Suomen Ajokoirajärjestö

Yritin hakuakin käyttää mutta en toivottuja tuloksia löytänyt, laittakaa linkkiä jos vastaavia ketjuja löytyy.

Miten olette pennulle opettanut hakua? Toiset sanoo että istu perseelläsi vaikka 2h ja toiset sanoo toista.
Yksi tuttu tekee niin, että menee metsään ja kun koira tulee luokse (ottaa yhteyttä) niin vaihdetaan paikkaa parisataa metriä. Ja taas istutaan jonkin aikaa kunnes koira kyllästyy/tulee luokse jolloin vaihdetaan taas paikkaa. Entäs mitä mieltä pennun sytyttämisessä suoraan elukalla, eli vaikka pellolla tai tiellä olevan jäniksen/ketun perään suoraan? Ihanteena laajahakuinen koira joka kumminkin jossain määrin pitää yhteyttä.

Tänneppä ei kauheasti juttua ole tullut mutta kiitos kaikille YV:llä vastanneille.

No nämä on välillä vähän sellaisia "arkoja" aiheita. Osan mielestä koira oppii aina kaiken itse ja näinhän se yleensä onkin. Mutta joskus pieni ohjaus voi nopeuttaa oppimista. Yhen ajokuninkaan omistaja kerto, kuinka oli hiukan opettanut koiraa tiehommassa että ottais rauhallisesti ja haistais maasta jälet. Ei huonosti oppinut. Oli ruvennu vauhti tippumaan tiellä ja sittemmin on kai ajanut tielläkin tuloksista päätellen Ois kait oppinut itekin, mutta kun isäntä ohjas hiukan niin oppi nopeammin. Paljolti kait opettaminen on sellaista "vaivihkaa tehtävää ohjailua".

Monelle metsästyskoira rodulle opetetaan asioita. Ei suomenajokoira tee siinä suhteessa poikkeusta. Mitä enemman toimit koirasi kanssa metsällä , sitä paremman metästyskaverin saat.

Ajukki kirjoitti:No nämä on välillä vähän sellaisia "arkoja" aiheita.

"Arkoja aiheita" --> Luettavissa niin että ne jolla on hyvät koirat (ja saaneet vaikutettua siihen koiran hyvyyteen omalla käyttäytymisellään) eivät anna vihjeitä muille ajokoiraharrastajille, ettei vain muut opi jotain ja saa parempia koiria.

En tiiä koiran hyvyydestä, mutta koetulosten mukaan kait sitä voi aika hyvänä pitää( yhtä ykköstä vaille kva ja kahdeksan kokeen keskiarvo päälle 70 pojoo.)
Kolmekuisena aloitettiin metässä käynti(tuli meille silloin). Keräilin sieniä/marjoja ja annoin tyttösen touhuta omiaan. Sen verran pidin ääntä, että tiesi missä milloinkin liikun. Siinähän se johonkin jänöön törmäsi ja muutamia haukahduksia päästeli. Ensi syksy meni metsään tutustumiseen ja jotain ajon pätkiäkin otti. Lumikelien tultua homma helpottui, kun pääsi ite koiraa jeesaamaan metällä. Seurattiin yhdessä jäniksen jälkiä kunnes löydettiin tuore makuus, mistä jänis oli pompannut liikkeelle. Tuore haju ja ajo päälle. Hukan tultua menin koiran avuksi ja selvittelimme mihin jänö oli mennyt. Yhdessä "ajettiin" ensimmäisen kauden alku ja siitä koirus itsenäistyi( vähän liiankin hyvin). Mielipiteitä on tietenkin monia, mutta näin meillä on toimittu kahden ajurin kanssa ja molemmat ajaa jänistä pataan asti.

uskallan väittää et kaiken paras keino on se kun ei auta pentua millään lailla!tähän mennessä on tullut kuusi käyttövalio ja pari muotovalio sillä konstin et istuskelen nuotiolla kahvitellen vähintään rekkakuorma on mennyt halkoja ,nytkin toi "vipulaanen" penikka(5,5kk)hakee täysin itsenäisesti ja yleensä myös ottaa ajon...metriäkään ei oo kävelty muuten kuin lenkillä.mut kukin toimii omalla tavallaan...

ramaani kirjoitti:uskallan väittää et kaiken paras keino on se kun ei auta pentua millään lailla!

Samaa mieltä. Jos ei äijällä kestä hermot istua, niin huono on koiran itsenäistyä. Enimmäkseen ajokoira ei tartte kun sopivasti mettää, mutta muutamille koirille pieni ohjailu on auttanut oivaltamaan esim. tieajon nopeammin. Kyllähän ne olis sen oppineet itsekin, uskon niin. Just putsasin G400 pantaa, kun koiruus meni mettäreissulla johonkin ihme mönjään. Haisi aika pahalle

ramaani kirjoitti:pari muotovalio sillä konstin et istuskelen nuotiolla kahvitellen

Pitääkin istuskella niin saa sertit kuntoon, vitsi vitsi.

Tänään olis tarkoitus lähteä istumaan mettään illalla töistä päästyä. Ajattelin jotta ainakin sen tunnin alkuun istuis paikallaan ennen kun vaihtais paikkaa. Tuossa kävin pari päivää sitten koiruuta ulkoiluttamassa niin tein sillätavalla että kun koira lähti jaloista jonnekkin niin olin paikallani. Sitten kun se taas tuli viereen nuohaamaan ja puremaan keppejä niin liikuttiin muutama kymmenen metriä ja koira lähti taas heittämään lenkkinsä. Sama kuvio jatkui pari kolme tuntia, alko vaan mietityttään että taidan liikkua liikaa ja ehkä koira oppii siihen että kun tulee luokse niin vaihdetaan paikkaa. Suurempi todennäköisyys on varmaan liikkuessa törmätä jänikseen mutta ei taida auttaa sitä haun opettelua...

Tukivarsi kirjoitti: Suurempi todennäköisyys on varmaan liikkuessa törmätä jänikseen mutta ei taida auttaa sitä haun opettelua...

Siinäpä se ongelma. Tekee mieli hiukan liikahtaa, että saa pennun irtoamaan. Monesti tuo liike ei tartte olla kuin 5 metriä eli nouset kannon nokasta ja innostat pentua liikkeelle ja istut takaisin alas. Koira tekee luontaisesti tietyn laajuisia tutkimusretkiä. Sitten kun se huomaa, että äijä vaan istuu niin yleensä se rupeaa pikku hiljaa laajentamaan. Ja iltapäivällä tai illalla ei monesti ole hajuja niin paljon ainakaan täällä harvemman kannan alueella. Ja kun ei ole hajuja, niin pennun mielenkiinto tutkia paikkoja on hiukan heikompi. Toki poikkeuksiakin on...

Se on yks hailee koulutus mielessä käveleekö isäntä vai jäkittääkö.Koira kun varttuu ei sitä isäntä enään kiinnosta tai ainakaan täytyis kiinnostaa.

Olisi mielenkiintoista kuulla kauanko on täytynyt yleensä putkeen istua ja montako reissua, että alkaa irrota ja hakea itse?

Entäs kokemuksia vanhalla "hakemattomalla" koiralla? Oppiiko vanha koira (4-6 vuotias) enää hakemaan jos on on pentuna tottunut siihen, että yhdessä etsitään se yöjälki? Tutulla on koira, joka kyllä hakee ja irtoaa kun on yöjälki ja haju nokassa, muttei ymmärrä mitään tyhjän mettän hakemisesta.

Ei visiin ole kenenkään tarvinnut istua? Huippukoirathan tuntuvat hakevan laajalti ja ajavan jo monta tuntia 3 kuukautisina...

jos meinaatta kokkeissa kulukia, elekkää kävelkö koiran kans. koirat oppii irtoamaan 0-10 lahjojensa mukaan. toinen koira oppii hakemaan jälettömässä maastossa päivän vaikka taivaalta tulisi "puukkoja", toinen on "tiekiituri, joka hyppää teitä ja tekee pikku pistoja metässä ja tulee tuon tuosta kurkkimaan isäntää. luontainen METSÄSTYSINTO haulla on ratkaseva apuvälinen haun oppimisessa, niin se vaan "valitettavasti" menee

kummitus kirjoitti: luontainen METSÄSTYSINTO haulla on ratkaseva apuvälinen haun oppimisessa, niin se vaan "valitettavasti" menee

Kyllä se tietysti pitkälti on juuri näin. Toisaalta monikaan pentu ei heti aluksi osoita kovin itsenäisiä merkkejä, vaikka saattaa myöhemmin muuttua hyvin itsenäiseksi.