Siitosuroksen emä

[Ruippa]

Tahtoo nartut olla hiukka vaativampia saada valioiksi, kun niillä on niitä "naistenvaivoja" pahimmoilleen koeaikana. Sitte on niitä isotissisiä, joita ei voi karkealla kelillä ajattaa jne. Kai se metsästysinnon puute kulkee suvussa ja puhkeaa kukkaan aina silloin tällöin. Usein siinä koirassa on sitte muita ominaisuuksia, esim. kaunis ulkomuoto, mikä pitää sen hengissä. Jalostuksen kannalta kaikki ei toivotut ominaisuudet pitää karsia pois, mutta mutta... vaikeaa se on.

[Ruippa]

Koirahan voi olla otettu vaikka lapsille kaveriksi! Kuka silloin tekee ratkaisut? Olen kuullut monen koiranomistajan sanovan, kaunis koira syö yhtäpaljon kuin rumakin, mutta kaunista on mukavampi katsella.
Aika monen kaksoisvalion emälinjassa olis ollut huomautettavaa, mutta kun se (emä) on niin kaunis, niin otanpa jatkon ja sitte uros on ajatettu vähän väkisin kaksv:ksi. Tämä ei päde kaikkiin tapauksiin, mutta melko moneen.

[vierras]

Vai väkisin.. minusta on outoa puhua väkisin ajattamisesta. Koirahan kuitenkin ajaa ykkösen edestä, joka koetoiminnassa se idea kuitenkin on. Huippulahjakkaat koirat on aina asia erikseen eli ne jotka ajavat suoraan itsensä valioksi. Enemmän löytyy niitä tavallisia ajureita kuin huippulahjakkaita. Vaikka koira (narttu) olisi huippulahjakas, niin se ei tarkoita sitä että sen jälkeläiset olisivat huippuajureita itse.
Nartuilla todellakin on niitä "naistevaivoja", jotka ovat haitaksi. Itse omistan keskinkertaisen ajokoiranartun, jolla on enemmän näitä kyseisiä vaivoja kuin laki sallii.. ja kyllä se harmittaa. Juuri kun koiran saa iskuun niin silloin tulee aina jotain. HITTO.

[Ruippa]

No oli vähän huono sanavalinta, mutta ajatus oli, että tavallisen näköiset koirat ajatetaan valioiksi, jos ovat keskitasoa tai parempia ja hyvännäköiset, vaikka eivät yltäisi keskitasoonkaan. Senjälkeen nartun puuttuvia ominaisuuksia yritetään parantaa valitsemalla huippu-uros seuraavan pentueen isäksi.

[vierras]

Ruippa, näin se on.

Tämä keskustelu palsta on kyllä kiva lisä ajokoiraharrastukseen. Ainoa mikä harmittaa on haistattelu ym...
Minusta, kyllä mielipiteitä pitää olla erikoirista ja niiden kyvyistä. Monesti ne arvostelut vaan on sitä et, "minun" koirani on se paras ja muiden koirilla ei tee mitään.. ja minun tapani valita siitosuros on paras ja muut ajattelevat väärin. Ja minun tapani kasvattaa ajokoiria on paras, te muut ette osaa sitä tehdä.
No, kyllä mielipiteitä pitää olla. Jokainen saa onneksi tehdä omat valintansa uroksien suhteen ja se saattaa olla heidän mielestään oikein, ei ehkä juuri sinun (tarkoitan yleisesti kaikkia). Sehän tässä jalostamisessa on kysymys. Jos kaikki tekisivät oikeita ratkaisuja niin eihän tässä olisi mitään järkeä. Jos se olisi niin helppoa, että astutetaan heikohko ajokoiranarttu, kaksoisvalio uroksella ja jälkeläisistä tulisi kaksoisvalioita, niin.. loppuisi harrastus lyhyeen.. Silloin ei olisi minkäänlaisia haasteita enään olemassa..:=)
Kasvattajat ONNEKSI hakevat erilaisia ominaisuuksia koirillensa ja sehän on tämän harrastuksen suola.
Minusta pitäisi enemmän kuitenkin uskaltaa puhua täällä palstalla koirien nimillä, jotta tunnettaisiin paremmin suvut. Siinä tulee varmasti esille niin negatiivisia kuin positiivisiakin asioita. Jokainen sitten saa tehdä omat johtopäätöksensä siitä, millaisesta koirasta juuri SINUN mielestäsi on kysymys.
Minä en ainakaan henkilökohtaisesti usko kaikkea mitä täällä puhutaan. On henkilöitä, jotka luulevat olevansa huippukasvattajia ja tietävänsä kaiken jalostuksesta ja sitä kautta luulevat olevansa aina oikeassa. Joillakin kasvattajilla tietenkin on näyttöjä ajavista suvun koirista ja siten näyttöä onnistuneesta jalostustyöstä ajavana koirana. Onko siinä sitten kaikki? Itse ainakin uskon että oma ajokoirienkasvatustyylini on se oikea... niin, minulle. Tottakai kuuntelen mitä muilla on sanottavaa ja kerään kaiken tarpeellisen infon omaa jalostustoimintaani varten, mutta en ikinä suoraan usko/toimi, miten muut pitkänlinjan ajok.kasvattajat on tehnyt. Eli, teen niin kuin itse katson kaikista parhaaksi tyyliksi, mutta en missään nimessä tyrkytä minun ajattelutapaani muille. Kaikki luokoon omat mielikuvansa oikeanlaisesta ajokoirien jalostustavasta.
Olkaamme siis avoimia kaikille ajatuksille ja rohkeasti kertokaamme mielipiteet yleisesti kaikkien tietoon, kuitenkin haistattelematta ja arvostelematta muiden toimia. Asioista kun voi aina keskustella rakentavassa hengessä

Loistavaa syksyn jatkoa

[Vieras]

On hyvä, että kasvattajat tekevät omia ratkaisujaan. Olen joutessani pähkäillyt, mitenkähän pitkässäjuoksussa kävis, jos alettais jalostaa esim. Indeksien mukaan huippukoiria, muistaakseni yli satakymmenen indeksin omaavia koiria on kaksitoista prosenttia terveys ja käyttöpuolella. Jos raja laitetaan sataan, niin puolet jää pois. Kokeissa käy parhaillaan viistoista prosenttia kaikista koirista. Taitas mennä aika suppeaksi. Olenkohan ajatellu liian vaikeasti.

[huippu]

Enpä usko että jollain yksittäisellä koiralla on mitään merkitystä pentueen onnistumiselle ei pystyisi kyllä astuttamaan yhtään koiraa sillä kaikkien suvuissa on epätoivottavia yksilöitä, olen jonkun pentueen teettänyt ja on jokunen valiokin tullut enkä ole katsonut sen kummemmin minkälainen emä uroksella jolla olen astuttanut on vaan olen vaan katsonut sukujen yhteensopivuutta sillä suvuthan pitää saada sopimaan keskenään, tänä päivänä katsotaan vain miten pennut menee kaupaksi ja astutetaan muotikoiralla jalostusneuvojatkin suosittelevat näitä muotikoiria niin koiramiehet arvelevat että kylläpä on pätevä siitosneuvoja ja kaikki ovat tyytyväisiä

[Vieras]

Harvemmin heikosta nartusta tulee koiraa, jolla on kyky periyttää juuri niitä oikeita asiota.
Jokainen varmasti haluaa tuottaa koiria, jotka täyttävät ne vaatimukset, mitkä kelvollisella metsästyskoiralla tulee olla.
Jos vielä nartun omistaja on itselle rehellinen siinä, että se oma narttu on
riittävän hyvä, jokainen omien mieltymystensä mukaan.
Jos sitä huonosta nartusta ei raaski luopua, enpä lähtisi sitä pennuttamaan.

[VM]

Minä katson urospennulle uroksen uroslinjaa ja narttupennulle uroksen narttulinjaa. Sukusolujen sisältämä informaatio (hyvässä ja huonossa) pääsee läpi uros- ja narttupentuun eri tavalla.

Emän puolella narttulinja on tässä mielessä tärkeämpi. Sukutaulun keskilinjan lähellä olevista koirista kaikki geneettinen informaatio ei pääse läpi.

[Ensio]

Itse pidän tärkeänä myöskin narttulinjaa. Tuskin kukaan hyvän nartun omistaja huonolla uroksella astuttaa, sopiiko geenit sitten yhteen onkin jo toinen juttu.
Sama pätee uroksen emälinjaan, jotain näyttöjä sieltäkin pitäisi löytyä.
Eräs takavuosien ajokuningas käyköön esimerkistä.
Sen emä ajoi 5-6 vuotiaana ainoan ykkösensä, lumella. Sen sisaruksista ei myöskään jäänyt lapsille kerrottavaa. Urosta käytettiin paljon siitoksessa, tosi harvasta sen jälkeläisestä tuli ajuria.

[Vieras]

Emä on yleensä naaraspuolinen.

[VM]

Mielenkiintoista, mistä tälläiset päätelmät ovat syntyneet?

Narttupentu saa toisen X-kromosomin äidiltään ja toisen isänsä äidiltä.
Siten X-kromosomi voi siksakata sukupolvelta toiselle. Urospentu sen sijaan saa Y-kromosominsa suoraan isältään ja näin se siirtyy suorassa linjassa aina isältä pojalle.

Osa geneettisestä informaatiosta on sidottu sukupuolikromosomeihin, mutta vielä ei varmasti tiedetä mitä ominaisuuksia niihin sisältyy.
Sukutaulussa on ´mustia aukkoja´, joista näihin sisältyvä geneettinen informaatio ei voi päästä läpi.

Nämä ´mustat aukot´ sijaitsevat eri kohdissa sukutaulua riippuen pennun sukupuolesta.

Lähde AKC Gazette April 1998, vol. 115, No 4, Patricia V. Trotter

[Ruippa]

Minä taas olen kuvitellut, että emä periyttää urospennuissa omia ominaisuuksiaan ja isä narttupenikoissa , eli jos haluaa jonkin tietyn ominaisuuden säilyvän häkillä, pitäisi joka toinen kerta jättää eri sukupuolta

[Vieras]

Ei näköjään merkkaa paljonkaan millainen emä uroksella on . Tiedän erään siitosuroksen emän joka oli todella vaatimaton ajuri.. olikohan kolmonen tuloksena. Emän näin metsässäkin ,luovutti lumikelillä melkein ensimmäiseen hukkaan. Noh mielenkiinnolla seuraan periytyykö mummon ominaisuudet ...

[voittos]

On pari vahvaa uroslinjaa, toinen Joko/73:sta ja toinen Viki/69:stä. Niistä suorissa uroslinjoissa ei urkin emä ole ollut niin merkittävä. 2000-luvulla on siitokseen käytetty n. 1800 eri narttua ja näistä eniten käytetyillä 100:lla nartulla on selvällä enemmistöllä uroslinjassa Joko tai Viki. Nämä ovat periyttäneet myös pyöreästi kaksi kertaa enemmän Ajok-1 tai näyttelyssä vähintään ERI arvostelun saaneita jälkeläisiä pentuetta kohti. Asian voi jokainen varmistaa selailemalla koiranetin tietoja ja keräämällä muistiinpanoja.

Toisen linjan muodostavat käytännössä Hölynpölystä alkavat uroslinjat. Tunnetuin siitosurkki lienee Konikangen Hapatus/82 ja mielestäni paras Epeli/88. Hapatuksen linja jatkuu mm Jetrossa ja Käskevän Eetussa. Näiden nuorempien periytysominaisuudet selviävät vasta tulevaisuudessa. Tässä "haarassa" hyväkin urkin perimä on kantanut vain jälkeläisiin mutta ei kauemmas, kuten esim Jokolaisissa. Lisäksi niillä on selvästi vähemmän hyviä näyttelytuloksia, joka lienee rajoittanut siitoskäyttöä. Linjasta on otettu siitoskäyttöön paljon narttuja hyvin tuloksin.

Kolmas ryhmä on kettu-urkit. Niitä aina "putkahtaa" esiin ja vähäisten koekäyntien vuoksi on vaikea tilastollisesti päätellä mitään. Muistakin roduista vinkkejä saaneena uskon niillä urkin emälinjan olevan kaikkein merkittävin. Kettuverisyys on oltava urkin emälinjassa vahvana, jos haluaa sitä puolta koiransa pennuissa kehittää edelleen. Toki urkilla voi olla muitakin hyviä ominaisuuksia, joiden geenejä on hyvä oman siitosnartun jälkeläisiin saada.

Ajotaidotonta narttua ei kannata pennuttaa minkään urkin kanssa. Siitä on pitkä jalostustie kunnon metsäkoiraan.

Kirjoittamani on yhteenvetoa kaikista koirista ja poikkeuksia löytyy onneksi aina. Niitä siten on rohkeasti testattava ja tässä valossa teinkin listaa nuorista uroksista toiselle palstalle.