hajavarpaat

[Vieras]

Katselin jokin aika sitten menestyneiden näyttelykoirien kuvia Kuusamon näyttelystä. Huomasin monen koiran varpaiden harottavan levällään kuin jollakin kahlaajalinnulla. Ei tietoakaan ns. tiiviistä käpälästä. Onkohan käyttökoirien arvostelu menossa ihan "teoriaherrojen" hommiksi.

Esimerkiksi hevosnäyttelyissä arvostellaan jalat, jalkojen kovuus ja kaviot pistein. Onkohan tästä mitään opittavaa.

[Reporetku]

Kuten olen monesti ennenkin kirjoittanut, koiranäyttelyt eivät mitenkään palvele käytökoirin jalostusta, päin vastoin.

[Vieras]

Kuinka moni kasvattaja kiinnittää asiaan huomiota.

[Vieras]

On sellaisiakin tuomareita, jotka kiinnittävät huomiota koirien käpäliin.

[Vieras]

"Räpyläjalan"omistajana voin vain kertoa kuinka ne varpaat riepoo
näyttelyissä ne paremmat pn sijoitukset tyssäsivätkin niihin. On tuomareita jotka rankaisevat heti kättelyssä hajavarpaista...
Onneksi meidän "räpylät" ovat kestävät, eivätkä ole auenneet kertaakaan (ikääkin on jo reilut 8v). Toisella koiralla oli erinomaiset tiiviit käpälät ja ne oli aina auki. Joten ei se malli aina kestävyyttä sano.
Meillä urosta valittaessa kiinnitettiin huomiota käpäliin. Näyttelyarvosteluita lukiessa törmäsin niihin arvosteluihin, joissa oli että "hyvät käpälät". Jonkun koiran tietäen/kuvan nähneenä itse ei todellakaan ollut samaa mieltä.

[Mie]

Reporetku, miten niin että näyttelyt eivät palvele käyttökoirien jalostusta? Perustele.

Eikös rotumääritelmä ole tehty niin että ajokoiran rakenne ja muut rakenteen yksityiskohdat palvelevat työkoiraa ja näyttlely on ainoa paikka jossa saa kohtalaisen objektiivista tietoa koiran rakenteesta ja siitä miten se vastaa rotumääritelmää. Eri asia on sitten onko rakenteen jalostaminen onnistunut. Miksi räpyläjalkaisten koirien kasvattajat eivät ole käyneet näyttelyssä ja miksi he astuttavat räpyläjalan räpyläjalalla. Ei SE ole näyttelyiden syy.
Käykää näyttelyissä ja tutustukaa muutenkin koiranne rakenteeseen. Ei räpyläjalalla ja notkoselällä tee mitään näyttelyssä mutta ei myöskään metsällä.

[Reporetku]

Reporetku, miten niin että näyttelyt eivät palvele käyttökoirien jalostusta? Perustele

Riittääkö perusteluksi kun tutustut vaikka ensi alkuun seuraavien rotujen käyttölinjaisiin ja näyttelylinjaisiin koiriin: englanninsetteri, englanninspringesrspanieli, kettuterrieri, siperianhusky, labradorinnoutaja....

Näistä kaikista ja monista muista roduista näkee ihan pelkillä silmillä, ilman käytännön kokemustakaan rodusta, mitä näytely on osalle rodun yksilöistä tehnyt. Jokainen metsästyskoiria tunteva ymmärtää, että nämä serttienkerääjät eivät näissä roduissa yleensä esim. kokonsa tai rakenteensa puolesta pysty enää alkuperäiseen tehtäväänsä. Kun mennään pintaa syvemmälle, niin näiden näyttelylinjaisten henkiset ominaisuudetkin ovat usein täysin puutteelliset käyttöä ajatellen.

Joka ainoa kerta kun jalostusperusteeksi otetaan jokin muu ominaisuus, kuin käyttöön vaikuttava, mennään vikasuuntaan. Olen mm. aina ihmetellyt, mitä merkitystä voi olla ajokoiran värityksellä sen käyttöominaisuuksiin.

[Mie]

Reporetku, miten niin että suomenajokoiran näyttelyttäminen on verrattavissa ulkomaisiin näyttelymetsästyskoiriin? Useilta ulkomaisilta entisiltä käyttöroduilta ei vaadita muotovalioksi pääsyyn käyttökoetulosta niin kuin suomenajokoiralta vaaditaan, vieläpä ykkösen tulosta. Tämän takia suomenajokoira on erikoisasemassa kaikenmaailman settereihin ja bassetihin verrattuna. Olen edelleen sitä mieltä että meillä näyttelyt palvelevat käyttöpuolta melkein sataprosenttisesti. Käyttövalioksikaan ei pääse mikä tahansa ruipelo: hyvä että käyttövalioltakin vaaditaan jonkinlainen näyttelytulos. Se että meillä on käyttöä kestämättömiä huonorakenteisia linkkuja käyttökoirissa ei ole näyttelyjen syy. Minulla on muotovalio suomenajokoira joka ajelee ykkösiä ja on tänä talvena toivottavasti käyttövalio. Ajelee paremmin kuin naapurin pihtikinttu joka ei ole kertaakaan käynyt näyttelyssä. Nämä yksittäistapaukset eivät tietenkään ole päteviä argumentteja mutta vähän sinne päin.

[Reporetku]

Mikään käyttökoirarotu ei ole suojattu näyttelyiden rappioitattavalta vaikutukselta. Mietippähän Mie miksi joiltain käyttökoiraroduilta on jouduttu poistamaan tuo käyttötulosvaatimus muotovalion arvon saavuttamiseksi.

Kirjoituksestasi paistaa pienoinen, ettenkö sanoisi halveeraus "kaiken maailman settereitä ja bassetteja kohtaan". Olet aivan oikeassa. Nämä monen käyttörodun, näyttelyjen pilaamat linjat, eivät todellakaan ansaitse minkään sorttista arvostusta metsästyskoiraharrastajilta. Kuitenkin näiden samojen rotujen käyttölinjaiset koirat ovat monesti mitä upeimpia metsästyskoiria. Näiden ulkonäkö ja luonne vain poikkeavat niin paljon rodun toisesta ääripäästä, että on monesti vaikea niitä edes tunnistaa samaan rotuun kuuluviksi.

Turha minulle väittää, että suomenajokoira olisi sen suojatumpi kuin mikään muukaan rotu. Suomenajokoira jo lähes pilattiin takavuosikymmeninä ja nimen omaan näyttelyiden vaikutuksesta. Vielä ennen sotia ja niiden jälkeenkin ajokoirakantamme oli melko epäyhtenäinen. Kuitenkin vanhojen valokuvien perusteella tässä vanhassa kannassa oli paljon sellaisia yksilöitä joita nykyisin kaipaisimme; vahvaturkkisia "maatiaisen" näköisiä työkoiria, jotka systemaattisesti näyttelyiden ansiosta poistettiin jalostuskäytöstä. Ihannehan oli vuosikymmeniä jalo kaunisvärinen suomenajokoira. Siis ulkomuotoseikkoja, joilla ei ole mitään vaikutusta tai korkeintaan negatiivinen vaikutus koiran käyttöominaisuuksiin. Samalla jäi vuosikymmeniksi huomioimatta mm. tasssujen muoto näyttelyissä (nyttemmin onneksi korjattu suuntaa).

Mainitsit myös esimerkin naapurin pihtikinttuisesta ja omasta muotovaliostasi. Jos tuo naapurin pihtikinttu ajelee pyöreitä ajoja pahoillakin keleillä, on se kelpoisuutensa osoittanut. Kyvyillään se osoittaa, että niillä pihtikintuilla ei nyt niin suurta merkitystä ole, tai että sillä on muita avuja jotjka korvaavat tuon pikku puutteen.
Saat olla sata varma, että niin minä kuin onneksi moni muukin käyttöominaisuuksia arvostava kasvattaja laittavat tuon pitkiä päiviä ajavan pihtikintun jalostusarvossa edelle muotovaliosta, joka parin tunnin metsässäolon jälkeen, tassut punaisina, alkaa seurailla mielummin isännän kuin jäniksen/ketun jälkiä.

[Mie]

Varmaan olet pääpiirteissään oikeilla linjoilla mutta siinä kirjoitat typerästi -tai ainakin jotenkin kuultaa läpi - että mitä rumempi ja mitä virheellisempi rakenne sitä kovempi sana koira on metsässä. Koetulokset ja ajotaito ovat eri asioita ja toinen ei automaattisesti sulje pois toista kuten monet suoraviivaisesti ajattelevat ajattelevat. Minun mielestäni hyvärakenteinen (näyttelyissä menestyvä) ajava koira on parempi kuin huonorakenteinen ajava, joka rakenteensa vuoksi ajaa vain jonkin aikaa.
Muuten se naapurin pihtikinttu ajaa huonommin minun muotovalioni: sillä ei ole asiaa kokeisiin eikä näyttelyyn ainakaan palkintojen toivossa.

[Reporetku]

Kauneus on katsojan silmässä, niinhän sitä sanotaan. Rotumääritelmätkin määrittelevät tuota kauneutta, ja usein noilla määritelmillä ei ole mitään merkitystä käyttöominaisuuksien kannalta.

Mielestäni en ole missään maininnut, että sertin saaneet olisivat huonompia ajureita kuin ne "rumemmat" lajitoverinsa. Sitä olen kuitenkin painottanut aina ja monessa yhteydessä, että ajurin on ansaittava suvunjatkamisoikeutensa muilla kentillä kuin näyttelykentillä.

Jalostuksesta ei saisi tehdä liian monimutkaista. Mitä enemmän ominaisuuksia halutaan kehittää sen varmemmin poljetaan paikallaan ja jopa tärkeissä asioissa taannutaan. Kaikki turha on liikaa ja väri on varmasti yksi turhimmista ajokoiran ominaisuuksista. Itse olen ulkomuodosta arvostellut ainoastaan käpälät ja karvapeitteen, kun olen jalostuskoiria valinnut. Se että onko tuo hyvätassuinen ja -turkkinen rotumääritelmän mukaan värittynyt, tai vaikkapa vaalenpunainen, on minulle täysin merkityksetöntä.

Kaiken perustana on kuitenkin koiran into ja kyky ajaa koko päivän raskaissakin olosuhteissa. Se, että koira tuohon pystyy ja kykenee siihen vielä lähempänä kymmentä ikävuotta, osoittaa parhaiten sen jalostuskelpoisuuden, johtuu se sitten ulkomuodollisista tai henkisistä ominaisuuksista.
Tätä ei pystytä ulkomuototuomarin toimesta mitenkään mittaamaan, ellei hän sitten jalkaannu metsään seuraamaan aamusta iltaan työskentelevää ajokoiraa.

[Mie]

Voi Reporetku, helppohan se on keskittyä jalostuksessa vain käpäliin ja karvapeitteeseen kun muut ovat jo ajokoirien näyttelytoiminnan ansiosta kiinnittäneet huomiota esim. raajakulmauksiin, selkään, lantioon, kaulan pituuteen joilla kaikilla on merkitystä ajavalle koiralle. Yksi kasvattaja ei ehdi tuhota näitä koiran ominaisuuksia parissakaan sukupolvesa. Minä taas haluan kiinnittää huomiota niinkin turhaan asiaan kuin väritykseen, esim. nautin koirani leveähköstä valkoisesta piirrosta ihan kauneussyistä mutta ennen kaikkea se on tarpeellinen kun peitteisessä metsässä kutsun koiraa ja se kääntää päänsä minua kohti niin heti pystyn paikantamaan koirani. Monesti käytännössä hyväksi todettu "turha" ominaisuus. Minun koiraani ei aina saa pillillä metsästä pois: pitää saada näköyhteys.
Toivotan huonoa onnea rumien ajavien koirien kasvatukselle: kaunis ajava on parempi kuin ruma ajava.

[Vieras]

Aika vaarallinen kaveri metsästyskoira jalostukseen.Laittaisitko kennel tiedot näkyviin niin voitaisiin katsella kauniita ajavia koiria.

[Mie]

Täällä se "vaarallinen" kaveri kait sitten on. Minuun ja koiriini voi tutustua Ajokoiramiehen käyttövaliot ja kaksoisvaliot-palstalla
Voitte korjata minun koirillani sitten oman jalostuksenne rakennevirheitä. Koirilla on mukava voittaa sekä näyttelyissä että kokeissa.