Ajokoiran historian penkomista

[hääty]

On tullu tässä pakkaspäivien ratoksi tutkiskeltua ajokoiran historiaa ja löysin sieltä tälläisen tekstin joka nosti esille muutamia kysymyksiä.


"Suomenajokoiran jalostustyön merkittävimpiä päätöksiä oli vuonna 1947 tehty sopimus, jonka mukaan ns. risteytetty ajokoiraluokka lopetetaan vuoden 1948 alusta. Ne risteytetyt ajokoirat, jotka vuosien 1948-49 aikana saivat näyttelypalkinnon, merkittiin vielä rotukirjaan luokkaan suomenajokoira."

1. Onko näitä risteytettyjä käytetty noina vuosina jalostukseen Suomenajokoiran kanssa?

2. Näkyykö näitä risteytettyjä ajokoiria tämän hetken ajokoirien suvuissa? Jos näkyy niin missä sukulinjoissa?

Löytyykö vastauksia?

[Ruippa]

xx PEKKA 347/52
exx Raila 10749/x, i. Ajo 4866/VI, rist.

xx Kaisa Ali-Ville 17531/xxvii, emä Kaisa II 16472/xxv, rist., emä Lili-Kaisa 14306 xxviii, rist.

Kaiku 15329xxiv, rist, ->Vihi/65-> Tomi 1024/58-> xx Kuusitathan Iitu /04

xx M-59 REVON HELI 72/50 -> Hölynpöly -> Kuusitarhan Iitu/04

Siinäpä nyt aluksi.

[hääty]

Onko siis mahdollista että nämä koirat joissa risteytyksiä näkyy eivät olisi "ihan puhtaita" Suomenajokoiria? Eli voidaanko olettaa että näissä koirissa olisi laajempi geenipohja mitä niissä jotka on ollu pitempään ns.puhtaassa rotukirjossa?

Mielenkiintoista että näitä risteytyksiä ei hyväksytty "rotukirjoon", mutta jalostukseen kyllä?


Tulleekohan mietittyä jo liian vaikeita asioita. Noh pannaan pienen kuumeen piikkiin!!

[miinustaja...]

historia toistaa itseään,risteyttäminen on vain ajan kysymys,miks ei jo nyt vois ottaa risteytyksiä huippu nartuista.Tuskin se narttu siitä piloille menee jos vierasta sua...esim. puolen kymmentä toisilleen eri sukuista narttua,vieraisiin..

[Ruippa]

Sehän voi olla, että noiden risteytysten takaa periytyy esim. vahvakäpäläisyys ja niistä ns puhtaista tulee huonompaa... tää oli vaan heitto. Kun sais selville, mitä ne risteytyskoirat ovat olleet... tuskin kaikki pystykorvia
Miinustajalta mielenkiintoinen ajatus. Ketä arvelit "sulhoiksi"

[metsässä]

Tuossahan on komea ajokoiran näkoinen Hamiltoni.
Hännässä näyttäisi olevan enemmän karvaa,kuin monella Suomenajokoiralla.http://www.ajokoirajarjesto.info/keskustelu/download/file.php?id=983

[levender]

eikös ne risteytyskoirat ole mainittu historiassa.

[hääty]

Joo heittojahan nää on itelläkin ollu!

Itellä kävi kans toi Hamiltoni mielessä josta tää kysymys sai alkunsa. Eikös se oo rotumääritelmältään lähes samanlainen Meidän kansallisrodun kans.

Toisaalta kohta alkaa MM-kisat joten voi olla parempi kun Ruottalaisten kans ei olla liian hyvissä väleissä! Kuiteski tuo Hamiltoni on saanu alkunsa jostain Luvialta kadonneista Sesseistä sanovat vaan et se on saanu alkunsa 1900 luvun alussa!!

Minkälainenhan mahtaa olla tää Hamiltoni metsä ominaisuuksiltaan? Ois mielenkiintoinen päästä seuraamaan jotain hyvää yksilöä luonnon helmassa.

Onkohan tää Hamiltoni yhtä vahvana Ruottissa kun Suomenajokoira Suomessa. Varmaan maisteri osaa vastata ku itellä ei tuo toinen "epävirallinen" kieli oikein suju?

[levender]

minä seurasin kymmenkunta vuotta yhtä hamilton narttua satoja kertoja, koira ajo kesät ja talavet ja ajoi kyllä tosi hyvin, sillä oli hyvä into ja hyvä tielläajotaito, oli tosi pelloava koira.

[Reporetku]

Suomenajokoira on risteytysten tulos. Ei ole kuin n. sata vuotta aikaa kun koko rotu luotiin risteyttämällä eri rotuisia ajavia koiria. Vuonna 1947 tämä rotuunotto lopetettiin. Suomenajokoira oli siis alkuvuosinaan geenipohjaltaan erittäin monipuolinen rotu. Näyttelyjalostus kavensi huomattavasti perimän monimuotoisuutta jo aika varhaisessa vaiheessa, kun luotiin mm. tiukat värivaatimukset koirille. 40-50- ja 60-luvuilla käytettiin kuitenkin vielä paljon monipuolisemmin eri yksilöitä ja sukuja jalostukseen. Autoistuminen ja elintason nousu kuitenkin mahdollistivat pikku hiljaa nykyisen kaltaisen matadorijalostuksen. Matka ei ollut enää rajoite astutusmatkoille. Parasta kannatti käyttää vaikka se olisi ollut toisella puolella Suomea. Samalla kuitenkin jalostuspohja kapeni todella vinhaa vauhtia.

Suomenajokoiralla on edessään sama kuin on jo arkea monella muulla rodulla. Hallitut rotuunotot aloitetaan varmasti jossain vaiheessa. Tähän väistämättömään kehitykseen ei jääräpäisinkään vanhan linjan jarru pysty vaikuttamaan, korkeintaan viivyttämään päätöksiä. Monille Ruotsin ja Norjan ajokoiraroduille tämä on jo arkipäivää. Pää on tullut vetävän käteen nopeammin kuin isommalla suomenajokoirarodulla.

[seppä]

Scillerin ajokoiraahan jo kauan aikaa ehkä noin 30- 40 vuoden ajan risteytetty suomen ajokoirilla ja keski eroppalaisilla samankaltaisilla roduilla.
Vanhimmat risteykset alkavat olla taas puhas rotuisia ja pääsevät siis takaisin puhas rotisiin kirjoihin . Mitä tulee Scilleri ja suokiin niin alku oli kyllä siolloin alkuun vähän huonoa eikä ehkä olut uros valinta kaiken parhaasta päästä .
Ja mitä sitten tulee hamiltonin ja suomen ajokin nehän on pitkälti saman kaltaisia ulko muodoltaan ja värityskin on aika samankaltainen .
Niin sanotut reppu jalostukset on osoittaneet että mitä olen niitä muutaman kuulut ja nähnyt käytännössä ovat olleet ihan hyviä mettä koiria .
Hamiltonilla on pikkasen hosuva ei niin jälkitarkka kun suomalainen . Nyt en ole seuranut niin että mitä näistä on sitten jatkossa tullut .
Scillerin järjestöltä kyllä varmaan ihan varmat dokumentit heidän risteytyksistä kun he seuraavat jokaista rekisterityä pentuetta tarkkaan

[Tse]

Tuolta tietokannastahan näkee sukutaulut paljon pidemmälle kuin kennelliiton järjestelmästä, kannattaa selailla sieltä. Lyytikäisen kirja on kyllä erittäin mielenkiintoinen opus, siinä on mukavasti historiatietoa, löytyy mm. sukutauluja mistä selviää mitkä on risteytettyjä koiria, ruippa jo muutaman luettelikin. Ei se nyt ihan vierassiitosta aina ole ollut silloinkaan, aika lailla on joiltain osin "linjattu" ennenkin. Esim. vaikkapa Ukko av huuna-träff on aika kovasti käytetty ja löytyy monesta suvusta vähän sieltä sun täältä... Ei minun mielestä tarvita mitään vieraita veriä, geenipohja on ihan varmasti riittävän laaja. Katotaan vaan että ei käytetä lyhyellä ajalla liian paljon samaa urosta eli ei haittaa vaikka jollakin on enemmänkin jälkeläisiä kunhan ne eivät ole syntyneet kaikki samana vuonna.

[Reporetku]

Tuolta tietokannastahan näkee sukutaulut paljon pidemmälle kuin kennelliiton järjestelmästä, kannattaa selailla sieltä. Lyytikäisen kirja on kyllä erittäin mielenkiintoinen opus, siinä on mukavasti historiatietoa, löytyy mm. sukutauluja mistä selviää mitkä on risteytettyjä koiria, ruippa jo muutaman luettelikin. Ei se nyt ihan vierassiitosta aina ole ollut silloinkaan, aika lailla on joiltain osin "linjattu" ennenkin. Esim. vaikkapa Ukko av huuna-träff on aika kovasti käytetty ja löytyy monesta suvusta vähän sieltä sun täältä... Ei minun mielestä tarvita mitään vieraita veriä, geenipohja on ihan varmasti riittävän laaja. Katotaan vaan että ei käytetä lyhyellä ajalla liian paljon samaa urosta eli ei haittaa vaikka jollakin on enemmänkin jälkeläisiä kunhan ne eivät ole syntyneet kaikki samana vuonna.

Eikös se uros sitä perimäänsä siirrä jälkipolville ihan saman verran, siittää se sitten ne sata pentua vuodessa tai viidessä vuodessa?

Se on kyllä kumma, kun kaikki tilastot ja käytännön rekisteripapereiden selailukin osoittavat, että jalostusaines on huomattavasti kaventunut, niin kuitenkin monet kieltävät tämän tosiasian. Se on tietysti kiistanalaisempaa onko kehitys hyvää vai huonoa. Varmasti kehityksestä on seurannut suomenajokoiran osalta paljon hyvääkin, keskimäärin ajotaito on lisääntynyt, kettuveret vahvistuneet yms. Kiistaton tosiasia on kuitenkin se, että nykyisenkaltainen n. sata vuotta jatkunut rodunjalostus kulkee kohti loppuaan. Monet rotut ovat tulleet jo tiensä päähän. Yhteiskunnankin paine lopettaa tämänkaltainen suljettuihin rotukirjoihin perustuva jalostus, kasvaa koko ajan. Kansalliset kennelliitot toki kamppailevat nykyisen systeemin puolesta. Siitähän ne elävät .

[-Tara-]

Se on kyllä kumma, kun kaikki tilastot ja käytännön rekisteripapereiden selailukin osoittavat, että jalostusaines on huomattavasti kaventunut, niin kuitenkin monet kieltävät tämän tosiasian. Se on tietysti kiistanalaisempaa onko kehitys hyvää vai huonoa. Varmasti kehityksestä on seurannut suomenajokoiran osalta paljon hyvääkin, keskimäärin ajotaito on lisääntynyt, kettuveret vahvistuneet yms. Kiistaton tosiasia on kuitenkin se, että nykyisenkaltainen n. sata vuotta jatkunut rodunjalostus kulkee kohti loppuaan. Monet rotut ovat tulleet jo tiensä päähän. Yhteiskunnankin paine lopettaa tämänkaltainen suljettuihin rotukirjoihin perustuva jalostus, kasvaa koko ajan. Kansalliset kennelliitot toki kamppailevat nykyisen systeemin puolesta.

Valitettava tosiasia.
Onneksi kuitenkin harrastajakuntaan kuuluu näitäkin ns. ''omantien kulkijoita'' eikä kaikki menekkään näiden muoti ''virtausten'' mukana (siis meinaan noita muita topikkeja kun katsoo, esm. se ''siitostykit'')... jospa niistä valinnoistaan olisi jossain vaiheessa rodullekkin jotain hyötyä...

[vilskari]

[quote="Reporetku"]Suomenajokoira on risteytysten tulos. Ei ole kuin n. sata vuotta aikaa kun koko rotu luotiin risteyttämällä eri rotuisia ajavia koiria. Vuonna 1947 tämä rotuunotto lopetettiin. Suomenajokoira oli siis alkuvuosinaan geenipohjaltaan erittäin monipuolinen rotu. Näyttelyjalostus kavensi huomattavasti perimän monimuotoisuutta jo aika varhaisessa vaiheessa, kun luotiin mm. tiukat värivaatimukset koirille. 40-50- ja 60-luvuilla käytettiin kuitenkin vielä paljon monipuolisemmin eri yksilöitä ja sukuja jalostukseen. Autoistuminen ja elintason nousu kuitenkin mahdollistivat pikku hiljaa nykyisen kaltaisen matadorijalostuksen. Matka ei ollut enää rajoite astutusmatkoille. Parasta kannatti käyttää vaikka se olisi ollut toisella puolella Suomea. Samalla kuitenkin jalostuspohja kapeni todella vinhaa vauhtia.

Suomenajokoiralla on edessään sama kuin on jo arkea monella muulla rodulla. Hallitut rotuunotot aloitetaan varmasti jossain vaiheessa. Tähän väistämättömään kehitykseen ei jääräpäisinkään vanhan linjan jarru pysty vaikuttamaan, korkeintaan viivyttämään päätöksiä. Monille Ruotsin ja Norjan ajokoiraroduille tämä on jo arkipäivää. Pää on tullut vetävän käteen nopeammin kuin isommalla suomenajokoirarodulla.[/quote]

Väri ei käytös vaikuta mitään ,eli väri ei sais estää sertinsaantii.
Siks olis hyvä et enemmän valkoistakin oleva vois sertin saada.
Kasvattajal on ain se etu et kaik näyttelytuomaritki näkee värist voik koira sertin saada vaikkei ymmärtäis
rakenteest mitään.
Koirii vois kasvattaa vaik kahdes sarjas ja samas näyttelys palkita sertil vaaleamman uroksen ja vaaleamman nartun
se valkoisempi minkä kasvattaja on maahan ennen haudannu kuuluis siihen toiseen sarjaan .
Vaik valkoisemmat haudattais heti syntyes ne nousevat sielt taas seuraavis pennnuis .
Sitkun pentui teetetään ei sekoiteta vaaleit eli käytetään vaaleaa narttuu vaaleal uroksel jollei pennuist
tule vaaleit nää vanhemmat periyttää silloin itteäs paremman värisii.Jos nää kaks koiraa ovat huonoi itteäs
periyttämään pennuist voi tulla tummii.
Ne pennut siirtyis normaaliväristen sarjaan.