kevennyksiä

[Timo Apilisto]

Mies menee työkkäriin Vantaalla ja näkee ilmoitustaululla ilmoituksen. "Palvelukseen halutaan gynekologin apulainen".
Hän menee virkailijan luokse ja kysyy lisätietoja asiasta.
- Tehtäviin kuuluu auttaa potilaalta pois sukkahousut, pikkuhousut ja sen sellaiset. Sitten hänet pitää auttaa makuuasentoon ja pestä hänen alapäänsä. Tämän jälkeen hänen häpykarvansa on ajeltava ja siveltävä alapää huolellisesti hoitavalla öljyllä, minkä jälkeen lääkäri voi ottaa potilaan vastaan.
- Palkka on 3500 euroa kuukaudessa, mutta teidän olisi lähdettävä Tampereelle.
- Ai jaa, työpaikka on siis siellä?
- Ei, vaan hakijajonon häntäpää.

[Timo Apilisto]

4 vanhaa ilkikurista mummoa, istui pöydän ääressä Ivalon vanhainkodissa. Ohitse tepasteli vanha ukko. Yksi mummoista huudahti:
"Palijonko lyyhän vetova, että met arvaamma minkä ikänen solet !"
Ukko tuumasi mummoille:
"Rietas vie teillä vanahoilla houkilla ole mithän mahollisuutta sitä vain tietää...lyyhän vaikka satasesta ! "
Yksi mummoista tuumasi
... "No heleketti se vain soppii! Puotat vain housus ja kalsaris, niin met kerromma ikäs"
Hieman vaivaatuneena , mutta varmana siitä etteivät he pysty arvaamaan hänen ikäänsä, hän pudotti housunsa nilkkoihin.
Mummot pyysivät kääntymään häntä ympäri ja hyppimään ylös alas useita kertoja, sitten mummot sanoivat kuin yhdestä suusta "Tämä se vain oli heleppo nakki, solet 87 -vuotias !"
Ukko seisoi mummojen edessä housut nilkoissa ja kysyi ,
" Miten heleketissä tet sen ja kaikki 4 arvasitta ?"
Mummot virnuilivat keskenään ja totesivat kuin yhdestä suusta:
" Molimma eilen sinun synttäreillä !

[Voitto Sorvoja]

Laittetaanpa lisää sinne päähän ...

Isäntä palasi pitkähköltä matkaltaan kotia ja tepasteli vaimon ohi vilkuillen tätä. Vaimo oli vähän äksynä eikä ollut huomavinaan. Mies tempas vaatteet pois ja jätti vain reissulta ostamansa uudet kengät jalkaan. Kun toisenkaan kerran kävelyyn ei vaimo reagoinut, kysäs ukkeli: -Etkös huomaa mittään.
-No en, tuossahan tuo roikuu niin kuin ennenki, tuli kipakasti.
Mies vielä yritti: -Se kattelee mun uusia kenkiä.
Vaimo totes nostaen leukaansa: - Hah, oisit ostanut uudet hatun.

Kumman muuten pukki toi: pipon vai sukat?

[Iikka Hoikka]

Kekkonen vieraili vanhainkodissa. Juteltuaan erään papan kanssa hetken niitä näitä Kekkonen kysäisi tältä ilkikuriseen tyyliinsä, no - millonkas se pappa on saanut viimeksi suutella. Patulta tuli heti topakka vastaus, että 19.44. Hetken taivasteltuaan Kekkonen ihmetteli, että onpas siitä jo kauan. Pappa vilkaisi hölmistyneenä kelloaan ja tokaisi, että eihän tämä ole vasta kuin 20.31.

[Raimo Grönroos]

Näyttelyssä joskus kauan sitten kulta-aikaan...Tuomarina toimi suomenajokoiran "luoja" professori Kalle Rikala. Koiranesittäjä tuomarille:" Kuulkaas rofessori, on tullut juotua kuin hevonen ja maattua kuin lehmä, ja silti on niin koiramainen olo". Rikala koiranesittäjälle:" Ottakaa hyvä mies äkkiä yhteyttä näyttelyn eläinlääkäriin"!

[Kalevi Vänskä]

Nainen oli istunut koko pitkän lentomatkan pastorin vieressä. Kun kone vihdoin alkoi laskeutua, hän kääntyi kirkonmiehen puoleen ja kysyi:
– Anteeksi, mutta voisinko pyytää teiltä pientä palvelusta?
– Tottahan toki, kuinka voin auttaa?
Nainen kertoi ostaneensa ulkomailta hiustenkuivaajan ja pelkäsi jäävänsä tullissa kiinni sen korkean hinnan vuoksi.
– Voin kyllä auttaa, mutta vakaumukseni ei salli minun valehdella virkailijoille.
– Älkää olko huolissanne, kukaan ei epäile teitä. Kuivaaja on melko pienkokoinen ja voitte hyvin piilottaa sen vaikka vyönne alle.
Näin toimittiin, mutta tullissa virkailija kuitenkin pysäytti pastorin ja kysyi oliko tällä mitään tullattavaa.
– Minulla ei ole mitään tullattavaa päästä vyötäisille saakka, pappi sanoi.
Tuumailtuaan hetken pastorin kummallista vastausta tullimies kysyi:
– Onko teillä sitten kenties jotain tullattavaa vyötäröstä alaspäin?
– Kyllä on, pastori vastasi. – Minulla on arvokas pieni väline, joka on tarkoitettu naisten iloksi, mutta tähän päivään asti se on ollut täysin käyttämätön.
Tullimies naurahti.
– Vai niin. Hyvää päivän jatkoa, seuraava!

–Mitä mieltä sinä olet noista europarlamentaarikon hommista?
– Miehet istuu, järki seisoo, asiat makaa ja palkka juoksee.

Poika toi tyttöystävänsä kotiin ja sulkeutui tämän kanssa huoneeseensa. Kun aikaa oli kulunut monta tuntia, äiti meni koputtelemaan ovelle ja kysyi:
– Mitä te siellä oikein teette?
– Emme yhtään mitään, poika vastasi.
– Jaa, jaa, äiti mutisi. – Poika alkaa päivä päivältä muistuttaa yhä enemmän isäänsä.

Japanilainen hyppäsi taksiin Helsinki-Vantaan lentoasemalla.
– Keskustaan nopeasti! Minulla on kiire.
Kuski polkaisi Mersun kaasun pohjaan ja kurvasi ulosajotielle. Muutaman kilometrin jälkeen eräs auto kuitenkin ohitti heidät, jolloin asiakas takapenkiltä huomautti:
– Mazda, made in Japan, nopea!
Kuski kohautti olkapäitään ja matka jatkui. Jonkin ajan kuluttua toinenkin auto ajoi ohi.
– Toyota, made in Japan, nopea!
Kuskia harmitti japanilaisen leuhkiminen, muttei hän sanonut mitään ja eikös kohta kolmaskin auto ajanut ohi.
– Mitsubishi, made in Japan, nopea!
Kuljettaja hillitsi itsensä, sillä kohta oltiinkin jo perillä.
– 250 euroa, sanoi kuski.
– 250? ihmetteli japanilainen. – Ei voi olla totta!
– Taksamittari, made in Japan, nopea!

Maalaisisännän viereen baaritiskille istahti niin upean näköinen nuori nainen, ettei mies saanut katsettaan irti ylipursuvista rinnoista. Aikansa vahdattuaan mies kysyi:
- Jos annan kaksi kymmpiä, niin saisinko koskettaa noita?
- Et varmasti, nainen kivahti.
- Entäs, jos annan viisi kymppiä?
- Et.
- Miten olisi satasella?
Nainen mietti hetken ja sanoi sitten:
- Hyvä on, mennään ulos.
He vetäytyivät nurkan taakse ja nainen kohotti ryntäitään.
- No niin, siitä vaan.
Mies kävi käsiksi ja alkoi huokailla:
- Voi luoja, voi luoja…
Kun tätä oli jatkunut aikansa nainen ihmetteli, miksi mies haikaili luojansa perään.
- Voi luoja…Mistähän saisin satasen?

[Iikka Hoikka]

Ville ja Kalle olivat panostajina louhostyömaalla. Kalle tuli hulluksi ja räjäytti itsensä tynameetilla ilmaan. Kallen leski Impi oli hyvin huolissaan Kallen kuolemanjälkeisestä.
Itku kurkussa ja ääni vapisten Impi tiedusteli Villeltä, että mahtoikohan Kalle päästä taivaaseeen. Ville lohdutti Impiä, että en ole aivan varma, pääsikö taivaaseen, mutta kyllä se ainakin sinne päin lähti.

[Pentti Alhosaari]

..tarinahan jatkuu siten, että Ville lohdutti vielä Impiä "jäehän ne kuitenkin saappaat, niin liejunen oli maa ja kiire oli lähtö, ihan ehyenä, toesesta oli vaan soloki auennut"...

[Kalevi Vänskä]

Somalimies tapasi heimoveljensä sosiaalitoimistossa ja purki tälle tuntojaan.
– Minä en ymmärrä, mitä ihmisillä oikein on meitä vastaan täällä Suomessa. Emmehän me ole koskaan tehneet mitään.

– Seis! Et voikaan lähteä hirvimetsälle. Sinun on lähdettävä kalastamaan, vaimo pysäytti miehensä eteisessä.
– Miksi ihmeessä?
– Punaviini on loppu. Meillä on kaapissa vain valkoviiniä.

– Meillä on vaimon kanssa perheessä sellainen selkeä työnjako, että minä päätän kaikista isoista asioista ja hän puolestaan pienistä.
– Onko tullut eteen useinkin isoja asioita?
– Ei vielä yhtään.

Vuorineuvoksettarella oli kartanossaan nuori kaunis tyttö kotiapulaisena, mutta emäntä oli hänelle tyly ja moitti häntä yhtenään kaikesta mahdollisesta. Lopulta tyttö sai tarpeekseen ja sanoi kiukuspäissään:
– On minulla ainakin kauniimmat jalat kuin rouvalla!
– Kuka niin on sanonut?
– Miehenne on sanonut. Ja sitä paitsi minulla on solakampi vartalokin kuin teillä!
– Vai niin! Ja kukahan niin on sanonut?
– Miehenne! Ja kaiken lisäksi olen paljon parempi rakastelemaankin kuin rouva!
– Onko mieheni sanonut senkin?
– Ei, vaan puutarhuri.

Mies totesi tuimana:
– Alkoholin kauheuksista on kirjoitettu niin paljon, että olen päättänyt lopettaa lukemisen!

[Pentti Alhosaari]

Meikäläisen sukupolvi muistaa varmaan harvaan ja painokkaasti puhuneen julkkiksen Timo T. Kaukosen, erinäisten tietovisailujen juontajan. Hän oli kerran juontamassa eräässä kesätapahtumassa yleisölle tarkoitettua tietokilpaa. Houkuttimena esiintymispelon voittamiseksi ja lavalle astumisesta oli kymmenen markkaa ja oikeasta vastauksesta sai sata markkaa, joka oli silloin iso raha. Yleensä kilpailijan oli tyytyminen kymmeneen markkaan..mutta..

sattui seuraava tapaus, lavalle nousi jo hieman päällepäinkin laitapuolen kulkijalta näyttänyt Vihtori, joka nytkin oli ilmiselvästi dopingeissaan..

Timo T. Kaukonen: "esitän..teille..kolme..lyhyttä..kysymystä..jos..johonkin..niistä..annatte..oikean..vastauksen..olette.. voittaneet..sata..markkaa"

"yksi..tiedättekö..mikä..on..typen..kemiallinen..merkki..ja..perus..olo..muoto"

Vihtori päätään puistellen: "ööööh....En....En....ööööh............kaksi? "

Timo T. Kaukonen: "oikein..olette..voittaneet..sata..markkaa"..

Vihtoria vähemmän kemiaa lukeneille ja "sisäistäneille" selvennykseksi, että typen kemiallinen merkki=N ja perusolomuoto kaasu eli NN (N alaindeksi 2)

Ja samoin surkuhupaisaa hyvää tuuria oli varmaan monien koiraihmistenkin tuntemalla ihonväriltään oikein sinisenmustalla eläinlääkärillä, joka taannoin voitti bingossa pääpalkinnon..solariumlaitteen..

[Kalevi Vänskä]

Pikkupoika roikkui Korkeasaaren haikarahäkin verkkoaidassa ja huuteli:
– Moi! Vieläkö sä muistat minut?

Ensimmäistä koulupäivänä opettaja selosti missä vessat ovat ja pyysi vain viittaamaan, jos tulee sinne asiaa. Villelle tulikin kohta pissahätä ja hän sai luvan mennä vessaan. Pian poika kuitenkin tuli takaisin ja valitti:
– En löydä sitä.
Matti sai lähteä näyttämään ja kun he tulivat takaisin, Matti selitti:
– Ei ihme, ettei Ville löytänyt sitä. Sillä oli kalsarit väärinpäin jalassa.

Mies valitteli flunssaista oloaan kaverilleen.
– Jos minä tunnen flunssan oireita, niin käyn viinakaupasta ostamassa pari pulloa kossua, ja heti ne ovat hävinneet, mies kehuskeli.
– Flunssan oireetko?
– Ei, kun ne kossut

Aviopari palasi ravintolasta vietettyään romanttisen illan. Kun vaimo alkoi valmistautua yöpuulle, mies meni keittiöön ja palasi kohta makuuhuoneeseen.
– Tässä lasi vettä ja aspiriinitabletti päänsärkyysi.
– Mutta eihän minulla ole päänsärkyä, vaimo ihmetteli.
– Haa! Sainpas sinut lankaan, mies hihkui innoissaan

[Timo Apilisto]

Mies valitti lääkärille, ettei vaimo enää halua seksiä hänen kanssaan.
Lääkäri halusi keskustella asiasta vaimon kanssa kahden kesken.
Vaimo tuli lääkäriin ja alkoi selittää:
- No kun asiat on jo kolme kuukautta ollut niin, että minun täytyy joka aamu ottaa taksi ehtiäkseni töihin.
Minulla ei ole tarpeeksi rahaa ja taksikuski kysyy: Maksatko kyydin rahalla tänään, vai...? Minun on pakko valita se ..."vai..."
... Sitten myöhästyn tietysti töistä ja pomo kysyy: Kirjoitanko huomautuksen, vai...?
Koska en halua potkuja, niin minun on pakko valita se "vai..."
Kotiin lähtiessä myöhästyn bussista ja otan taksin. Kun minulla ei ole tarpeeksi rahaa, niin taas kuski kysyy:
Maksatko tällä kertaa, vai...? Taas on pakko valita se "vai..."
Sen jälkeen ei kotona taatusti enää huvita koko homma!
Lääkäri vastasi:
- Ymmärrän... No kerrotaanko tämä nyt miehellenne, vai...?

[Timo Apilisto]

Hääpuhe suomeksi ja viroksi:

Arvoisa hääpari ja häävieraat.
Auline tuplapulma, aulinet naimarahvas.

Virossa on tapana antaa häissa neuvoja nuorelle parille.
Viron majakunnuil o ain helpotettu tuplapulma parittelutouhui.

Sen vuoksi ajattelin sanoa muutaman sanan.
Selleperast papatan malliks naima-asetelman.

Tämä nuoripari on odottanut hartaasti avioliiton solmimista.
Tema tuplapulma on harjotellu himosilmin naimapuuha huipennust.

Avioliittoon on kuitenkin kuin tuhannen peninkulman matka.
Naimapuuha lieneb ko tuhat penismutkast kinttupolku.

Koska se on suuri askel ihmiselle, niin hyvät neuvot helpottavat matkaa.
Kui kompuroinnin vaara iso lieb, tukeva ote o naimise onneks.

Muista siis sulhanen…
Sest moista naimapoju nema konstit…

Avioliittoa tulee vaalia rakkaudella ja älylla, vaan ei voimalla.
Naimapuuhas pitaab touhuta hibelyl ja nubil, ei bodil.

Avioliiton onnellisuus on luettavissa vaimon hymykuoppien määrästä.
Naimapuuha hupiluku on raknattavis naimaneitsye kikatusmonttuje summast.

Suunnittelu on toiminnan perusta, mutta rakkaus vie perille.
Esipuuhastelu lieb luisto pohjustelu aga armatus vieb hetegapehku.

Ystävyyttä on alituisesti hoidettava ja rakkautta jatkuvasti vaalittava.
Elustelu tarvi tabuttelu ilma paussi ja armastus karvarako rapsuttelu alituise.

Ja katsohan morsian…
Siis katsu naimaneitsye…

Rakkaus on kuin ikä, sitä on mahdoton salata.
Armastus lieb kui daisarit, mihi liivikuppo ne sullosit.

Koska rakkaallasi on iloinen nauru, saat hänestä hyvän elämäntoverin.
Kui su armastus saab ilmoille hela voihke, temast tuleb sulle sitkia hetegapolkija.

Sulhasella on tahtonsa, mutta morsiammella on keinonsa hänelle.
Naimapoju rintakarva rapsuttaja hamuab aga naimaneitsyin konstil lokapoksy juksad.

Satakoon heille onnea aina ja ikuisesti.
Ja valugo teil vargist muguloit ain ja alituise.

[Kalevi Vänskä]

Suomalainen miesturisti oli ensimmäistä kertaa etelänmatkalla ja nukahti heti ensimmäisenä päivänä selälleen hiekkarannalle niin, että vatsanahka paloi pahemman kerran. Hän meni paikalliselle lääkärille saadakseen apua kivuliaaseen palovammaan.
– Valitettavasti en voi paljon auttaa, mutta ottakaa näitä tabletteja aina yksi nukkumaan mennessä, hän sanoi ja ojensi Viagra-reseptin.
– Hittoako minä teen Viagra-tableteilla, kun olen polttanut mahani?! mies ihmetteli.
– Ainakin se nostaa peiton irti palohaavoista.

Helvetin Enkeli kaahasi moottoripyörällään, kun vastaan lentänyt punatulkku mäjähti hänen nahkarotsinsa rintaan ja kimposi siitä tajuttomana tien poskeen. Karju pysähtyi ja palasi katsomaan kuinka linnulle kävi. Kun tämä oli yhä tajuttomana, mies otti sen taskuunsa ja vei mukanaan. Kotona hän löysi autotallista vanhan lintuhäkin, laittoi sinne palan leipää, pienen vesikupin ja nosti lopuksi yhä tajuttoman punatulkun eväitten viereen häkin pohjalle ja sulki luukun.
Tunnin kuluttua alkoi lintu virota ja avasi silmänsä. Se näki häkin, veden ja leipäpalan. Synkkänä se painoi päänsä siipiensä suojaan ja kirosi:
– Voi paskat! Mä tapoin sen prätkäkundin.

[Iikka Hoikka]

Valte väitti Sepolle, että hänen hevosensa on Ruotsin kuninkaan serkku. Seppo, että elä nyt höpsi, eihän hevonen voi olla Ruotsin kuninkaan serkku. Valte sano, että kyllä se on - ne on kuohittu samana päivänä.