Kirjoittaja Antti päivämäärä La Syys 24, 2011 9:52 pm
Kuinkakohan tärkeä ominaisuus tämäkin todellisuudessa on? Kuinka usein tappamiskykyä tarvitaan koiralta keskimäärin sen elämän aikana? Pitääkö "TAPPAA AJETTAVAN" lanseerata "sammumaton into"- sekä "ajaa jänestä eikä jälkeä"- kliseiden rinnalle jalostusilmoituksiin? Tuleeko tästä uusi muoti-ilmiö noppanumero 56:sen jälkeen?
Normaali resepti jäniksen teilaamiseen on sujuva ajo sekä seassa kykkivä passimies päällekkäispiippuisen 12/70:n kera. Ajokoiran pitäisi etupäässä olla ajettavaa ennustettavasti liikkeessäpitävä koira, joka vain tarvittaessa esim. haavakkotilanteessa tappaa ajettavan. Kiinniottaminen ja itsenäinen metsästäminen omiin nimiin ei käsittääkseni ole ajokoiran toiminnan päätavoite.
Kiinniotot eivät usein palvele metsästäjää ja tavoitetta hyödyntää riistaeläin ihmisen käyttöön, kun koira puree, möyhentää ja luultavasti syökin osan jäniksestä saadessaan sen kiinni, tahi piilottaa kivenkoloon. Mutta onhan se kavereille räyhäkästä kehaista jollakin ominaisuudella, jos ajot ei muuten esimerkiksi vaikkapa suju.
On toki myös ihannetapauksia, jotka kiikuttavat jäniksen pehmeällä otteella omistajalle. Sehän se mukavaa on, kun täytetään yhteistä pankkia. Mutta silti, kannattaako tämä asia nostaa jalostettavaksi ominaisuudeksi? Mitä siitä hyödytään, kun lisätään taas vastakkainasettelua ja keskitytään käytännössä merkityksettömiin asioihin jalostusvalintoja tehdessä. Moni höyryäjä ei taida tiedostaa ajokoirapopulaation realiteetteja, jos pitkän vaatimuslistan, joka lähtee lonkkakuvaustuloksista päätyen monen muun ominaisuuden mittauksen kautta nenän pigmenttitasoon, vaaditaan vielä rasti kohtaan "tappaa ajettavan". "Jaa, ei tapa? Noeise, ei se sitte kelepaa.".
Onko kiinnioton jälkeiseen ajettavan tappamiseen muuta syytä, kuin että se on räyhäkästä ja on häpeän asia, jos/kun oma koira on "lampaan" luonteinen, vai mikä homman juju on? Onko ajettavan tappaminen todellakin arvo itsessään, vai kertooko se yleisesti koiran metsästys- ja jalostuskelpoisuuden ylivertaisuudesta? Ne jotka odottavat koirilta omatoimista pyytämistä, voivat miettiä onko tämä prioriteetti num. 1. jahtimuodossa, jossa tyypillisesti metsästäjällä on ase tappamista varten ja koiran tarkoitus on vain liikuttaa ajettavaa.
Ps. oma koira on ottanut kokeissa parikin jänistä hampaisiin, puhumattakaan, minkälaiset määrät normi metsäreissuilla. Helevetin kova juttu, kun on rääppinyt paskamahat auki ja sotkenut sisällöt syötävään lihaan. Jos asiaa miettii kokeen kannalta, se on ajosta pois, jos metsästyksen kannalta, niin parisataa grammaa verenhyhmäistä lihaa ei liene kovinkaan hyvä saalis... Mutta eipähän ainakaan ole "lapanen", tämäkö se idea tässä olikin?