Hyvän ajotaidon mittareita

[jänes]

Palstalla toistuu usein väittämä, että hukat ovat osoitus ajotaidottomuudesta. Meillä kun koskaan ei ole ollut herkkää ts.ajotaitoista koiraa, niin eikö tälläiselle koiralle tosiaan tule lainkaan hukkia. Eikö hukan selvittäminen ja ajon jatkuminen, ole jo osoitus ajotaitoisesta koirasta. Koira kykenee pitämään ajettavan liikkeellä, vaikka seuraavat kymmenen tuntia, jos niikseen tulee.

[Antti]

Tiivistäen:

Ajotaitoa voi mitata mm. sen ajallisessa kestossa, äänenannollisessa sujuvuudessa, metsästyksellisessä helppoudessa ja matkallisessa etenemisessä. Ajosuoritus kokonaisuudessaan voidaan jakaa etenemiseen ajettavan pakojäljellä, ja hukkatyöskentelyyn.

Hukka on yli 5 min kestävä hiljaisuus ajossa, katkot 1-4 min. Hukkia ja katkoja syntyy kun koira kadottaa/ jättää ajojäljen tai kun jänis itse katoaa koiralta esimerkiksi paluuperien ja piiloon johtavan sivyhypyn seuraksena.

Jokainen koira tekee hukkia ja katkoja, eli ovat enemmän tai vähemmän ajotaitoisia/- taidottomia. Tärkeämpää kuin murehtia koiransa tekemiä hukkia, on miettiä kuinka suuren osan metsässäoloajasta koira pystyy ajamaan jänistä ja pystyykö se paikkaamaan osoittamansa ajotaidon puutteet kaivamalla jäniksen uudestaan ajoon.

Vaikka hiljaiset hetket ajoerässä ovat ajotaidottomuuden tulosta, pääsee niiden kautta selvittämään metsästyksen kannalta lähes yhtä keskeistä ominaisuutta kuin taitava eteneminen ajojäljellä on, eli hukkatyöskentelyä.

Hyvässä hukkatyöskentelyssä koira reagoi mahdollisimman nopeasti kadotettuaan jäljen joko palaten tai jääden "hukalle". Vastakohtana epätoivottavana ominaisuutena on haahuileva liikkuminen jäljen kadottua, ns. "hukan hukkaaminen".

Hukkapaikalla koira kaivaa ajon uudestaan päälle esimerkiksi pakittamalla jälkeä hieman taaksepäin ja seuraamalla löytämäänsä tuoreinta jälkeä jälkitarkasti aina ajon uudelleen syntymiseen asti. Vaihtoehtoinen tapa on pienimuotoinen rengastaminen, jolloin koira joko törmää hukkapaikalta jatkuvaan karkkojälkeen tai "motittaa" piiloon menneen jäniksen. Hukan selvittäminen on osoitus kyvystä pitää jänistä ylhäällä myös sen hetkellisen kadottamisen jälkeen ja voidaan käsittää osaksi ajotaitoa.

Tavoiteltava ajokoira siis seuraa ajettavan karkkojälkeä muuttaen äänenantoaan ja nopeuttaan suhteessa hajun seurattavuuteen. Tavoiteltava ajokoira ei juokse "nokkansa yli", vaan sovittaa tahdin ajojäljen ja ajoympäristön mukaan, tarvittaessa se kävelee haukkuen vaikeat estepaikat, kuten tiet, kynnöspellot ja soramontut estäen näin "kiireestä" johtuvan hukan syntymisen. Tavoiteltava ajokoira on matkallisesti vain vähän jänistä jäljessä, mutta hetkellisesti kaus jäätyään pystyy kerimään välimatkan taas minimiin. Tavoiteltava ajokoira harvoin eksyy jäljeltä, mutta virheen tehtyään korjaa virheensä jäämällä hukkapaikalle ja etsimällä jäniksen uudestaan ajoon vaihtoehtoisilla toimintamalleilla.

Edellä mainitut asiat ovat oleellisimpia asioita erinomaisessa koirakokonaisuudessa, koska ne vastaavat TULOKSELLISTA toimintaa. Monilla on mainittujen vaateiden lisäksi myös omia ehtojaan koiran työskentelyn TYYLIIN liittyen, kuten haukkuminen/ haukkumattomuus hukalla, tiukkuus/ herkkyys, ilmavainuisuus/ jälkitarkkuus, liikkumistapa (laukka, ravi) jne.

[jänes]

Kiitos Antti. Tästä voisi kärjistäen tehdä sen johtopäätöksen, että koirilla millä on aina erinomainen numero ajotaidossa, selvittävät katkot/hukat haukkuen. Metsästyksellisesti pidän kuitenkin enemmän koirasta, mikä pistää suunsa suppuun, kun ajettava on kadoksissa.

[Antti]

Tästä voisi kärjistäen tehdä sen johtopäätöksen, että koirilla millä on aina erinomainen numero ajotaidossa, selvittävät katkot/hukat haukkuen.

Itse päättelisin, että ovat ajotaitoisia koiria, joita kilpailutetaan oikeaan vuodenaikaan vältellen kokeissa käymistä "epävarmoina aikoina" ajattamisajasta.

[Ruippa]

Ajotaito on kyky pitää ajettavaa liikkeellä alle viidenminutin katkoilla. Ajotapoja on monenlaisia väliltä jälkitarkka - painostava/nopea.
Järkevä, erinomaisen hajuaistin ja herkän haukun omaava koira - iästä riippumatta - osaa sovittaa ajonopeutensa sen hajuaistin antamaan viestiin ja näin se pysyy mahdollisimman pitkään jäljellä.
Nuori koira, kun löytää jäniksen, se juoksee jälkeä pitkin niin nopeasti ja kauan, ettei se huomaa jäniksen tekemää mutkaa, vaan painaa siitä reilusti ohi - haukun kanssa. Sitten se palaa aloituspaikkaan ja menee vähän rauhallisemmin saman jäljen siihen jäniksen tekemään ensimmäiseen mutkaan, rengastaa sen ja usein hukka selviää ja ajo jatkuu.
Vanhempi osaa pysähtyä huomattuaan hajun kadonneen ja rengastaa pienellä renkaalla ja ajo jatkuu. Kun koiran haukkuherkkyys on sopiva katko jää lyhyeksi. Sopivan herkälle koiralle ei yleensä tule hukkia ensimmäisen tunnin aikana, koska jänis kuulee koko ajan missä koira tulee ja pysyy liikkeellä. Vasta tunnin "silmässä" aikainen jänis yrittää tehdä ensimmäiset harhautukset ja siinä tulee ne ensimmäiset hukat - jos tulee. Tässäkin järkevä koira antaa muutaman voimakkaan haukahduksen, jolla se saa jäniksen liikahtamaan senverran, että koira saa vainun ja ajo jatkuu.
Näitä haukahduksia monet tuomarit pitävät ns "hukkahaukkuina", vaikka ne ovat koiran viisautta. Sopivan tiheällä haukulla koira "kesyttää/rauhoittaa" jäniksen kulkemaan tasaisesti tunnista toiseen - pikkujänikset ovat eri asia - ne väsyvät ja rupeavat piilottelemaan ja lopulta jäävät koiran hampaisiin.
Ns painostava/tiukahko koira yrittää pysyä koko ajan vahvassa hajukentässä ja kun haju heikkenee se menee mykäksi ja etsii hajun uudelleen ja aloittaa kauhealla karjunnalla peloittaen jäniksen kilometrien päähän ja "mahtavaa ajoa" kuuluu taas niinkauan, kun jänis on mennyt suoraan. Mutkassa ajo loppuu ja koira on hukalla.
Tällaisen koiran hajuaisti on puolet huonompi, kuin sujuva-ajoisella, sen pitää pysyä koko ajan 1-2 minutin tuntumassa, tai muuten tulee hiljaista.
Vain ylivoimakas sinnikkyys tekee niistä sellaisia koiria, jonka takia ne saavat kotona soppakupin. Tällaisten koirien ajot ovat parhaimmillaan, siinä vaiheessa, kun kunto on niin kova, että ne pysyvät siinä 1-2 minutin tuntumassa, tai jokin keli on niille sopiva. Ns kelinkyttääjien koirat.
Kysymykseen:

"Eikö hukan selvittäminen ja ajon jatkuminen, ole jo osoitus ajotaitoisesta koirasta.
Koira kykenee pitämään ajettavan liikkeellä, vaikka seuraavat kymmenen tuntia, jos niikseen tulee"

Minun vastaus on EI - perusteluna; koira on puurtava, yli-innokas, mutta heikohko nokkainen/-älyinen, ei osaa hyödyntää aiempia tilanteita.
Koekoirana juuri ja juuri kakkosen-kolmosen koira.

[metsässä]

Tavoiteltava hyvän ajotaidon tärkein tunnusmerkki on,että koiralla on kyky ajaa lähellä jänistä,ja pitkään.
Ei tarvi miettiä miten haukkuu,miten selvittää hukkaa,tai mikä on nopeus ja ajaako ilmasta vai jäljestä.

[leksa]

Jäi vähän sellainen kuva, että Antin ja Ruipan kirjoituksia on ohjaillut yli innostus. heillä kummalakaan ei ole tainut koskaan olla todella HYVÄÄ KOIRAA.

[Antti]

Minkälainen on mainitsemasi "todella HYVÄ KOIRA"?

Ikää mulla on 20 vuotta ja yhden omistuksessani olevan koiran olen treenannut ja kilpaillut käyttövalioksi. Koiran tiedot olen tuonut näissä keskusteluissa ilmi.

Voisitko leksa valaista, millaisia koiria itselläsi on, kun viestistäsi päätellen haluat keskustella muistakin kuin yleisistä asioista. Vai koskeeko tämä henkilökohtaisuuksiin meneminen enää itsesi esittelemistä?

[leksa]

Kyllä Antti huippukoiran tiedostaa, kun se kohdalle sattuu. Kuuntelemalla paljon eri koiria oppii arvostamaan rehtiä huippu ajotaitoa, eikä vain jälkien haukkujia. Ajolöysyys on paha vika koirassa, samoin laiskkuus, niitä ei pidä hyväksyä koirassa, ei missään muodossa.

[Antti]

Kuuntelemalla paljon eri koiria oppii arvostamaan rehtiä huippu ajotaitoa, eikä vain jälkien haukkujia.

Arvostan ajotaitoa, en tuloksetonta jälkien haukkumista. Hyväksyn ajotaitoiselta koiralta pienimuotoiset ns. löysyysvirheet.

Ajolöysyys on paha vika koirassa... ei pidä hyväksyä koirassa, ei missään muodossa.

Miksi ei? Koska isä ja isoisä opettivat, että löysät pitää tappaa? Suomalaiset ovat aika ahdasmielisen oloista sakkia, koska mielipiteet ja tapa suhtautua asioihin eivät ole itsemuodostettuja ja sovitettuja nykyisyyteen järjen kautta, vaan ovat kulkeutuneet isältä pojalle lähestulkoon sieltä keskiajalta.

Ajolöysyys on määrältään ja laadultaan niin monimuotoinen "ilmiö", ettei sitä voi ohittaa vain "löysä mikä löysä"- lauseella. Mainittu ilmaisu on järjenköyhyyttä tai haluttomuutta tutkia asiaa.

[leksa]

Tuonkaltainen pakkomielle puolustella ajolöysyyttä koirassa muodostuu varmasti vain henkilöille, joilla itsellä on ajolöysä koira.

[häkä]

Ajolöysyys on määrältään lisääntyvää iän myöte.Paljon pahempi sivutuote kuin hakulöysyys

[Ruippa]

Jäi vähän sellainen kuva, että Antin ja Ruipan kirjoituksia on ohjaillut yli innostus. heillä kummalakaan ei ole tainut koskaan olla todella HYVÄÄ KOIRAA.

HYVÄSTÄ KOIRASTA en tiijä, itselleni on riittäneet hyvin, kaksi narttua ja yksi uros on ollut ensinkuvaamani koiran kaltaisia, jälkimmäisen koiran kaltaisia oon laittanut monttuun reilu toistakymmentä. Se etteivät koirat näy koiranetissä kärkipään koirina saattaa johtua vaikka siitä, että kilpaileminen ei oo kuulunut minun ykkösharrastuksiin, ajavan koiran kuunteleminen normaalimetsästystilanteissa on kuulunut.
En tiedä millaisilla koirilla leksa nykyisin kilpailee, mutta tuskin tulen KOSKAAN valitsemaan pentua leksan tarhasta - vaikka ajaisivat täydet sata pistettä virheettömästi. Syy: ...Hyvää vappua kuitenkin sinne kainuun suuntaan

[Antti]

Ajolöysyys on määrältään lisääntyvää iän myöte.

Ei taida olla kokemusta ns. ajolöysistä koirista, kun tuommoista hölynpölyä kirjoittaa. Täysin yksilökohtaista koirasta ja "treenauksesta" riippuen.

Tosiasioilla ei useinkaan ole merkitystä, kun jokin kuppikunta päättää (joko kokemuksetta tai ääritapauksen innoittamana) jostakin asiasta, että "näin se menee". Niin se sitten menee ja siihen uskotaan. Juuri näin on tuokin häkä:n esilletuoma tyhjästä temmattu väittämä saanut "itselleen" totuuden ja faktatiedon statuksen.

[kalkkis]

On tuo häkä senverran kokenut mies, että on katellut monta ajokoiraa kehdosta hautaan.Tietää varmasti koiran kehityksen löysyyksien osalta, herkyys lisääntyy iän myötä se on varma. Olettamukset ja sivistys-sanat ei korvaa koskaan kokemuksen tuomaa tietoa. Makuasioista voi kiistellä, mutta ne ei aina välttämättä ole yhdenmukaisia Suomenajokoiran jalostustavotteiden kanssa.