hajavarpaat

[Vieras]

Ajavalle koiralle hyvät jalat ovat tärkeät.

Olen seurannut erästä seikkaa johon ei kiinnitetä kovinkaan paljon huomiota. Koiran jalkojen kestävyyteen merkittävästi vaikuttaa se kuinka koira liikkuu ajossa ja metsässä yleensä.
Toiset koirat liikkuvat ajaessaankin niin hitaasti , että tuskin hengästyvät, tällöin jalatkin säästyvät.
Toisilla koirilla on vauhti päällä ja maisema vaihtuu, jolloin jalkojen rasitus on aivan eriluokkaa.
Samassa maastossa tuomarina useammalla koiralla ollessa koirien vauhdin eron huomaa selvästi.

[Mie]

Jännä havainto. En ole kuullut tuollaista ennen. Hyvin uskottavaa että kovaa ajaja ei ehdi säästellä koipiaan ja asetella jalkojaan.

[Vieras]

Kestävyyslajissa saattaa koko ja paino vaikuttaa asiaan.

[Vieras]

Toisilla koirilla jalat kestää ,vaikka olisivat väärinpäin kuin Nätti-Jussilla, toisilla taas ei kestä ihannemallisetkaan. Liikkuminen vaikuttaa paljon.

[Reporetku]

Minä taas haluan kiinnittää huomiota niinkin turhaan asiaan kuin väritykseen, esim. nautin koirani leveähköstä valkoisesta piirrosta ihan kauneussyistä mutta ennen kaikkea se on tarpeellinen kun peitteisessä metsässä kutsun koiraa ja se kääntää päänsä minua kohti niin heti pystyn paikantamaan koirani. Monesti käytännössä hyväksi todettu "turha" ominaisuus. Minun koiraani ei aina saa pillillä metsästä pois: pitää saada näköyhteys.
Toivotan huonoa onnea rumien ajavien koirien kasvatukselle: kaunis ajava on parempi kuin ruma ajava.

Liekkö onnea vai mitä, mutta voin pettymykseksesi sinulle ilmoittaa, että metodeillani olen onnistunut tuottamaan tähän maahan varsin pienellä pentumäärällä 8 kettukäyttövaliota, vaikka ylivoimaisesti suurin osa pennuista on mennyt käytännön ketunmetsästäjille. Enpä kuitenkaan usko, että tähänkään olisin päässyt, mittailemalla koirien piirtojen leveyksiä.

Joku on aina joskus puhunut hieman halveeravaan sävyyn "niistä rumista kettukoirista". Joidenkin mieliin on iskostunut käsitys, että kettukoirat ovat rumia, koska niiden jalostuksessa painopisteeksi on alun alkaen ollut pakko asettaa puhtaasti käyttöominaisuudet.
Täytyy kuitenkin muistaa mistä lähdimme liikkeelle. Suomenajokoiraa oli jalostettu vuosikymmeniä pelkäksi jäniskoiraksi. Jotta tuosta massasta saatiin jalostettua kettulinjoja, ei ollut varaa mihinkään "piirtojen mittauksiin". Tavoitteeksi piti asettaa ankara luonto ja ketunajovietti, sekä talvenkestävyys (karvapeite ja tassut).

Aika näyttää, eriytyykö tämä rakas suomenajokoirammekin kahdeksi linjaksi, kuten niin monelle muulle rodulle on käynyt, eli näihin todellisiin metsästyskoiriin ja "piirtojenmittaajien" näyttelykoiriin. Tyytymättömyyttä s.ajokoiraa kohtaan kuitenkin esiintyy metsästäjien keskuudessa. On paljon käytännön ketunpyytäjiä, jotka hakevat näitä suomenajokoirasta suurelta osin kadonneita ominaisuuksia muista roduista tai risteytyksistä. Se mitä "aidan takaa" haetaan liittyy useimmiten tassuihin, karvapeitteeseen ja luonteeseen. Tälläkin perusteella voi vain sitten miettiä, onko tämä näyttelyhömpötys keskittynyt oikeiden asioiden säilyttämiseen/parantamiseen suomenajokoirassamme.

[Mie]

Terve Reporetku, kyllä minä perimmältäni olen samoilla linjoilla kanssasi kasvatusasioissa mutta en ymmärrä miksi on niin tavallista halveerata ulkonäkö-ja rakenneominaisuuksia kun ne niin ilmiselvästi palvelevat käyttöpuoltakin. Katso esim. Esko Nummijärven artikkelin koirankuvia jotka on ottanut Arvi Ellmen (Ajokoiramies). Voitko silmiä räpyttämättä sanoa että kuvatut koirat pystyvät ajamaan kettua iltaan asti vaikka niillä olisi kuinka niitä "ajohaluja". Siitä vain astuttamaan esim. sillä hintelällä suoraraajaisella tai raskaalla kaulattoalla jonka kuono ei yllä kunnolla juostessa jäljelle. Eikös kaikkein rumimmat ole parhaita ajureita - sen virheellisen filosofian mukaan.

[Vieras]

Siinähän se onkin, kun ulkomuoto kauneus on vain katsojan silmässä. Pitäis tieteellisesti tutkia millainen rakenne ja raskaus suhteen pitää olla. Olen omistanut kakkosen ja muotovalion ulkomuodolla olevia koiria, en millään allekirjoittaisi, että sertin koira jaksais pitempään ja paremmin.

[Mie]

Terve edellinen vieras, jos kauneus olisi ketunajurissaa ja jäniksenajurissaa vain katsojan silmissä, niin siitä vain mielestäsi kaunis bernhadinkoira tai mäyräkoira jäljelle. Kyllä ajokoiralle on vakiitunut käyttöä palveleva ja tukeva rakenne ja rakenteen yksityiskohdat joihin näyttelyssä kiinnitetään huomiota. Esim. joku näyttelyarvostelua halveeraava voi sanoa että minulle on yks hailee onko koiralla syvä vai matala rintakehä kunhan se vain ajaa. No ajele sitten se kölirintainen rintakehäsi ajopahkaiseksi ja astuta vielä tällainen koirasi samanlaisella. Kiitos mieluummin pentu linjasta jossa on otettu näyttelyarvostelut huomioon ja kiinnitetty ulkonäköön ja rakenteeseen huomiota. Tosin pari lyhytnäköistä kasvattajaa ei saa koirakantaa pilalle kun joutuvathan he joskus käyttämään muidenkin koiria joiden kasvatuksessa on ollut vähän monipuolisemmat kriteerit. MUTTA iloista ja kivutonta joulua kaikille hintelille, raskaille lumessa rohmuaville, suorakinttuisille, ajopahkaisille, lyhytkaulaisille, hajavarpaisille (vaihtakaa side jouluksi),suoralapaisille, riippanisäisille ja sille piirrottomalle ylisitkeälle pallinaamalle joka jäi jouluksi metsään. Teitä kaikkia odottaa kevään astutuskausi, olettehan te parasta käyttökoirien jalostusmateriaalia kun teitä ei viedä näyttelyyn.

[Reporetku]

Olet Mie oikeassa, että ainakin osa mainitsemistasi vioista huonontavat koirien käyttöominaisuuksia, tai jopa estävän metsästyskäytön. Kuitenkin nämä(kin) viat tulevat parhaiten ilmi, kun koiralla todella metsästetään.
Kyllähän periaatteessa näyttelyssäkin osa vioista pystytään havaitsemaan, mutta liian usein niitä ei joko huomioida, tai kiinnitetään aivan vääriin asioihin huomiota. Kuten jo monesti aiemmin olen maininnut, niin tahtoo näyttelyt kaiken kaikkiaan vain lisäävän kielteisiä rakenneominaisuuksia käyttökoirissa. Ihmisen silmää miellyttävä ulkonäkö kun tahtoo olla joskus kaukana siitä mikä on parasta tai oleellista koiran käyttöominaisuuksien kannalta.

Vieras tuossa edellä myös mainitsi oleellisen seikan. Kuka sen on sanonut, että suomenajokoiran rotumääritelmän mukainen koira on paras ajavana koirana. Tällaisen logiikan mukaan esim. dreeveri on h..vetin ruma koira eikä pysty ajohommiin missään nimessä, senhän rotumääritelmä poikkeaa melkoisesti kotoisesta ajokistamme. Pahasti on vinksahtaneet myös mm. ryssät ja jenkit, kehittäessään omia ajokkejaan. Sitäpaitsi, eihän tuollaista kokoruskeaa ryssänkoiraa pysty edes sulalla kelillä löytämäänkään, sillä kun ei ole sitä ajokoiralle välttämätöntä piirtoa naamassaan .

[Mie]

Ajokoirarotuja on eri tarkoituksiin. Meikäläisiin oloihin paras taitaa olla ... niin mikä? Ja "kauneus" onkin vain sitä miten hyvin koira täyttää rotumääritelmän vaatimukset.
Muutamia "turhia" makuasioita on myös, mm. se piirtopää on minusta ehdoton.
Onneksi minä olen niin vähäpätöinen kasvattaja että en saa suomenajokoiraa rotuna menemään ei eteenpäin eikä taaksepäin vaikka kasvatankin muotovalioajureita ja siis myös kaksoisvalioita.