KEAJ kokeiden tuomarit

[kettunen]

Hyvä, Hyvä asiallisista kannanotoista KEAJ:n tuomari pulan helpottamiseksi. Minusta
nimimerkki Erkallen ehdotuksen pohjalle kannattaisi tuomarisäännön 9 § muutos eh-
dottaa KEAJ:n sääntötoimikunnalle . Ajankohta on hyvä koska nyt on valmisteilla uudet
koesäännöt. Itse vien asiaa ensin maakunnalliseen ajokoirayhdistyksen käsittelyyn ja
sitä kautta kennelpiirin ajokoirajaostoon jossa itse olen jäsenenä. Tuomari pulahan on
ilmennyt kun kokeita joudutaan järjestämään arkipäivipäivinä ja hyväkuntoiset palkinto-
tuomarit ovat opiskelemassa tai työelämässä. Nyt pyydänkin vanhemmilta palkintotuoma-
reilta anteeksi kun aletaan ehdottelemaan vanhainkotia mutta meidän porukassa on muu-
tama häiryyntynyt yksilö joiden kirjoittelusta ei tarvitse välittää. Tällä hetkellä kokeiden
onnistuminen on suurelta osin teidän vanhempien palkintotuomareiden varassa.
Itsellänikin on korkea ikä ja tuntuisi mukavalle kun koejärjestely vaikeudet helpottuisi
ja saisimme jäädä katselemaan sivulta toimintaa.

[metsässä]

Nyt pyydänkin vanhemmilta palkintotuoma-
reilta anteeksi kun aletaan ehdottelemaan vanhainkotia mutta meidän porukassa on muu-
tama häiryyntynyt yksilö joiden kirjoittelusta ei tarvitse välittää.

Ei nyt tarvi heti ketään kai leimata häiriintyneeksi,jos heitää jonkun vision omaakin tulevaisuutta ajatellen olla mukana
jollain tavalla mahdollisimman pitkään harrastuksessa.
Yllättävän mielenkiintoista seurata koneeltakin lähes realiaikaisia metsätapahtumia.

[metsässä]

Voimakas oli reaktio kettuselta.
Siitä tulikin mieleeni,että kettunen voisi samalla pyytää anteeksi myös niitten koiranomistajien puolesta,jotka kilpailu-tai
koevietin vallassa kuumenevat enemmän,kuin koiransa,ja saattavat kohdella pyyteetöntä tuomaria,tai maasto-opasta rerveellä järjellä käsittämättömällä tavalla.

[erkallen]

Voimakas oli reaktio kettuselta.
Siitä tulikin mieleeni,että kettunen voisi samalla pyytää anteeksi myös niitten koiranomistajien puolesta,jotka kilpailu-tai
koevietin vallassa kuumenevat enemmän,kuin koiransa,ja saattavat kohdella pyyteetöntä tuomaria,tai maasto-opasta rerveellä järjellä käsittämättömällä tavalla.

Mitähän anteeksi pyydeltävää? Ajokoirayhdistyksessä aktiivina toimivalla puuhamiehellä on. Sekö että pitää omalla talkoopanoksellaan toimintaa vireänä. Älkää viitsikö.

[hääty]

Onkohan näistä sääntöuudistuksista tulossa nettiin jotain tietoa et vois perehtyä asiaan kaikessa rauhassa ennen kokousta?

[MarkoLind/Voittaja-kennel]

Palkintotuomareita tarvitaan mielestäni edelleen kaksi (kahdellakin tuomarilla ketunajo tahtoo välillä karata käsistä). Mikäli rupeamme käyttämään yhtä tuomaria ja täten joutuisimme hyödyntämään GPS:ää, (josta voisimme todistettavasti kuunnella ja katsella sujuvaa ketunajoa kauempaakin) pitäisi sääntöihin tehdä asiaan liittyvä muutos (mikä ei olisi mahdotonta, vink). Ja ne koiranomistajat, joilla ei vielä ole kyseistä laitetta (GPS - koiratutka), saisivat kokeen järjestäjiltä päiväksi käyttöönsä sellaisen (sekään ei olisi ylitsepääsemätön este, koska aina joltakin sellainen yhdeksi päiväksi lainaksi joutaa kokeen järjestäjien puolelta). Ylituomari voisi katsoa päivän tapahtumat suoraan koneelta (LIVE-SEURANTA) - näkisi varmasti tapahtumat paljon selvemmin kuin ollessaan hetken itse metsässä (vink).

Mitä tulee asenteisiin niin koiranomistajien kuin tuomareiden kohdalla - niin parantamisen varaa olisi varmasti meillä kaikilla (vink). Lähtökohtana tulisi aina olla, että yksikään tuomari ei olisi metsässä arvostelemassa koiraa vastuun pakosta eli ilman omaa vapaata tahtoaan (kuten joskus valitettavasti on, kun tuomareita joudutaan kokeenjärjestäjien puolelta haalimaan puoliväkisin) - tuomari, joka vasten tahtoaan on jotenkin saatu metsään, on usein lähtökohdaltaan asennoitunut koko touhuun negatiivisesti ja siitä loppukädessä pahimmillaan kärsii koira sekä koiranomistaja (vink). Koiranomistajien taas tulisi puolestaan osata asennoitua koko touhuun riittävän leikkimielisesti - liian vakavaksi muodostunut koetapahtuma kääntyy usein tuomareita vastaan ja tällöin metsässä voi sattua hyvinkin ikäviä konflikteja (joista sitten jälkikäteen puhutaan harrastajien piirissä vuositolkulla). Jos koiranomistaja ottaa kokeen liian tosissaan ja tuomarit on haalittu metsään puoliväkisin - on soppa usein valmis (vink).

Mitä tulee korvauksiin (bensa / dieselkulut) tuomareille sekä oppaille, niin olisi kohtuutonta vaatia niitä koiranomistajalta (koetapahtuma on muutoinkin kallis taloudellisesti ja jos yritämme saada kokeisiin lisää kävijöitä, eivät kulukorvaukset tuomareille sekä oppaille varmastikkaan edistä koekäyntien lisääntymistä, vink). Korostan, että kenenkään ei ole pakko tulla tuomariksi eikä oppaaksi - jos tulee, niin sen pitää tapahtua mielenkiinnosta koeharrastusta kohtaan. Jos taas tuomareille sekä oppaille jotakin kuluja auton käytöstä maksetaan, sen pitäisi tapahtua kokeen järjestävän tahon puolelta (jos vastuu jää koiranomistajalle se on äärettömän kohtuutonta, eikä kohtele tasapuolisesti kaikkia tuomareita sekä oppaita jotka liikkuvat omalla autollaan, koska kaikki koiranomistajat eivät kuitenkaan maksa kulukorvauksia, vink). Lisäksi kokeen järjestäjien pitää pystyä huolehtimaan siitä, että koetapahtuma sujuu parhaalla mahdollisella tavalla kaikkien osapuolten kannalta - jos siihen ei ole edes halua, silloin kannattaa jättää kokeet järjestämättä (vink). Lisäksi korostan, että ainakin ajokoirayhdistysten yksi oleellinen tarkoitus on ylläpitää koetoimintaa ja täten niiden tulisi jo automaattisesti panostaa niiden parhaaseen mahdolliseen läpiviemiseen myös suhteessa tuomareihin sekä oppaisiin (koskien mm. heidän mahdollisia kulujaan). Yhdenkään yhdistyksen tarkoitus ei ole tuottaa taloudellista voittoa ja tämä pitäisi muistaa tässä asiayhteydessä (raha tuomareiden sekä oppaiden polttoainekuluihin on juuri sitä sijoittamista, joka ylläpitää sekä edistää koetoimintaa, vink). Jos ajokoirayhdistys ei edes tahto edistää koetoimintaa, on se toiminnassaan täydellisesti epäonnistunut (!)

Oppaiden merkityksestä:
Maasto-oppaat ovat ketunajokokeiden ehdoton "suola" - ilman osaavaa opasta kettukoe harvoin onnistuu (tätä kautta kiitos siis kaikille päteville maasto-oppaille omasta puolestani). Korostan, että maasto-oppaan tehtävä ei ole tietää maastoa (onhan koiranomistajilla nykyään käytössään GPS-laitteet, josta näkevät maaston - tiet, mäet ja kukkulat), vaan maasto-oppaan tehtävä on ensisijaisesti tietää missä KETUT LIIKKUVAT (vink). Maasto-opas, joka ei tiedä ketun liikkeistä tuon taivaallista on täysin turha eikä hänellä täten ole perusteltua syytä norkoilla koemaastossa (vink)

OMA ESITYKSENI:
Koejärjestäjä maksaa mahdolliset kulut tuomareille sekä oppaille (Ajokoirayhdistyksillä on kyllä rahaa ja jos ei ole, niin silloin vaikkapa talkoisiin).
Oma esitykseni kettukokeiden sääntöihin:
http://www.voittajakennel.com/keajsaantoehdotus.htm

Ajokoiramaisin terveisin: itsekkin KEAJ-tuomari sekä koiranomistaja

[kalkkis]

Sehän se on ketunajokokeissa kummallista kun opastuomarin ja koiranomistajan pitää tutkia mikä on aamuöinen jälki, kun koirat eivät siihen kykene.

[MarkoLind/Voittaja-kennel]

Kun maastosta löydetään jäniksen jälki, on jänis usein vain satojen metrien päässä (vink), MUTTA kun maastosta löydetään ketunjälki, on kettu usein kilometrien (jopa kymmenien kilometrien) päässä (lisäksi saattanut ravata kilometrejä vilkasliikenteisellä tiellä ja muissa esteissä). Jokainen koira ottaa (tai ainakin pitäisi ottaa) jänis ylös jäljen löydettyään (jänis makaa jossakin lähistöllä), mutta kun toimitaan ketun kanssa on asia täysin eri (vink). Jäniksen ja ketunmetsästys ovat kaksi täysin eri metsästysmuotoa ja se tulisi huomioida niin tuomareiden kuin oppaiden (vink).

Ps. Itse lähden huomenna jäniksenajokokeisiin K-KVA Voittaja-Paronittaren kanssa - minulle riittää oikein hyvin, että edes suurinpiirtein tiedetään missä jäniksiä on (koira ottaa ne kyllä ylös, koska kysymyksessä jänis). Mutta kun menen kettukokeisiin, tiedostan hyvin sen, että jäljen löydyttyä (koska kettu voi maata jopa kymmenien kilometrien päässä - ainakin lopputalvesta kun on kiima-aika) ei ketun löytyminen olekkaan niin itsestäänselvyys. Lisäksi: kyllä joka maastossa pääsääntöisesti on jäniksiä aina enemmän kuin kettuja (vink). Jäniksen löytäminen on AINA helpompaa kuin ketun löytäminen - huonompikin hakija löytää jäniksen, mutta sitkeät ketun hakijat ovatkin sitten jo täysin eri juttu (vink)

* Itse en arvosta jänisvalioita läheskään niin korkealle kuin kettuvalioita - siksi ajatin Paronittaren ensin kettuvalioksi ja nyt ikään kuin bonuksena aion tehdä siitä jänisvalion (vink). Surkeampikin rakki löytää normaaliolosuhteissa jäniksen, kettuvaliot (jotka ovat todistettavasti osoittaneet kykynsä ketun löytämiseen sekä ajamiseen) ovatkin sitten jo täysin eri juttu (vink). Ei millään pahalla jäniskoirien omistajia kohtaan

[kalkkis]

Meinaattko, että on kyseessä huippu Suomenajokoira, kun jälki haetaan valmiiksi. Sitten kun ne silmillään seuraavat jälkiä ja jonnin verran mölisevät kahdentunnin aikana ja saavat ykkösen kokeissa. Ainut jännitys on koiran omistajalla, että ajaakohanse vaiko hakeeko ja mitenkähän päin se jälkiä nyt menee. Eipä ole suuret vaatimukset koiransuhteen miehellä.

[MarkoLind/Voittaja-kennel]

Viittasit mielestäni osuvasti erääseen kettukoirien hyvin vakavaan ongelmaan - löysyyteen (olet oikeassa siinä, että paljon on kettukoiria, että edes omistaja ei tiedä ajaako se vai hakeeko). K-KVA Voittaja-Paronitar ei edes herättele ketulle (itse yritän ylläpitää kettukoirissa sitä rehellistä linjaa, vink)

Eikä tuo jälkien hakeminen ole ainoastaan kettukoiraharrastajien ongelma - kyllä jänismiehetkin usein valittelevat kokeiden jälkeen, että maastossa ei ollut edes jänistä (vink). Lähtökohta niin kettu kuin jäniskokeissa on (ja pitäisi aina olla), että alueella on todistettavasti sitä riistaa, mitä metsään ollaan tultu ajattamaan / haettamaan (vink). Todellisuudessa suuret ilveskannat ja motivoituneet "reppumiehet" ovat putsanneet usein alueita tyhjiksi - niistä ei löydä edes hyvä hakija mitään, koska kaikki on joko ilves tai reppumies laittanut turpaansa

Syytökset tyhjistä koemaastoista kokeidenjärjestäjien taholle - turha järjestää kokeita, jos maastot eivät ole tasapuoliset (vink). Mielestäni on törkeää koiranomistajaa kohtaan, jos kokeita järjestetään tyhjissä koemaastoissa - tosin: tällaiset kokeen järjestäjät (jos tekevät toistumiseen sitä, että valitsevat kokeisiin tyhjiä maastoja) maksavat itse siitä omat viulunsa (puskaradion kautta tieto kulkee eikä monikaan tahdo osallistua tällaisten järjestäjien kokeisiin)

[kepardi kane]

KALKIS onko kaikki kettukoirat löysiä ja huono nokkasia ei kettumiehet mollaa koko ajan jäniskoiriakaan syksyn olen kulkenut jäniskokeisa tuomarina eikä nekään koirat ole olleet täydellisiä

[Marko]

Kun maastosta löydetään jäniksen jälki, on jänis usein vain satojen metrien päässä (vink), MUTTA kun maastosta löydetään ketunjälki, on kettu usein kilometrien (jopa kymmenien kilometrien) päässä (lisäksi saattanut ravata kilometrejä vilkasliikenteisellä tiellä ja muissa esteissä). Jokainen koira ottaa (tai ainakin pitäisi ottaa) jänis ylös jäljen löydettyään (jänis makaa jossakin lähistöllä), mutta kun toimitaan ketun kanssa on asia täysin eri (vink). Jäniksen ja ketunmetsästys ovat kaksi täysin eri metsästysmuotoa ja se tulisi huomioida niin tuomareiden kuin oppaiden (vink).

Ps. Itse lähden huomenna jäniksenajokokeisiin K-KVA Voittaja-Paronittaren kanssa - minulle riittää oikein hyvin, että edes suurinpiirtein tiedetään missä jäniksiä on (koira ottaa ne kyllä ylös, koska kysymyksessä jänis). Mutta kun menen kettukokeisiin, tiedostan hyvin sen, että jäljen löydyttyä (koska kettu voi maata jopa kymmenien kilometrien päässä - ainakin lopputalvesta kun on kiima-aika) ei ketun löytyminen olekkaan niin itsestäänselvyys. Lisäksi: kyllä joka maastossa pääsääntöisesti on jäniksiä aina enemmän kuin kettuja (vink). Jäniksen löytäminen on AINA helpompaa kuin ketun löytäminen - huonompikin hakija löytää jäniksen, mutta sitkeät ketun hakijat ovatkin sitten jo täysin eri juttu (vink)

* Itse en arvosta jänisvalioita läheskään niin korkealle kuin kettuvalioita - siksi ajatin Paronittaren ensin kettuvalioksi ja nyt ikään kuin bonuksena aion tehdä siitä jänisvalion (vink). Surkeampikin rakki löytää normaaliolosuhteissa jäniksen, kettuvaliot (jotka ovat todistettavasti osoittaneet kykynsä ketun löytämiseen sekä ajamiseen) ovatkin sitten jo täysin eri juttu (vink). Ei millään pahalla jäniskoirien omistajia kohtaan

Nyt on Lindiltä täyttä asiaa koko teksti Luulin että kirjoitus on jonkun muun että piti oikein tarkistaa kuka kirjoittanu
Jänismiehiltä monesti kuullu kun sanovat että kettuja pilvin pimein ku ajoivat metsätien läpi niin monessa kohtaa jäljet ja kun itte vähän tutki niin sama kettu tehny kaikki. Onhan se toki jos puhutaan "Huippu kettukoirasta" niin eihän sille tartte ku löytää yöllinen jälki niin menee sitä niin kauan kun kettu matkassa mutta noille hyville tai keskitasoisille pitää vähän tuoreempi että menevät. Ittekki totesin kokeessa oman koiran haun olevan vielä aika huonolla asteella kun tällä kaudella koko ajan ahkerasti lyöty liian tuoreeseen jälkeen niin ei riittäny sitkeys hakemaan kun oli vanhempia jälkiä.

[hurtta]

Olin tuossa jokunen vuosi sitten Kilvassa maasto-oppaana viikonlopun ajan. Etsittiin jäljet ja oltiin itse koetapahtumassa mukana. Kettuja oli alueilla jo tuolloin varsin niukasti. Hyvä jälki pystytttiin kuitenkin tarjoamaan kummallekin koiralle, jotka nostivatkin ketun ylös. Toisen päivän maasto oli noin 130 km päässä koepaikasta. Auton mittariin kertyi viikonlopun aikana hitusta vaille tuhat kilometriä kaikkine siirtymineen. Ihan mielenkiintoinen viikoloppu sinänsä, mutta en kyllä ala toisten eteen moista hommaa toista kertaa tekemään. Hommasta jäi käteen pipo ja lautasellinen lihakeittoa. Tosin eka päivänä koiramies sentään tarjosi rahallista korvausta jälkien etsimisestä. En ollut siellä rahan takia liikenteessä vaan hyviä ajoa kuuntelemassa, mutta jatkossa käytän aikani mieluummin jäljen etsintään omalle koiralle. Jos kettukokeita aiotaan tulevaisuudessa järjestää tulisi maastoja myöntävien seurojen sitten säästää aidosti tarkoitusta varten jokunen kennelkettu alueelleen. Muuten homma käy liian raskaaksi myös oppaille. Mutta minunkin reppumiehenä on kovin vaikea säästellä vähiä kettuja joillekin pahimmallaan ylimielisestä käyttäytyville koemiehille tuleviin kokeisiin, kun vaihtoehtona on kuunnella oman koiran tykitystä hyvillä keleillä ja silloin tällöin rumauttaa mikko nutulleen pienellä porukalla.

[kalkkis]

KALKIS onko kaikki kettukoirat löysiä ja huono nokkasia ei kettumiehet mollaa koko ajan jäniskoiriakaan syksyn olen kulkenut jäniskokeisa tuomarina eikä nekään koirat ole olleet täydellisiä

Valitettavasti sellainen kuva on jäänyt kahdenkymmenenviiden vuoden kokemuksesta kettunajokokeissa. Ainoastaan kaksi koiraa on ajanut ykkösen tuona aikana kun olen ollut arvostelemassa koiria. Syy siihen on yksinkertanen, olen katsonut mitä koirat tekevät enkä tyytynyt vain autoilemaan, mikä on ketunajokokeissa yleistä. Jäniksenajokokeissa ykkösiä on tullut pilvin pimein ja olen kuullut loistavia ajoja. Hyvää ajoa en ole kuullut koskaan ns. kettukoiralta tuon kahdenkymmenenviiden vuoden aikana.

[Heppu]

Kalkkis olen samaa mieltä kanssasi näistä niin sanoituista kettukoirista ensin etsitään jäljet vaikka kolme päivää päivystetään ja uudet löytyy koeaamuna niin sanotaan että kolme päivää vanhat meinaan otti pikkasen panuun PM karsinnoissa maastoopaana ollessa etsi jäljet ja ei kelvannet ja varmaan vajaan puolen vuorokauden . No tosin saatiin aamuhämärissä näköhavainto ketusta niin kelpasi oli meinaan talon isännältä kuolut emakko jonka oli haudannut maastoon niin kaikki kylän kortot sitä kävi kaivamassa , nyt on se kettu ja kolme supia autuaamilla mailla . Jäi sellainen maku että on aika hakevia nämä kettu koirat . . Ja pensaa paloi tarpeeksi en osallistu enää kettukokeisiin maastoopaana , vaan tavallisena metsästäjänä aina punaturkilta henki pois kun tavataan