotella kaiken maailman vanhojen muistelemista ajan kuluksi, ennenkuin pääsisi metsään.. Metsässä tämä nuori näki mitä toiminta pahimmillaan voi olla; olivat siinä toisen tuomarin kanssa seurailleet hukkaa hakevan koiran työskentelyä ja samaan aikaan korpit raakkuivat taivaalla. Toinen tuomari sanoi VHF:ään heti: nyt ajaa, johon toinen tuomari: ei aja, koira on meidän näköpiirissä. Vastaus: merkkaan kuitenkin, sen verran varma olen ja ylituomari hyväksyi tämänkin ajoksi. Kaiken sopivan ajan tämä korpin raakkunaa ajoksi vetänyt tuomari oli käyttänyt vertaamalla koekoiraa omien koiriensa ylivoimaisuuteen, esim. "miten hienosti meidän koira ajaisi tässäkin tilanteessa", ym.. Mainittakoon vielä, että ko. henkilö on valittu kerran kennelpiirimme alueella vuoden tuomariksi ja kerran vuoden ajokoiraharrastajaksi toimintansa ansiosta. Loppukoe eteni samaan naurettavaan tyyliinsä ja uusi harrastaja todella ihmetteli koko touhua.. Vein tämän uuden harrastajan sitten elokuun alussa tuomarien koulutus tilaisuuteen. Tilaisuus alkoi puoli tuntia myöhässä ja tämän puoli tuntia osa paikallaolijoista käytti itsensä ja koiriensa kilpakehumiseen. Lopulta uudet tuomarit vietiin toiseen huoneeseen omalle kurssilleen ja vanhojen tuomareiden jatkokoulutus käytiin toisessa osassa tilaa. Uusien tuomareiden koulutus oli sellainen, että 3,5 tunnin aikana kouluttaja luki monotonisella ja tasapaksulla äänellä sääntökirjan kannesta kanteen ja se oli siinä. Vanhojen tuomareiden koulutus oli vieläkin surkeampi, aihetta sivuttiin jossain välissä, muuten käytiin läpi kouluttajan ansioita jalostusneuvojana, ym. ja sitä miten tyhmiä muut ovat. Koulutuksen virallisen osuuden päätyttyä tämä kouluttaja alkoi tosissaan nälviä erään kennelpiirin koetulosten luotettavuutta, rehellisyyttä, ym.. Tämä keskustelu oli vastakommentteineen kuulunut uusien tuomareiden koulutuksen puolelle. Kaiken kokemansa jälkeen tämä mukanani tuoma harrastaja on ilmoittanut, ettei halua missään tapauksessa olla moisessa toiminnassa mukana, vaan aikoo jatkossa keskittyä vain koirien kanssa metsässä käymiseen, enkä todellakaan voi häntä siitä päätöksestä moittia. Hyvä Uusimaa jälleen kerran, ei parempaan muualla pystytä!!

[JTR]

Otsikon alaiseen kysymykseen näin asiaa suht. läheltä nähneenä ei ole vaikea vastata. Vähän taustaa.. Noin vuosi sitten eräs aloitteleva harrastaja alkoi kulkea mukanani metsässä ja tykkäsi kovin kuullessaan ja nähdessään koirien työskentelyä, oli aivan myyty koko harrastukseen nokipannu kahvien ja nuotiomakkaroiden myötä. Hänelle koitti sitten tilaisuus kauden lopussa lähteä oikeisiin kokeisiin seuraamaan aitiopaikalta itse koetapahtumaa ja sen jälkeen taantuma innostukseen alkoi.. Koepaikalle ajatettiin aamuyöstä ja kaikkien alkuselvitysten ja arvonnan jälkeen, kun aikaa vielä oli, alkoi eräs kalkkeutunut harrastelija ehdotella kaiken maailman vanhojen muistelemista ajan kuluksi, ennenkuin pääsisi metsään.. Metsässä tämä nuori näki mitä toiminta pahimmillaan voi olla; olivat siinä toisen tuomarin kanssa seurailleet hukkaa hakevan koiran työskentelyä ja samaan aikaan korpit raakkuivat taivaalla. Toinen tuomari sanoi VHF:ään heti: nyt ajaa, johon toinen tuomari: ei aja, koira on meidän näköpiirissä. Vastaus: merkkaan kuitenkin, sen verran varma olen ja ylituomari hyväksyi tämänkin ajoksi. Kaiken sopivan ajan tämä korpin raakkunaa ajoksi vetänyt tuomari oli käyttänyt vertaamalla koekoiraa omien koiriensa ylivoimaisuuteen, esim. "miten hienosti meidän koira ajaisi tässäkin tilanteessa", ym.. Mainittakoon vielä, että ko. henkilö on valittu kerran kennelpiirimme alueella vuoden tuomariksi ja kerran vuoden ajokoiraharrastajaksi toimintansa ansiosta. Loppukoe eteni samaan naurettavaan tyyliinsä ja uusi harrastaja todella ihmetteli koko touhua.. Vein tämän uuden harrastajan sitten elokuun alussa tuomarien koulutus tilaisuuteen. Tilaisuus alkoi puoli tuntia myöhässä ja tämän puoli tuntia osa paikallaolijoista käytti itsensä ja koiriensa kilpakehumiseen. Lopulta uudet tuomarit vietiin toiseen huoneeseen omalle kurssilleen ja vanhojen tuomareiden jatkokoulutus käytiin toisessa osassa tilaa. Uusien tuomareiden koulutus oli sellainen, että 3,5 tunnin aikana kouluttaja luki monotonisella ja tasapaksulla äänellä sääntökirjan kannesta kanteen ja se oli siinä. Vanhojen tuomareiden koulutus oli vieläkin surkeampi, aihetta sivuttiin jossain välissä, muuten käytiin läpi kouluttajan ansioita jalostusneuvojana, ym. ja sitä miten tyhmiä muut ovat. Koulutuksen virallisen osuuden päätyttyä tämä kouluttaja alkoi tosissaan nälviä erään kennelpiirin koetulosten luotettavuutta, rehellisyyttä, ym.. Tämä keskustelu oli vastakommentteineen kuulunut uusien tuomareiden koulutuksen puolelle. Kaiken kokemansa jälkeen tämä mukanani tuoma harrastaja on ilmoittanut, ettei halua missään tapauksessa olla moisessa toiminnassa mukana, vaan aikoo jatkossa keskittyä vain koirien kanssa metsässä käymiseen, enkä todellakaan voi häntä siitä päätöksestä moittia. Hyvä Uusimaa jälleen kerran, ei parempaan muualla pystytä!!

Tervehdys sapu. Voipi olla noinkin kuin itse yllä kirjoitat, muttta ei pidä yleistää täällä uudellamaallakaan. Itse olen nyt ollut muutaman vuoden mukana tuomaritoiminnassa ja sekä palkintotuomarikurssi (Roostettin vetämä)& kokeet ja koehenki ovat olleet positiivinen yllätys. Hyvin vedetystä tuomarikurssista sai hyvän pohjan tuomarointiin ja loput on selvinnyt maastossa. Minullakin oli aluksi juttujen perusteella tietynlainen ennakkokäsitys koetoiminnasta, mutta huhut eivät pitäneet paikkaansa ainakaan tähän mennessä. Koiranomistajat ja toiset tuomarit ovat omalla kohdallani olleet reiluja ja oikeudenmukaisia kaikki. Itselläni kyllä riittää selkärankaa laittaa kampoihin jos epäkohtia havaitsen.

En tiedä vaikuttaako se asiaan, että olen pääasissa ollut beaglepuolella vai onko vain käynyt hyvä tuuri. Olen kyllä jonkun kerran ollut myös ajokoirien kokeissa tuomarina, mutta ei sielläkään mitään negatiivista ole vastaan tullut. No ehkäpä voi sanoa, että homma on ollut hieman "totisempaa".

[sapu]

Onhan siellä joskus toki lystiäkin ollut, mutta niin vain taas ja jälleen kerran onnistuttiin karkottamaan yksi aloitteleva harrastaja ulos toiminnasta Miettiä sopii jokaisen, että käykö kouluttajan ja maakunnallisen ajokoirayhdistyksen puheenjohtajan rooliin etelä-pohjanmaan ajokoira toiminnan rehellisyyden mollaaminen tyyliin: "sieltä tulee kaikki kepulit", "siellä tehdään eniten filunkia koko maassa", "siellä jos koira ajaa puoli tuntia, niin 100 minuuttia on paperissa", ym... Muutamat kokeet pohjanmaallakin käyneenä en ole moista havainnut, sen armottoman "kansanliikkeen" kylläkin, jossa ajokoira on pääosassa ja ajavaa koiraa osataan arvostaa yli kaiken olen pienoisella kateudella aistinut

[JTR]

Onhan siellä joskus toki lystiäkin ollut, mutta niin vain taas ja jälleen kerran onnistuttiin karkottamaan yksi aloitteleva harrastaja ulos toiminnasta Miettiä sopii jokaisen, että käykö kouluttajan ja maakunnallisen ajokoirayhdistyksen puheenjohtajan rooliin etelä-pohjanmaan ajokoira toiminnan rehellisyyden mollaaminen tyyliin: "sieltä tulee kaikki kepulit", "siellä tehdään eniten filunkia koko maassa", "siellä jos koira ajaa puoli tuntia, niin 100 minuuttia on paperissa", ym... Muutamat kokeet pohjanmaallakin käyneenä en ole moista havainnut, sen armottoman "kansanliikkeen" kylläkin, jossa ajokoira on pääosassa ja ajavaa koiraa osataan arvostaa yli kaiken olen pienoisella kateudella aistinut

Juu eihän se kyllä harrastajamäärää lisää jos heti kättelyssä törmää näinkin epäasiallisiin epäkohtiin. No meitä on moneen junaan.

Onko sinulla itse havaintoja onko rotujen harrastajien ja "totisuuden" välillä eroa?

[sihteeri]

Täällä joku kirjoittaja kyseli, onko havaintoja eri rotujen harrastajien välillä siinä, kuinka totisesti suhtautuvat asioihin. Tästä vähän sivuraiteelle mennen haluan tuoda esiin sen seikan, että joidenkin suomenajokoiraihmisten suhtautuminen muiden ajokoirien harrastajiin ja beagleihmisiin on joskus ikävänlaista. Muutaman kaljan rohkaisemana, mutta myös aivan selväpäisesti mennään päästelemään suusta sellaisia sammakoita beaglellä metsästäville ja kokeissa kilpaileville, että niitä ei ole kenenkään mukava kuulla. Jos ne on tarkoitettu huumoriksi, niin kovin on mautonta ja typerää. Joten eiköhän pidetä mielessä hyvät tavat ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.

[Ryövärin tytär]

Täällä joku kirjoittaja kyseli, onko havaintoja eri rotujen harrastajien välillä siinä, kuinka totisesti suhtautuvat asioihin. Tästä vähän sivuraiteelle mennen haluan tuoda esiin sen seikan, että joidenkin suomenajokoiraihmisten suhtautuminen muiden ajokoirien harrastajiin ja beagleihmisiin on joskus ikävänlaista. Muutaman kaljan rohkaisemana, mutta myös aivan selväpäisesti mennään päästelemään suusta sellaisia sammakoita beaglellä metsästäville ja kokeissa kilpaileville, että niitä ei ole kenenkään mukava kuulla. Jos ne on tarkoitettu huumoriksi, niin kovin on mautonta ja typerää. Joten eiköhän pidetä mielessä hyvät tavat ja annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Ite olen kyllä henkeen ja vereen suomenajokoira miehiä mutta ei kyllä pysty pahaa sanaa beagleväestä sanomaan, päinvastoin, ainaki mitä itte olen saanu tutustua ko. rodun harrastajiin niin ei voi kun hattua nostaa, hyvä- ja tervehenkistä hommaa missä osataan nauttia myös toisen koiran onnistumisesta eikä olla veistä vääntämässä jos jonku koira ei olekkaan esim jossai kokeessa onnistunu.. Näin ainaki täällä p-p beaglejärjestön alueella..

[sapu]

JTR:lle: Olen kyllä havainnut hyvinkin selvästi, että täälläpäin beagleporukan yhteishenki ja yhteen hiileen puhaltamisen halu on selvästi parempi. Ajokoira puolella on huomattavasti enemmän kaiken tietäviä ja mikä pahempi niitä, jotka pitävät koiraa jonain mu**n jatkeenaan. Johtuu ehkä siitä, kun beagle on rotuna selvä vähemmistö ajokoiraan nähden, mene ja tiedä..

[pete]

Moro, olen itekki Ajokoiraharrastaja henkeen ja vereen, reilu 10v sitten päätin koettaa Dreevereitä, 3 eri kpl, oli hyviä ja erittäin hyvä, mutta täytyy muistaa että on kyse kokonaan erityyppisestä koirasta joita ei pidä verrata keskenään, molemmilla on omat hyvät ja huonot puolet. Dreevereillä on huomattavasti helpompi saada saalista jos vaan on sitä runsaasti tarjolla, ajot pyörii pienellä alalla, kun taas ajokoiralta ei välttämättä näe ku lähtökuopat ja lähtö kiljunnan jonka jälkeen jo ollaanki 3km päässä. Taasen Dreeverin haku on hidasta ja suppeampaa mitä ajokoiralla, tästä syystä vaativat huippu jäniskannan, ite olen pitäytyny ajokeissa lähinnä laajemman ja tehokkaamman haun ansiosta. Mitä tulee taas ajotaitoon Dreeverillä täytyy olla hyvä ajotaito koska ajojälkeä tulee pienelle alueelle niin p****ti, ajokin ajo menee harvon 3kertaa samastapaikkaa. ps. ei vertailla ja arvostella eri rotuja, kukin harrastaa sitä jonka tuntee omakseen

[kalkkis]

petellä, harvinaisen ankeat kokemukset Suomenajokoirasta. Olen ollut dreevereiden ajokokeissa palkintotuomarina jopa SM- kokeissa koskaan en ole niiden ajossa jänistä nähnyt, Suomenajokoiralta olen ampunut 5-6 jänistä päivässä, että se siitä.

[aapa]

No, mikä piru niitä nuoria sitten oikein vaivaa kun ei ajokoirametsästys kiinnosta. Sitähän se pakkaa valitettavasti joskus välillä olemaan tässä koiratoiminnassa kun lueskelee viestejä, ei ole kun kolme asiaa kun pitää muistaa; minä tiedän kaiken, minä osaan kaiken ja minun koira on paras ..... siinä kaikki.

Ollaan vaan kaikki yhtä ja samaa ajokoiraporukkaa, nuoret ja vanhat, oli rotu sitten mikä hyvänsä, peskää hampaat kokeiden jälkeen ettei jää mitään hampaankoloon. Meillä kaikilla on varmasti monenlaisia omakohtaisia kokemuksia eri roduista ja varsinkin eri koirayksilöistä, niin mullakin, mutta ei kait se toimintaa vie yhtään eteenpäin kun niitä muistellaan ja toisia mollaillaan. Ne on eri koiria nyt kun ennen. Vieläkö saataisiin samat säännöt kaikille, homma muuttuisi enemmän mielenkiintoiseksi. Tuomareita varmaan löytyisi paremmin niin pienille kuin isoille.

Itse olen ottanut nuoria matkaan jahtiin jos nyt ei vielä ole aseenkantolupaa, niin makkaraa paistamaan, siitä se homma lähtee käyntiin. Muistelkaahan itse vanhat pierut joihin taidan valitettavasti itsenikin lukea, miten se homma lähti käyntiin, kun olitta nuoria?

Kärsivällisyyttä, kärsivällisyyttä, niinkuin koirahommassa yleensäkin, ja ymmärrystä, ottakaa nuoria jahtiin mukaan, höynätkää niitä lähtemään ja antakaa vaikka possauttaa jänis ku hollille sattuu, olkaa itse kipinämikkona ja koirakuskina taka-alalla. Suurin osa jahtipäivistä on ihan tavallisia jahtipäiviä hirvimiehineen kaikkineen.

[Reporetku]

petellä, harvinaisen ankeat kokemukset Suomenajokoirasta. Olen ollut dreevereiden ajokokeissa palkintotuomarina jopa SM- kokeissa koskaan en ole niiden ajossa jänistä nähnyt, Suomenajokoiralta olen ampunut 5-6 jänistä päivässä, että se siitä.

Johtuisikohan tuo siitä, että dreeveriajon perässä pitää usein jalkautua metsän puolelle. Ei nimittäin tule läheskään niin helposti jussi tielle dreeverin kuin nopean koiran edessä.
Sen kyllä allekirjoitan, että nopean ajurin ja varsinkin nopean hakijan edestä helpostikin tuon määrän jäniksiä ampuu, kun niitä vain on, eikä tosiaan tarvitse tieravin ylityksillä itseään rasittaa.

[masa]

uskallan väittää kalkkiksen olleen rami-merkkisen tappijalan perässä ja jopa metsälläkin joskus seitsemän-kahdeksankymmenlukujen taitteessa...vai olenko pahasti hakoteillä mutta dreeverien yt-kurssilla et ole ollut ja olen kuullut jopa kertoneesi tälläistä joten uskoa nyt alkuunkaan puheitasi.
nuorille kannattaa olla rehellinen ja jospa ne eväsi sulta kurssitkin kun et hokannut niitä ajettavia
ps. aapa ja reporetku puhuu asiaa

[kalkkis]

uskallan väittää kalkkiksen olleen rami-merkkisen tappijalan perässä ja jopa metsälläkin joskus seitsemän-kahdeksankymmenlukujen taitteessa...vai olenko pahasti hakoteillä mutta dreeverien yt-kurssilla et ole ollut ja olen kuullut jopa kertoneesi tälläistä joten uskoa nyt alkuunkaan puheitasi.
nuorille kannattaa olla rehellinen ja jospa ne eväsi sulta kurssitkin kun et hokannut niitä ajettavia
ps. aapa ja reporetku puhuu asiaa

En ole ollut koskaan kyseisen tappijalan kanssa metsällä. Tuomarikortin olen saanut ehkä jumalan armosta 22.05.1978 YT: kurssit olen käynyt Seinäjoella. Jos masaa paljonkin asia kiinnostaa niin voit tarkistaa, Vinkiksi masalle, että höpönassun taidat nähdä parhaitten kun kurkkaat peiliin.