Mikä neuvoksi?

[Iivuli]

Meillä on viisivuotias suomenajokoira uros. Se on pennusta asti päässyt metsään niin paljon kuin vain työssäkäyvillä ihmisillä on ollut mahdollista viedä, vähintääkin joka viikonloppu la-su ja välillä viikollakin ja talven vapaat on vietetty metsässä. Koira on löytänyt jänikset välillä todella nopesastikin mutta nykyisin se juuttuu puurtamaan syönnöksille jopa tuntikausiksi (uusi tutka paljasti tämän meille viime syksynä) se ei vaan osaa lähteä siitä tekemään laajempaa lenkkiä. Koira on haettu tuntien puurtamisen jälkeen pois ja viety toiseen paikkaan vaan monesti se palaa samaan paikkaan ja pyöriminen pienellä alueella jatkuu. Jos se saa jäniksen ylös se ajaa lenkin tai kaksi ja sitten yleensä hävittää ajettavan. Joskus on hyvää ajoa ollut neljäkin tuntia mutta harvoin. Koira on mielestäni aivan liian vilkas koska menee jäniksen perässä täyttä laukkaa ja tästä syystä se mielestäni hukkaa ajettavan niin helposti. Varsinkintiellä vauhti on aivan järjetön. Tämän talven ajot ovat olleet pari isompaa lenkkiä ja sitten jää lenkkiin pyörimään vaikka jänis olisi jo jossain muualla. Tiukkuutta sen verran että jos jänis ottaa tarpeeksi etumatkaa niin haukku katkonaista ennenkuin pääsee taas lähemmäksi ajettavaa, sitten ääni taas yhtenäistä, kimakkaa. Tälle talvelle on tullut paljon kettuajoa koska jäniksiä ei ole niin paljoa, ketun perässä koira pysyy hyvin ja ajaa melko lähellä kun nähdyillä ketuilla naama vaahdossa parin tunnin jälkeen. Aikaisempina talvina koira ei ollut niin hanakka ketun perään ja muutamia kertoja päästiin ottamaan se ajosta pois kesken kaiken. Nyt olisinkin kysynyt tämän perusteella että muuttuuko tämä tästä enää miksikään vai onko todettava että kaikilla ei ole lahjoja? Meitä on lohdutettu että odottakaa että koira täyttää viisi niin kyllä se siitä vaan tuntuu että ennemmikin se on mennyt huonommaksi kun parantunut. Kettukoirana se menisi mutta me pidämme tuota jänistystä meidän lajinamme. Onko kellään kokemusta ajokoiran kastroinnista, rauhoittaisiko se menoa vai onko sen jälkeen koira totaalisen pilalla? Harmittaa kun viisivuotta panostaa koiraa ja tässä tulos.. Jotenkin itse ajattelen että tuo ajaminen ja taito siihen tulee geeneissä ja jos sitä ei ole niin vaikka koiraa veisi metsään joka päivä, ei se siitä parane. Tiedän muutaman ajokoiran jotka ovat ensimmäisen vuoden asuneet tarhassa ja kuitenkin niistä on tullut hyviä ajureita jopa kokeisiin saakka. Tämä vaan siksi koska eräs metsästäjä on vain sitä mieltä että olemme vieneet koiraa liian vähän metsään ja siksi siitä tuli sellainen kun tuli. Onko meillä ainoa vaihtoehto että vaihtamalla paranee.. Laittakaa kokeneemmat kommenttia!