Suomen Ajokoirajärjestö

Oletteko tavanneet täysin ilmavainuista ajuria?
Itse olen tavannut vain koiria,jotka jollain kelillä ajavat paljon ilmasta.
On myös nuoria koiria jotka eivät älyä laittaa kuonoa maahan,ja ajot tahtovat päättyä ensimmäiseen hukkaan,kunnes oppivat tekemään tarkempaa työtä,ja pistämään kuonon alemmas.
Monet koirat pystyvät ajamaan vaivattomasti hyviä ajoja kuono kohollaan ,kun saavat jäniksen lämpimäksi ja etäisyyden kohdilleen.
Pystyykö aina täysin ilmavainuinen koira usein pitkiin ajoihin,ja onko tällaisia enää olemassa?

"Täysin ilmavainuisia" aika vaikea määritellä,kyllä jokainen koira haistelee myöskin jäljeltä. Sellaisia koiria jotka ajossa kulkevat enimmäkseen kuono ylhäällä, ajavat 2-30 metriä jäljen sivusta on ollut ilo seurata. Esim. XX Ilmarin Kiri, harmillista on että nämä hyvät ilma-ajurit, saavat helposti tappio pisteitä, koiran paikatessa ( kerratessa) jälkeä.

Muistuu mieleen Leo Riionheimon kirjoitus Sysi-Humusta. Tapahtumahetkellä Humu oli ajanut täyttä lentoa 22 minuuttia jänistä perässä ja 20 metriä pakojäljestä tuulen alapuolella. Koiranomistaja Karhunen oli vain todennut ajokelin olevan koiransa nokassa.

Kuinka monta tälläistä ajajaa löytyy Suomesta ja kuinka monessa tämän hetken jalostusuroksessa on Sysi-Humun geenejä?

Ensimmäinen suomenajokoirani oli täysin ilmavainuinen. Ilmiömäinen ylösottaja, jonka ääni vain parani kun alle tuli tie, oli se sitten sora tai asfalttipintainen. Ajo sujui yleensä hukatta sen tunnin, kunnes jänis väsyi ja se oli siinä. Ihmeellistä, kun hukka työskentely ei ollut läheskään samaa tasoa kuin hakutyöskentely. Koira kilpaili voittajaluokassa, mutta ei tuo minun makuuni ollut. Ehkä repivästä tyylistä johtuen, kestävyys oli heikko, eikä varpaatkaan moisesta vauhdista tykänneet.

Yhden koiran muistan oli M88 Jehun jälkeläinen , Ransu nimeltään emää en jaksa muistaa mutta kasvattaja oli Timo Niskanen Kiuruvedeltä . Ransu ajoi aina ilmasta kun olin sen mukana metsässä oli reppu miehellä koirana , jäniksiä kaatui joka syksy 60-100 yksilöön . Kokeissa ei käynyt kertaakaan . Jäi jäniksen ajossa kolme kertaa auton alle kun hallitsi tiet tosi hyvin haukku olisi jossain 7-8 tienoilla ja kun oikein poltti 9-10 ei olis ollut mahdottomuus .Ajoi kymmenestä kolmeen kymmeneen metriin syrjästä tuulesta riippuen Herras mies kotona nukkui uunin kupeessa ja kuunteli viisaan näköisenä ukkojen turinoita kun kuppia kallistetiin saunan päälle . Kaiholla muistelen niitä ajoja ps. olin lievästi kaverille kateelinen

Mulla oli itellä joskus 70-80luvun taitteessa täysin ilmavainuinen narttu isä oli Vähäsarjan Veikon xxx Rippe ja emä
Arttu Kaikkosen Mira en muista sukuja. Mutta oli nopee ylösottaja ja ajoi varsinkin lumella melkein aina ympyröitä
ja tuli joskus jopa kymmeniä metrejä sivussa,kerrakin tuli kaveri passista pois sanoen ettei sillä mitään jänistä
ole eessä ja sitten intos päälle ja toteamaan niin olihan jänis menny suuren kanavan toista laitaa ja koira tuulen alta
toiselta puolen. Ammuttiin silloin jopa viisikin jänistä päivässä,mutta yks ominaisuus puuttui jos oli vähäkin jälessä
niin tielle kun tuli niin oli kuin halolla päähän lyöty se oli siinä, kauhian nopee ajamaan isä ukko sanoi ettei saa jussia
kun ei kerkee ampumaan pikku solaan menee niin vauhilla. Koiran nimi oli Rassi jonka pellon miehet tappo jänis ajossa
josta oon aiemmin tarinan kertonu.

Mulla on nyt tarhassa lähes ilmavainuinen uros, kelistä riippuen. Hakee muutamassa minutissa ja tuulisella ilmalla ja aukealla ajaa monta metriä sivussa. Olin maanantaina Simossa ajattamassa, kaveri sano, että tässä maastossa on kaksi jänistä. Tasan 40 minuttia ja jänis 400-500 metrin päästä ajoon. Ajo oli erinomaista ensimmäisen tunnin, sit tuli melkein tunnin hukka. Sit lähettiin p*seestä ja taas mentiin mukavasti tunti. Ajo vaan siirtyi toisen seuran alueelle... kävelin koiran 2,5 - 3 km päästä soratieltä ajamassa pois. oli kohtalainen vesisade, tiellä meni nokka maassa, jäniksen kynnen jäljet näkyi (hevosten harjoitusrata, pehmyttä märkää hiekkaa) Oli C.I.B POHJ MVA FIN KVA FIN MVA JYSKY SF05412/65 omistajakin kuuntelemassa

ton ruipan tarinan perusteella jos koiraa arvio niin en kyl osais kovinkaan ilmavainusena pitää...mitä ite nähny koiria niin harvas niin jälkitarkkoja jotka hyväs tuntumas joutuu ihan jäljen päällä ajaan..ilmavainuset saattaneet ajaa kymmeniä metrejä puolesta ja hyvin harvoin tielläkään joutuneet "puottaan" jälelle

Mie laitoinkin, että lähes ilmavainuinen Hakee ilmasta ja eka tunti menee pääsääntöisesti ilmasta, sitten kun tulee hukka etsii ensin ilmasta ja lopulta uskoo, että jäljen päästä se jänis löytyy, eli muuttaa jälkitarkaksi, siinä vaan tahtoo aikaa kulua, kun tuulen mukana hortoilee hukalla Ei hyvä kilpailukoira, jäniksiä siltä saa tapettua, niin paljon, kun isännän korvienväli sallii

kaverilla oli kerran täysin ilmavainuinen koira oikoi
ajaessa niin paljon että oli kotona aina ennen isäntää.