Kunnioitettava saavutus Raikulin kenneliltä. Suomenajokoiran kasvatusta samasta linjasta, samalla kennelnimellä vuodesta 1965 vuoteen 2011. Laittaako joku paremmaksi?
Varmasti suurin osa mennyt reppumiehille ja omaan käyttöön, mutta eikös se metsästyskoirana olo olekkin suomenajokoiran päätehtävä. On toki tuon kennelnimen omaavia koiria monen kuuluisan kilpakoirankin takana, niin kettu, kuin jänispuolellakin, ihan kuninkaallistakin verta
Niinhän se on, että tämä koehomma ohjaa aika vahvasti jalostusta niille "varmoille" kenneleille ja suvuille. Sinänsä ymmärrettävää, siihen tuloksen maksimointiinhan koiranjalostus pyrkiiki. Rodun geenipohjan ja sen myötä elinvoiman kannalta kuitenkin äärimmäisen huono asia.
Tämän takia on hyvä että on näitä oman tiensä kulkijoitakin. Itsekin olen pienimuotoisessa kasvatustoiminnassani pyrkinyt hakemaan sopivaa pentua ensisijaisesti omaan käyttööni. Jos sitten joku yhdistelmä on osoittautunut erinomaisen hyväksi, olen saattanut sen uusia, vaikka omaa tarvetta ei koiralle olisikaan. Urosta valitessani ensimmäisellä sijalla ei ole ollut huoli, miten pennut menevät kaupaksi. Toki hyvä koemenestys on ollut plussaa, mutta myös omakohtaiset tai luotettavat tiedot koiran todellisesta metsästyskelpoisuudesta. Omaa narttuani en läheskään aina ole viitsinyt kokeissa kuljettaa. Tiedänhän itse minkälainen se metsästyskoirana on. Rehellinen itselleen tällöin toki pitää olla ja vielä viimeisen päälle. Eihän koiralla tällöin ole, omaakin arviontia mahdollisesti sumentavia, ulkopuolisen antamia "virallisia papereita" koiran hyvyydestä.
