Suomen Ajokoirajärjestö

En tiedä tuosta taipparihomman etenemisestä, omaa reilun vuoden ikäistä ajokoiraa oon nyt kolme kertaa päässyt karhunjäljelle viemään ja vetoja tuntuu hyvin olevan. Ajaa kyllä innokkaasti kettua, ja supikoiraan tuntuu vaihtavan jos molempien yöjälkiä on tarjolla. Ainakin itse meinaan kyllä tarjota omalle koiralle tilanteita kaikille petoeläimille mahdollisuuksien mukaan, kun itseäni kerran petojahdit kiinnostaa. Karhukantakin on ilahduttavasti lisääntymässä tänne etelä-pohjanmaallekin.

Omaa koiraa ei varmaan tartte enään viedä karhulle, nahkalla tehtyä jälkeä jälittelee varoen, viime syksynä vuosikkaana pari haukkua, toisella kerralla karhu pääsi pöläyttämään koiraa, liian paljon liian nuorena. No kettu kulkee nätisti ja supit tuo kaislikosta käteen asti. Syksyllä kokeillen vielä kerran nallelle.

Pekka: Se nahka on jotenkin erillainen jäljittää. Saattaa hyvinkin pelata täydellisesti kun kasaa itsensä. On vieläkin nuori karhulle. Jos se ei näytä toipuvan niin hae täältä uusi hurja kasvamaan.

Käykää joutessanne katsomassa rovdjursjakt med stövare - sivuilla. Stefan Lindström on laittanut sinne sellaisen tilannekuvan suomenajokoirista työssään että tällainen rauhallisempikin kaveri meinaa innostua!

kyllä tuo verenpainetta nostaa näin kauden kynnyksellä. "vuoden eräkuva" ainesta.

Hienoja kuvia!! Aikonaan löysin erälle.net:sta tai vastaavasta videon pätkän missä ajokoira ajo karhua, monta kertaa olen ettiny vaan hukkaan on menny ja en ole löytänyt, oli meinaan hurjan näköstä hommaa kun ajokki oli karhun perskarvoissa kiinni.. Tuosta eräästä kuvasta tuli mieleen omalle koiralle sattunut tapaus muuan vuos sitte, koiralla oli hukka jäniksen ajon yhteydessä ja yhtäkkiä alko kuulua n. 500m päästä pirunmoinen rähäkkä, sitte hilijeni ja kohta Ronja tuli verisenä meikäläisen tykö, aattelin että jotain pahempaa sattunu mutta koira juoks suoraan ojaan juomaan, menin virutteleen koiraa ja ei löytynyt kun pikkunen reikä huulesta ja muuten oli koira ehyt, aattelin että supi tai ketun penikka joutu Ronjan hampaisiin..

tuossa velipojan poijalla nuori uros joka ajanu monasti karhua,ajaa myös ilivestä ja tietenki kettua, lähtevät karhumetille nyt syksyllä tämän nuoren uroksen kanssa, soa nähä soavatko koatoja, en kyllä muista sukuja, hakivatkohan jostain uuvesta kaupungista päin tuon koiran.

Pauli Sornikoski kirjoitti:tuossa velipojan poijalla nuori uros joka ajanu monasti karhua,ajaa myös ilivestä ja tietenki kettua, lähtevät karhumetille nyt syksyllä tämän nuoren uroksen kanssa, soa nähä soavatko koatoja, en kyllä muista sukuja, hakivatkohan jostain uuvesta kaupungista päin tuon koiran.

Kyllähän suomalaisista löytyy ainesta myös karhujahtiin, on siitä näyttöjä. Mutta miten mahtaa olla esim: noiden plottien laita ? Onko "tuontikampe" loppujen lopuksi maineensa väärti?

Kuuleman mukaan Lieksassa aloituspäivänä kaadettu karhu tälle koiralle http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... %2F07&R=51

Ruotsin puolella myös ainakin pari kaatoa suomenajokoirille parityöskentelystä.

Onko kellään tarkempaa tietoa minkälainen tämä Rikin kaatoon johtanut työskentely on ollut? Ruotsissa Stefan Lindströmin koirille on kaadettu ainakin neljä karhua tänä syksynä.

tuolla rikillä kannattais jonku pelle pelottoman astottaa jonku jolla on hyvä petoverinen narttu.. Rikin isällä Pokella tietääkseni muutama karhun kaatoon johtanut ajo.

Viikolla saivat Rikille toisen kaadon Puolangalla. Useamman tunnin työt oli koira tehny, oliko löytöhaukkuakin haukuskellut toista tuntia ja siihen pitkästi toistakymmentä kilometriä työskentelymatkaa ennen kaatoa.

Nyt ne sitten tulee voimaan tulevana syksynä karhunhaukkutaipumuskokeen (KARH) säännöt. Osallistumisoikeutta ei ole rajattu millään lailla pystykorvaisille roduille eli myös ajavilla koirilla on osallistumisoikeus. Näin äkkiseltään koulutuksessa käyneenä säännöt tuntuis hyvin asiallisilta joskin vaativilta mikä on tietysti hyvä asia. Millään vahinkopöläytyksellä ei hyväksyttyä tulosta pysty saamaan vaan koiran pitää tosiaan haluta työskennellä karhulla.

Jannen kasvatteja olisi tuossa kaverin kans kasvamassa, ikää alkasi olemaam kohta vuosi täynnä. Tyytyväisiä ollaan koiranalkuun vaikka ei vielä kaatoja olekaan alla. Metästysmaastoissa on nyt metrin verran lunta ja väliin tekee aina semmosen riivanteen ettei paljoa haluta koiraa laittaa jalkojaa aukasemaan. Ilveksen, susen ja karhun hajut alkaa olla tuttuja pikkuhiljaa ja keväällä jälitellään varmasti nallea sen mitä tilaisuuksia eteen tulee.En uskalla vielä ensi syksystä luvata mutta vuosi siitä eteenpäin niin jo on kumma jos ei taipparia kopasta. Joitain karhuja kun ollaan tuossa päästy kotimaisen ajurin ajosta kumoamaan niin mielikuva on sellainen että ajokit tulee tekemään vaikuttavaa jälkeä taippareissa ainakin löytö- ja työskentelymatkojen osalta.

Ensimmäinen ajavan koiran Karhunhaukkutaipumuskokeen suoritus on kirjattu:

Koira: 51/1 Riki, FIN39648/07

Omistaja Matti Väyrynen, Puolanka

A: 04.15, B: 04.40, C: 25, D: 1.7/0.8, E -, F: 18, G: 50, H 197, I 17, J 1, K 226, L 10.00, M 2, N 1, O 13,5

Sää: +14´C tyyni pouta

Koira merkkaa hihnassa jäljen ja lasketaan hakemaan. Koira rengastaa tiheikössä herätellen. Karhu löytyy 1,7 km jäljityksen jälkeen. Työskentely ajohaukkua ja seisontahaukkua, josta AT 30m. Työskentely tiivistä ja seisontahaukut alkavat heti koiran saavuttaessa karhun. Työskentelyn ja haun aikana koira ylittää vesiesteitä. Klo. 8.26 arvostelu keskeytyy, kun karhua kohti ammutaan. Koira jatkaa työskentelyä ammunnan jälkeen. Myöhemmin karhu ammutaan toisen koiran haukkuun.

Huomiona: Koekoira työskenteli yhteensä 520 minuuttia ja 21 km. Toinen huomio: ajohaukun tiheys n. 100/min.

Pisteet: 4/4/10/4/5 yht. 85p. HYVÄKSYTTY

Yt, Mika Tolonen