Pennun valinnasta vinkkejä

[Räppäri]

Kertokeepa kansalaiset millaisiin merkkeihin te uskotte tai tutkitte kun pentua valistette.
Puhutaan ajopatista; mitä terävämpi päälaki niin sen parempi, poskikarvoista; oliko se niin että kun ne laskee yhteen niin parillinen on ilmavainuinen ja pariton jälkitarkka, kynnenväristä; eikös jommassa kummassa etukäpälässä pitänyt olla se yksi mustakynsi, ajurinkynneksikö ne sitä sanoo.

Onko näissä mitään taikaa ja onko muita merkkejä mitä pitäisi osata kahtoa.

[Vieras]

Sukutaulut ja vanhempien & niiden sisarusten tulokset.

Väritys sen verran, että omaa silmää miellyttävä ja virkeä & utelias luonne pennulla on vaatimus.

[Ruippa]

Niin ihmisissä kuin koirissakin on eroja.
Ensiksi kannattaisi tutkiskella omia tuntemuksia, asuuko kaupungissa, maalla, keskellä ei mittää.
Onko pieniä lapsia, lapseton pari, sinkku. onko aikaa koiralle, joutuuko koira olemaan kerros-, rivi-, vai omakotitalossa. Työ, päivä-, vai vuoro. Työtön vai eläkkeellä.

Jos aika on rajallinen (kiinteä työaika), kannattaa harkita jonkun muun rodun ottamista, kuin suomenajokoira (esim. beagle tai vastaava)
Jos aikaa taas on ruhtinaalliesti, ei huuva lapset, eikä vaimo kotona, tai koira voi tulla ajosta omia aikojaan kotia, voi suomenajokoira olla hyvä vaihtoehto.

Jos hakee pientä jännitystä ja kilpailu kutittaa, kannattaa tutkia koirien sukutauluja kauemmaksikin. KoiratNetistä saa sukutaulun
kahdeksan sukupolvea taaksepäin. Sieltä näkee valiot ja niiden saavutukset, onko tulokset ajettu sulalla, vai lumella.
Kilpailukoiran ei tarvitse olla näyttelypuolella kakkosta parempi, sillä pääsee jo KILPAan ja ehkä paremmin, kuin koiralla,
jolla on paljon kaksva:oita suvussa (tahtoo ollavötkistelijöitä). Sitten kannattaa katsoa myös sukusiitoskerrointa.
Suositukset on mitä on, mutta jonkinasteinen sukusiitos olis hyvä olla, sillä on saatu joitakin ominaisuuksia perimään (lähes)pysyvästi.
Joittenkin vanhojen linjojen kasvateissa on säilynyt se vanhan säännön mukainen estetyöskentely, jonka nykysäännöt
on jättänyt pois. Tullaan vielä kaipaamaan, enemmän kuin MI:tä.

Jos haluaa vain metsästellä ja saada joskus jänispaistin (sitte lumikelillä), on melkein sama kenen kasvattajan häkiltä käy pennun hakemassa.
Kaikki ovat ajokoiran näköisiä, jotkut kauniimpia, jotkut...

[-Tara-]

¤¤¤

[masa]

niistä kynsien väristä, mustat niin toimii sulalta, valkoiset lumelta ja sekä että ajaa joka kelillä on sitten se tuleva valinta maailmanparas se "meikäläisen tessu"

ps. muista vielä, mitä mustemmat polkuanturat niin sitä kestävämmät käpälät ja tämä oli taasen sitä faktaa

[Vieras]

Se kitalakimerkki on yhtä varma kuin jos katsoo pennun persesilmään ja tekee siitä arvion! Suvut ja vanhemmat ovat ainoa tie etsiä ja toivottavasti löytää oikea ajurin alku. Kaikki muu on turhaa höpinää. Kertooko viisaat JALOSTUSNEUVOJAT kitalaen värin perusteella uroksen nimen? Tuskin.

[Mauno]

Täydet putket. Miten suvälle tämä musta yltää? Meikäläisen nuorimmaisella koiralla kitalaki kuin tervattu niin syvälle kuin silmällä näkee. Valiokoirallani loppuu musta alue kuin leikaten vähän ennen kurkkua. Kolmannella uroksellani epäselvää koko kitalaki niinkuin myös jäniksen ajokin En kyllä täysin lyö humpuukiksi asiaa, mutta löytyykö fyysistä selitystä kitalaen perusteella ajamiseen tai ajamattomuuteen?

[Vieras]

kyllä minäkin uskon kitalaen väriin ja niihin paljon puhuttuihin suumerkkeihin. tottakai pentu pitää valita hyvistä suvuista mutta se on eri asia kuka osaa valita siitä pentueesta sen parhaimman,eihän ne kaikki ole huippuja.

[Annie]

Oletko Täydetputket laittanut merkille sitä, millainen on tuollaisen "kokotummakitaisen" ajurin ylenen pigmenttitaso? Ovatko tummakitaiset muutenkin paremmalla pigmentillä varustettuja, täysmustahuulisia, mustat polkuanturat, tummempinahkaisia ja vähillä ylitiövalkeilla merkeillä?
Olen joskus muutamalta kymmeneltä koiralta tuota suuvärkkiä katsellut, ja sillä otannalla laitoin merkille sen, että koirat, joilla on suupielissä muutenkin reilusti vaaleaa/punaista, olivat joko vaaleakitalakisia tai läikikkäitä.
Olin myös aavistelevinani, että kermavaaleita merkkejä kantava koira oli kokonaisuutena paremmin pigmentoitunut kuin lumivalkeita merkkejä omava koira.
Onko kitalaen värillä sitten merkitystä koiran viettiin ja taitotasoon? En itse jaksa uskoa, mutta eipä siitä minulle haittaakaan ole, veikka joku muu uskoisi.

[Vieras]

niin eihän niihin ole pakko uskoa,mutta kannattaisi kokeilla. kun koiralla on merkit ja suvut kohdallaan niin loput on isännästä kiinni. on joukossa varmasti huonojakin koiria hyvistä lähtökohdista,mutta aika usein vikana on ollut silloin kouluttaja ja liian vähän mettää. uskokoon kuka tahtoo...se on vaan hyvä että kaikki ei usko näihin juttuihin niin jää ne parhaat pennut niille jotka kurkkivat sinne suuhun...oma valinta. omista pennuista nuo hyvillä merkeillä varustetut koirat ovat syttyneet paljon aikaisemmin jänölle kuin muut.en tiedä mitä se sitten merkkaa...varmaan tuuria

[sapu]

Nauroin aivan katketakseni tälle musta kitalaki -keskustelulle.No, sitten tuli mentyä omien koirien kitalakia kattomaan.On 2 ajokoiraa,1 beagle ja 1 labradorinnoutaja,kaikilla kokeista vähintään yksi ykkönen.Ja perhana soikoon,en naura enää:kaikilla pikimusta kitalaki kurkkuun asti.Aion kutenkin jatkossa katsoa ohimennen pelaamattomien koirien kitalakia, kun tilaisuus tulee..

[Vieras]

löytyykö edes valiokoira jolla on vaalea kitalaki