Kirjoittaja Pentti Alhosaari päivämäärä Su Helmi 03, 2013 9:05 am
Nyt pitää kirjoittaa hieman "epäilevä" kommentti yllä olevaan "harvinaisuuden" ylistämiseen..Rytkyn Kalevi kirjoitti eräässä kommentissaan, että jalostus on karsintaa, harvinaisuudet ovat rippeitä niistä sukulinjoista, jotka ovat "jalostuneet" pois tämän päivän huippukoiren tauluista. Ja kun mennään näiden "Oskujen" ja "Junttien" sukutaustoihin hieman kauemmaksi, pohjat ovat samat kuin jalostukseen käytetyillä ns. huippu-uroksilla.
Laitisen Seppo tuossa kommentissaan kirjoittaa Juntista (siis koirasta) potentiaalisena siitosuroksena ISOILLA KIRJAIMILLA, koira voisi toki sellainen ollakin, jos saisi mahdollisuutensa. Vuosimalli on 09 ja paljaalta maalta kymmekunta koekäyntiä, ei ykkösiä, tulokset parhaimmillaan 60 pisteen luokkaa. Sertit kasassa, koira voimakasrakenteinen, erittäin hyväliikkeinen, hieman taitaa muistaakseni olla huulimustaa, olen parikin kertaa nähnyt koiran näyttelyissä. Lonkkakuvaustulosta ei kennelliiton tiedostossa ollut.
Otan nyt vertailukoiraksi Kellolan Lakun, samaa vuosimallia 09, kuudella koekäynnillä käyttövalio, kaksi serttiä ja varaserttejä, pään "kauneuslinjaukset" eivät parhaat mahdolliset ja kulmaukset saisivat olla hieman voimakkaammat, erinomaiset liikkeet, tietääkseni koiraa ei ole käytetty jalostukseen eikä sitä potentiaalisena JALOSTUSUROKSENA täällä kukaan hehkuttele, onko suku liian "tavallinen"...?
Tuon yllä olevan toin esille sen takia, että en parhaalla tahdollanikaan jaksa uskoa siihen, että kokeissa käyminen palvelisi jalostusta käytännössä siinä määrin niinkuin sen pitäisi tehdä. Voisi jopa sanoa niin, että pitkän ja menestyksekkään koeuran omaavia uroksia "syrjitään" jalostuksessa verukkeella tai toisella, joukossa kaksoisvalioita esim. Mannevaarann Mora, Puskajussin Eppu, Luontopolun Retu jne.. ja toisaalta eräitä käytetään tai on käytetty enemmän kuin "laki sallii" esim. Pokon Mika, Mannikarin Lojo jne.
Kaiken kaikkiaan yhteenvetona pistän nämä Sorvojan laatimat tilastot omaan arvoonsa, nehän ovat hyviä siinä mielessä, että niiden laatiminen vaati paljon vaivannnäköä ja taitoa, mutta negatiivinen puoli on se, että ne jalostuksellisessa mielessä pääsääntöisesti johtavat väärien päätelmien ja johtopäätösten muodostamiseen ja alkavat jopa "ohjailemaan" jalostusratkaisuja. Kun aloitin kirjoitukseni viittaamalla Rytkyn Kalevin erääseen kommenttiin jalostuksesta, myös lopetan viittaamalla hänen erääseen kommentiin "meidän tulisi jalostaa koiria, ei papereita"