Hyvän ajotaidon mittareita

[Ruippa]

...herkyys lisääntyy iän myötä se on varma.

Herkkyys ja ajolöysyys ovat eri asioita. Jo nuoressa pennussa voi olla ajolöysyyttä, mikä johtuu siitä - niinkuin olen monesti jo täällä maininnut - että nuori koira opetellessaan ajotaidon aakkosia, "käy kuumana" eikä osaa tehdä kahta asiaa yhtäaikaa, seurata jälkeä ja haukkua. Tämä virhe korjaantuu toisena vuotena ja useimmiten häviää kokonaan,kun koira on 3-4 v., silloin sen - sekä henkinen, että fyysinen - kehitys on täysi, senjälkeen tapahtuu vain oppimista. Oppimisen nopeus on suhteessa harjoituskertojen määrään. Jos ajolöysyyttä on vielä täysi-ikäisenä, koira on jollainlailla arvostelukyvytön saamiensa hajusignaalien suhteen.
Herkkyyden näennäinen lisääntyminen johtuu juuri opitun omaksumisesta. Koira uskaltaa antaa ääntä jopa kolmannen kerran samoja jälkiä mennessään, koska se on oppinut, että ajettava meni siitä aiemminkin.
Vanhuuden tuoma höpertely on taas eri juttu, silloin koira alkaa olla jo epävarma hajusignaaleista ja antaa ääntä "varmuuden vuoksi". Tästä syystä ehdottelin, että KILVAn yläikärajaksi koirille asetettaisiin, että saa osallistua vain siihen saakka, kun samana vuonna täyttää 10 vuotta - olkoon kuinka terve ja hyvinvoipa tahansa.

[kalkkis]

Ajolöysyys näkyy nuoressa ajotaidottomassa koirassa useammin koska hukkia on enemmän työskentely virheiden vuoksi.
Ajolöysyys ei häviä mihinkään eikä lopu, se peittyy ja tulee harvemmin esille ajotaidon karttuessa.

[Ruippa]

Mitenkäs ajolöysyys><ilmavainu? Monesti moititaan ajolöysäksi, kun esim. tuomarit ei näe jänistä ja koira vetää täysillä Kohta tulee koira ajon kanssa lähes samasta paikkaa ja taas tulee ääntä mutta ei jänistä, nyt vaan nokka maassa.

[Ajukki]

Ajolöysyys näkyy nuoressa ajotaidottomassa koirassa useammin koska hukkia on enemmän työskentely virheiden vuoksi.
Ajolöysyys ei häviä mihinkään eikä lopu, se peittyy ja tulee harvemmin esille ajotaidon karttuessa.

Ja vastaavasti ehkä lisäksi monella koiralla haukkukynnys alenee hiukan iän myötä ja sen seurauksena myös hukalla koira pamauttelee herkemmin "vanhoille käryille" kuin nuorempana. En tiedä, ehkä riippuu koirista ja suvuista. Tämä ainakin omana kokemuksena, että taito paranee ja siksi virhetilanteet vähenee/lyhentyy mutta toisaalta haukku herkemmässä.

[Antti]

Olettamukset ja sivistys-sanat ei korvaa koskaan kokemuksen tuomaa tietoa.

Elämänkokemus: Käytännön elämässä kertynyt tietous (vaihtoehtoisesti "luulous"), joka pohjautuu asioiden havainnointiin ja tulkintaan.

Kokemuksestakaan ei ole hyötyä, jos korrelaatioiden ja kausaalisuuksien tulkitseminen ontuu tai havainnointi on yksiulotteista. Tällöin vain vahvistetaan omia vääriä mielipiteitään. Pitää olla avoin vastaanottamaan uutta, eikä vain lyödä mielipiteitään lukkoon ja sen jälkeen etsimällä etsiä pönkitystä niille.

Ajolöysyys näkyy nuoressa ajotaidottomassa koirassa useammin koska hukkia on enemmän työskentely virheiden vuoksi.
Ajolöysyys... tulee harvemmin esille ajotaidon karttuessa.

Olen samaa mieltä.

Ajolöysyys ei häviä mihinkään eikä lopu...

Tämä on taas enemmänkin yksilöllisyyteen/ koirakohtaisuuteen ja ilmenevän löysyyden syihin liittyvä kysymys, kuin mikään yleistykseksi kelpaava totuus.

[Aku]

En täysin ymmärrä Kalkkiksen kommenttia , että nuorella koiralla oleva ajolöysyys vanhemmiten peittyy.Mielestäni innokas, hätäinen koira jolla taidot eivät ole vielä kehittyneet tarpeeksi saattaa käydä vuoden kahta puolen hieman liian kuumana, mutta taitojen ja iän karttuessa koira voi tasaantua jolloin kuumuus jää pois. Tämä on hyvin tyypillistä varsinkin ns. Jaanalaisten sukujen keskuudessa.
Sieltä löytyy useita esimerkkejä, joista monet asioista perillä olevat ajokoiramiehet ovat selvillä.

[jänes]

Mitenkä herkästi tuollainen herkkä koira vaihtaa ajettavaa esim. hukalla ja lasketaanko sekin positiiviseksi ominaisuudeksi ajotaidon kannalta? Ajohan jatkuu pikasemmin, kuin näillä ajotaidottomilla, huono nokkaisilla törpöillä, mitkä selvittää sinnikkäästi hukkaa, vaikka vierestä lähtisi viisi karkkojänistä. Tai sitten ne vaan ovat niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä helpomman saaliin perään

[Antti]

1)Mitenkä herkästi tuollainen herkkä koira vaihtaa ajettavaa esim. hukalla ja 2)lasketaanko sekin positiiviseksi ominaisuudeksi ajotaidon kannalta? Ajohan jatkuu pikasemmin, kuin näillä ajotaidottomilla, huono nokkaisilla törpöillä, mitkä selvittää sinnikkäästi hukkaa, vaikka vierestä lähtisi viisi karkkojänistä. Tai sitten ne vaan ovat niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä helpomman saaliin perään

1) Liekö taas enemmänkin yksilöstä kiinni kuin tiukkuus-herkkyys-kysymyksestä, että vaihtaako ajettavaa.

2) Mitä enemmän ajoa kertyy peilaten metsässäoloaikaan, sitä parempi. Hukkatyöskentelyn voisi sanoa olevan "välttämätön paha" koiran tuloksellisessa toiminnassa. Ajotaitoinenkin koira joutuu hukkaa väistämättä joskus selvittelemään, ja olis mukavaa, että olis nopea ratkaisemaan nämä ajettavan metkut. Kuitenkaan hukalla pyöriminen ei loppujen lopulta lisää AJOkoiran arvoa, vaikka toimisi siellä kuinka sinnikkään ja tehokkaan oloisesti. Ajokoiran arvo on suorassa suhteessa ajotaitoon, eli hukattomaan ajoon.

[kalkkis]

Hyvän ajotaidon merkki on ajon sujuvuus. Runsan äänenanto ei aina kuvaa ajon laatua. Hyvän sujuvan ajon tunnusmerkkejä on hyvä yhteys ajettavaan -enimmäkseen alle 3 minuuttia, vähäinen katkojen määrä ja ajettava usein nähtävissä. Liian usein ajon laadun arvostelu perustuu pelkkään kuulohavaintoon, jolloin ajosta voi saada aivan väärän kuvan. Käytäntö on osoittanut, että väärin kertova hieman liian herkkähaukkuinen ( pikaisen ajolöysä) koira hyötyy ajotaito- ja haukkunumeroissa ja jopa ajominuuteissa ansiottomasti. Koira, jolla on kertova haukku, yleensä kärsii numeroiden valossa ominaisuutensa vuoksi, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Metsästyksellisyys on Suomenajokoiran tärkein ominaisuus, joka edellyttää hyvää yhteyttä ajettavaan ja sitä kautta helposti ajettavan näkemistä.

[Ruippa]

jänes kirjoitti:
1)Mitenkä herkästi tuollainen herkkä koira vaihtaa ajettavaa esim. hukalla ja 2)lasketaanko sekin positiiviseksi ominaisuudeksi ajotaidon kannalta? Ajohan jatkuu pikasemmin, kuin näillä ajotaidottomilla, huono nokkaisilla törpöillä, mitkä selvittää sinnikkäästi hukkaa, vaikka vierestä lähtisi viisi karkkojänistä. Tai sitten ne vaan ovat niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä helpomman saaliin perään

1) Herkälle koiralle harvoin tulee hukkia, koska jänis pysyy liikkeessä juuri sen herkyyden (sopivan haukun voimakkuuden/tiheyden ) takia.
Herkkä koira jollainlailla "analysoi" ajettavansa ensimmäisen puolentunnin aikana ja sovittaa ajotapansa/haukkunsa ajettavan mukaan. Tunnin taive on se, missä herkälle koiralle tulee hukka - jos tulee.
Jäniksen vaihtaminen on yksilöllistä, ei yleensä vaihda.
2) Koiralla, joka vaihtaa ajettavaa herkästi, on lieviä keskittymisvaikeuksia. Periaatteessa nopea hukan jättäminen on virhe - varsinkin vanhemmilla koirilla. Mutta kun jokainen koira on yksilö, mitään yleispätevää ei voi sanoa. Koetilanteessa ajoajan kannalta on sama, montaako jänistä koira erän aikana ajaa, kunhan minutteja tulee. Metsästystilanteessa se on harmittavaa - saattaa joutua siirtymään ajon perässä monta kilometriä.

Tai sitten ne vaan ovat niin tyhmiä, etteivät tajua lähteä helpomman saaliin perään

Missä mielessä karkko on helpompi saalis?
Monesti juuri koiran "repivä" ajotapa/voimakas haukku karkottaa jäniksen ja se lymyilee helposti, kun haukku loppuu. Koira hakee sinnikkäästi ja saa sen ylös - taas mennään valtavan komiasti 10-20 minuttia ja hukka - uusi karkko jne.
Tämäkö on miellyttävämpää kuunnella, kuin herkän koiran sujuva, tunnista toiseen jatkuva ajo

[tta]

Hyvän ajotaidon merkki on ajon sujuvuus. Runsan äänenanto ei aina kuvaa ajon laatua. Hyvän sujuvan ajon tunnusmerkkejä on hyvä yhteys ajettavaan -enimmäkseen alle 3 minuuttia, vähäinen katkojen määrä ja ajettava usein nähtävissä. Liian usein ajon laadun arvostelu perustuu pelkkään kuulohavaintoon, jolloin ajosta voi saada aivan väärän kuvan. Käytäntö on osoittanut, että väärin kertova hieman liian herkkähaukkuinen ( pikaisen ajolöysä) koira hyötyy ajotaito- ja haukkunumeroissa ja jopa ajominuuteissa ansiottomasti. Koira, jolla on kertova haukku, yleensä kärsii numeroiden valossa ominaisuutensa vuoksi, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Metsästyksellisyys on Suomenajokoiran tärkein ominaisuus, joka edellyttää hyvää yhteyttä ajettavaan ja sitä kautta helposti ajettavan näkemistä.

Pääosin näin on...
Minä olen sitä mieltä, että kiitettäviin/maksimi pisteisiin ajotaidosta pitäisi aina vaatia näköhavainto erän aikana. "Pakottaisi" tuomareita ja omistajaa seuraamaan koiraa paremmin. Enemmän jäisi hukkahaukkujia kiinni ja jatkuvasti paljon ajettavasta jäljessä olevat tulisi paremmin tietoon, saisi tietoa koiran työskentelytavasta.
Koiralla pitää olla myös kyky "roikkua" jäniksen perässä, vaikka olisi tilapäisesti jäänytkin jälkeen! Sekin osoittaa ajotaitoa. Usealle koiralle tulee siinä tilanteessa ikihukka, kun ei enää taidot riitä... Mutta pitää olla kyky saavuttaa jänis.
Harvemman kannan alueella jänis on arempi ja pitää enemmän välimatkaa, myös se on tiedostettava. Tiheässä kannassa ei lähde yleensä kauas ja odottelee koiraa.
Ajotaitoinen koira saa kyllä minuutteja kasaan oli se sitten hieman herkempi tai tiukempi äänenannoltaan. Liian usein syytetään vähäisistä ajominuuteista tiukkuutta Koirahan saattaa olla huonosti ääntä antava, mutta silti siinä voi olla löysyyttä samalla lailla. Haahuilee hukalla ja välillä vingahtelee, näitäkin on...

Ajotaitoisella koiralla on kyky ajaa monilla erilaisilla keleillä ja ajon pituuksien suhteen pitää olla työskentelyvarmuutta. Metsän puolellehan ajotaitoinen koira ei yleensä ikihukkaa tee, jos jänis vaan pysyy hengissä ja menemättä esim. koloon! Toimii useimmilla keleillä hyvin/melko hyvin. Erityisesti alkusyksyn sulalla ja kuivalla kelillä. Sitten pitää olla kyky ajaa välillä myös aivan huipputuloksia.

[Ruippa]

Sitten pitää olla kyky ajaa välillä myös aivan huipputuloksia.

Parhaat tulokset ajetaan useimmiten marraskuussa, kun ensilumi on käynyt ja sulanut pois. Jänis on valkoinen, maa musta ja lämpötila juuri ja juuri pakkasen puolella, toisella erällä saattaa sataa vettä. Jänis ei mielellään liiku, kun pakon edessä -> koiran ja jäniksen välimatka saattaa olla koko erän ajan alle sata metriä, alle kaksi minuttia. Haju on voimakkaimmillaan koko ajan. Tällöin tulee huippu-/herkille koirille niitä 97-99 pisteen tuloksia haukkunumerosta riippuen.
Näillä keleillä ne vähän tiukemmatkin pystyvät sen ykkösen ajamaan.
Toinen huipputulostentekoaika on helmikuun loppupuolen kokeet, kun koirat ajaa kiimasia jäniksiä.

[pyyntimies]

Hyvän ajotaidon merkki on ajon sujuvuus. Runsan äänenanto ei aina kuvaa ajon laatua. Hyvän sujuvan ajon tunnusmerkkejä on hyvä yhteys ajettavaan -enimmäkseen alle 3 minuuttia, vähäinen katkojen määrä ja ajettava usein nähtävissä. Liian usein ajon laadun arvostelu perustuu pelkkään kuulohavaintoon, jolloin ajosta voi saada aivan väärän kuvan. Käytäntö on osoittanut, että väärin kertova hieman liian herkkähaukkuinen ( pikaisen ajolöysä) koira hyötyy ajotaito- ja haukkunumeroissa ja jopa ajominuuteissa ansiottomasti. Koira, jolla on kertova haukku, yleensä kärsii numeroiden valossa ominaisuutensa vuoksi, vaikka pitäisi olla päinvastoin. Metsästyksellisyys on Suomenajokoiran tärkein ominaisuus, joka edellyttää hyvää yhteyttä ajettavaan ja sitä kautta helposti ajettavan näkemistä.

Olen täysin samaa mieltä. Silloin meikäläinenkin saattais innostua jopa koe hommeleista jos siellä arvosteltaisiin AMPUMA TILANTEIDEN perusteella. Nykyään se taitaapi mennä silleen että ei eroteta edes haukkua tinnituksesta? Jos kuullaan kumpaakaan?

[vilskari]

Munmielestäni herkemmän koiran ajoo on helpompi seurata ja näkee helpommin sen tekemät virheetki haukkumattoman virheit on vaikeampi nähdä kun ain ei tiedä mistpäi vois jänist odottaa tulevan.
Voikait sitä haukkumattomuutki virheenä pitää kun koiran pitäis jänst haukkuen ajaa.
Jos esimerkiks on 500 m pääs ajopaikalt kuuntelemas ajoo ja koira tiukkuuttas ajaa haukkumat 5 min jänis voi tulla
seläntakaa ei jäniksel kovinkauan kestä juosta muutamaa sataa metrii ainakaan tiukan pelottamana.
Näköhavaintoi ajettavast pidän tärkeänä kun niis juur näkee koiran paremmin kun kuulon perusteel .
Olkoon kokeis koira vaik liian herkkä haukkumaan mut kettumettäl hyvin ääntäantavaa kettu kuuntelee melkein yht
mielellään kun ittekin sitä ajoo kuuntelee .
Eli herkkä koira saa olla muttei löysä ja harvemmin korat löysii on muitten kun tiukkojen koirien omistaijen mielest
jotka nekin silloin herkistyy kun jälki haisee voimakkaana.
Jos tiukka koira ajaa usein vaan alle 60 min sekin on silloin herkkä jos yli 100 min ajaa usein se on hajuaistist kiinni.
Laitoin vaa oman mielipiteen ,ei niit yli 90 p koirii oliska jos ne turhaan haukkuvat.