Suomen Ajokoirajärjestö

Nyt alkukaudesta, kun nuorille koirille opetetaan ensialkeita, ne yleensä viedään melko avonaisille paikoille, että oppivat laajahakuisemmiksi. Kun nuori koira näkee isännän hakkuuaukean kannolla tai muulla korkealla kohdalla, se ei heti tule "ottamaan yhteyttä", vaan korkeintaan vilkaisee ja jatkaa hakua. Hakkuuaukot ja pakettipellot ovat valitettavasti täynnä saraheinää, joka leikkaa ja kuluttaa karvat pois käpälistä.
Punertavien käpälien hoitoon olen itse käyttänyt apteekista saatavaa parafiiniöljyä. Sitä vain rättiin ja rätillä voidellaan käpälät. Toinen (minusta) hyvä rasva on kenkien ja yleensä nahan kunnossa pitämiseen tarkoitettu mehiläisvaha. Laitan sitä melko usein polkuanturoihin (myös talvella karkealla kelillä), pitää anturat pehmeän kimmoisina, eivätkä halkeile. Aluksi koira yrittää nuolla öljyn/rasvan pois, mutta olen vain kieltänyt ja nyt antavat olla nuolematta.

Itsellä ei ole kokemusta mutta, ne niksit mitä olen kuullut ovat olleet lähinnä anturoiden rasvaus esim, Tummeli tai Helosan rasvoilla, tämä estää lähinnä arpikudoksen kovettumisen ja jouduttaa parantumista. Joka tapauksessa paraneminen vie aikaa ja turhan nopea metsästyksen tai muun rasittavamman liikkumisen aloittaminen rikkoo tassun uudestaan.

Aikaa menee joka tapauksessa paljon, eikä tassu ole koskaan yhtä kestävä kuin ennen rikkoutumista.

Aikaa menee joka tapauksessa paljon, eikä tassu ole koskaan yhtä kestävä kuin ennen rikkoutumista

Näinhän se on. Omalla koiralla meni vasemman etutassun polkuantura kolme syksyä sitte, kun juoksutin kesän asfaltilla(oikea oli enemmän hiekalla). Yhdessä kokeessä siitä lähti vanhan viidenpennin kokoinen lämpäre ja paraneminen kesti kuusi viikkoa, mutta nahka oli ohuempaa (marraskuussa) ja aukesi uudestaan. Valionarvon saaminen siirtyi vuodella.
PS. pidän kokomustaa käpälänpohjaa lujimpana, saattaa olla uskomus, mutta ne ei oo olleet koskaan verillä. Samoin se marmorinvärinen on vahva... harvemmin näkee.

karkealla juoksuttaminen ennen jahtikautta auttaa. Ylipaino rasittaa tassunpohjia. B-vitamiinin puute saattaa olla heikentämässä ihon/nahan laatua, eli raakaa lihaa ruokavalioon.

Tassujen aukeaminen on joka vuotinen murhe. Anturasta lähtee nahka ja varpaiden reunat aukeavat viimeistään lumikeleillä. Tosin ajuri on kookas ja jalat joutuvat koville. Haavoihin olen käyttänyt Terra-Poly vet nimistä voidetta, saa elukkalääkäreiltä. Siinä on vaikuttavana aineena mm. oksitetrasykliini(tehoaa bakteereihin) ja apuaineina nestemäinen parafiini ja valkovaseliini(pehmentää anteroita?). Sitten olen pistänyt käpälät huskitossuihin, ettei pääse nuolemaan. Tossut tosin revitään pois, kun tulee tilaisuus.

Vanhemalla koiralla ilmeni tämmönen ongelma kun se oli jotain 3-4 vuotta vanha. Aina alkusyksystä tassut rikki. Kunnon lepoa, joka päivä tassujen pesu ja vähän silloin tällöin tassuvoidetta laitoin. Kestivät sitten koko loppukauden ilman ongelmia. Viime syskynä sama ongelma ilmeni nuorelle koiralle. Se ei taas ollu niinkään helppo homma kun tassut ei tahtonut lainkaan kestää. Eläinlääkäriltä sain antibio. ja joku "parempi" haavavoide ja koira sekä tassut tulivat terveeksi. Tässä tapauksessa oli kyse jonkilaisesta tulehduksesta ja sen hoitaminen vaati lääkettä.
Kyselin samasta aiheesta ruotsalaisesta foorumilta ja siellä ilmeni että joillakin on ollu onglmelmia tassujen kestävyydessä jos tarhan alusta on ollu sementtiä. Vanhemmalla koiralla ongelma tassujen kanssa ilmeni kun laitoin tarhaan alustaksi (puoliksi) kivilaattoja sementistä. Mene ja tiedä jos se väite pitää paikkansa

apteekista saa sellaisia tabletteja kuin biorion niitä 10 päivän kuuri niin tassut ovat pehmeät kuin sisukumit rupeavat kestämään ei ole mitään dopingjuttuja se vikuttava aine on biotiini, hevosmiehetkin antavat hevosille että kaviot eivät kovetu. Mutta pitää kyllä ottaa huomioon että toisilla koirilla on paremmat jalat kuin toisilla, jos nuorena ne kunnolla aukaisee jollain karkealla kelillä, aukeavat aina

Täällä viitatiin betonin vahigoittavan tasuja. Ja niinhän se on uusi bertonipinta voimakkaasti emäksinen, että syövyttää tassuja ja kuivattaa niitä. Uusi betonipinta täytyy neutraloida 6 prosenttisella sitruunahapolla ja sen jälkeen pestä hyvin niin ei aiheuta ongenmia.
esao

koirallani myös kuvatun kaltaisia ongelmia käpälissä,eli polkuanturan nahka kuiva ja kova. nahka irtoaa paloina anturasta jo alkusyksyn ajoissa. Olen antanut biorion tabletteja pari viikkoa ja vaikutukset alkavat näkyä. Polkuanturan nahka selvästi kimmoisampi ja terveemmän näköinen. Suosittelen koville ja kuivanahkaisille käpälille. Muuten käpälät hyvänmuotoiset ja kestävät varpaiden välistä ym.

Tuli itselleni uudenlainen tassuvaiva vastaan viime sunnuntaina. Koira ajeli (oli metsäsä) vesisateessa ja märässä metsässä 6 tuntia. Kun otin koiruuden kiinni, niin heti huomasin, että veri tihkuu monen varpaan rystysestä, siis tassun päältä. Joka jalassa ainakin yksi varvas tihkui verta ja joka ainoa varvas punoitti. Koira myös ontui hieman, mutta tassun pohjat olivat ehjät.
Aiemmin ei moista ole ilmennyt, enkä ole tuollaisesta edes kuullut. Selityksiä kuin tapahtuneelle hain, niin tuli mieleen, että varpaiden nahka vedessä likosi heikoksi ja kuivan kesän ja alkusyksyn jäljiltä oksat ja risut ovat vielä todella kovia ja teräviä ja ne kuluttivat varpaat puhki. Liekkö sitten näin, sen aika näyttää, kun kelit taas normalisoituvat.

Eilen koira oli lenkillä ja mitään onnahtelua ei ollut ja muutenkin virtaa piisasi.

myös näin alkukaudesta kuinka paksu koira on.koira kevyeksi niin ainakin paremmin kestää.ihmettelen kyllä tuota sulalla kelillä aukeamista,omillani ei ole auennut kuin yhdellä jetrolaisella urkilla ja sekin meni kivilouheikossa terävä kivi viilsi.elikkä jos yks tassu vuotaa niin ei hätää mutta useampi niin heikot on työkalut.
leikkaava hanki on eri asia,mutta on koiria jotka kestävät kovaakin hankea.

On syytä liikutella koiraa alkuun rauhallisesti sorateillä päivittäin 5 - 10 km, ja kun tätä on tehty kuukausi pari voi viikoittain tehdä 2 - 3 lenkkiä noin 10 km polkupyörällä ja tällöinkin sorateillä. Koiran pitää ravata rauhallisesti.

Olisi hyvä olla useampia juoksutuspaikkoja, jotta juoksuhalut pysyvät hyvinä. Useimmille koirille sellainen lenkki on mieluisampi, mitä ei tarvitse palata samaa reittiä takaisin. Polkupyöräähän voi kuljettaa auton vetokoukussa kätevästi, ja pienellä suunnittelulla voi reittivalinnat tehdä.

Kovilla helteillä on parempi, ettei polkupyörää käytetä. Tarhassa voi ainakin osa-alue olla sepeliä, osa nurmikkoa ja siellä missä koira ruokitaan voi olla betonilaatoitus tai joku muu helposti puhtaana pysyvä pinta.