Suomen Ajokoirajärjestö

Koirallemme kasvoi eteen etutassujen väliin rintaan peukalonpään kokoinen
patti, jonka kohdalta lähti karvat ja iho punoitti ja näytti muutenkin tulehtuneelta.
Patti ei lähtenyt pois kotikonstihoidoista huolimatta, ja veimme koiran eläinlääkärille.
Eläinlääkäri oli sitä mieltä että kyseessä on "ajopatti", joka tulee kun koira juoksee metsässä ja
rinta osuu risukkoon tai lumihangen reunaan ajaessa ja hankautuu. Patin ilmaantumis aikaan koira ei
kuitenkaan ollut käynyt metsällä. Eläinlääkärin mielestä se piti leikata pois ottamalla laajalti ihoa sen
ympäriltä, ettei se uusisi. Näin tehtiin, tuloksena n 15cm haava ja vaikea paraneminen (tikit ei kestäneet kiinni,
tulehtumista jne).

Eläinlääkäri neuvoi metsällä käyttämään liiviä koiralla, ettei rinta hankautuisi. Käytetty semmoista ollaankin nyt.
Nyt, 6kk jälkeen patti on tullut takaisin ja huomattavasti isompana.

Onko kellään kokemusta tämmöisestä? Jos on, niin mielellään kuulisin millaisia kokemuksia ja diagnooseja.

marika

Eläinlääkäri on oikeassa, ajopatti / ajopahka, monella nimellä tunnettu ongelma. Onneksi ei ole omilla koirilla koskaan esiintynyt.

Sitä on nykyään aika harvakseltaa, mutta usein ongelma tulee syvärintaisille koirille. Joku sanoo, että tietyissä suvuissa tätä esiintyy tiheämmin kuin toisissa. Leikkauksella poistetaan, mutta kuten teilläkin kävi, takaisin tulee todennäköisyydellä suuri.

Pitääkö se aina leikata pois kun tulee? eka leikkauksessa otettiin nahkaakin pois niin reilusti, että näinköhän uutta leikkausta kestää.
Onko kasvain minkälaatuinen? Onko riski muuttua syöväksi/levitä?

jossainmäärin perinnöllinen, uusiutuu poikeuksetta leikauksen jälkeen ja kasvaa suurenmaksi iänmyötä. valitettavasti koiran elinikänen ongelma.

Muistan lukeneeni että ns. kölirintaisten koirien vaiva.Valitettavasti uusii helposti..

Kannattaa katsoa,minkälainen on koirankopin sisäänkäynti,että ei hankaannu siinä.

Minkä ikäinen koira kyseessä?
Otettiinko patista näytepala, jolla varmistettiin ettei kyseessä ole kasvain?

Meidänkin koiralla rintakehässä patti mutta ei ole lähtenyt nahkaa. Olen miettinyt että mikä se voisi olla?
Kasvain?... Rasvapatti? On ikään kuin kiinni "jossain". jalassa myös patti joka taasen on irtonainen?

Osaako kukaan selittää?
Onko kasvaimet/syövät perinnöllisiä? TAi miten yleisiä ajokoirilla?

Rasvapatit tunnistaa siitä, että ne ovat ihon alla liikuteltavissa olevia patteja. Eli niitä pystyy kädellä muljuttamaan ja tuntuvat irtonaisilta.
Kavaimet ja muut kudosvauriot ovat taas kiinteitä ja ne eivät tunnu liikkuvilta tai ovat vähemmän liikkuvia kuin rasvapatit. Pahalaatuisten kasvaimien kohdalla myös ihoon saattaa tulla muutoksia.

Epäilyttävissä tilanteissa kannattaa mennä eläinlääkärille otattamaan kudos näyte, että selviää onko hyvänlaatuinen vai pahanlaatuinen kasvain.

Koirallemme kasvoi eteen etutassujen väliin rintaan peukalonpään kokoinen
patti, jonka kohdalta lähti karvat ja iho punoitti ja näytti muutenkin tulehtuneelta.
Patti ei lähtenyt pois kotikonstihoidoista huolimatta, ja veimme koiran eläinlääkärille.
Eläinlääkäri oli sitä mieltä että kyseessä on "ajopatti"

Eläinlääkäri kyllä tunnistaa patit. Eiköhän ole ajopatti kyseessä.

Yhdyn edellisen kirjoittajan mielipiteeseen. Uroksellemme tällainen patti ilmaantui, kun (omaa tyhmyyttämme ja peittojen riepotteluun kyllästyneinä) liimasimme kokolattiamattoa koiratalon pehmukkeeksi. Eka leikkaus epäonnistui - eli patti kasvoi takaisin, mutta toisen leikkauksen jälkeen ei ongelmia ollut. Koira eli terveenä ja metsäkuntoisena 13-vuotiaaksi. Eläinlääkäri kertoi, että amerikoissa näitä hoidetaan sädettämällä koboltilla. Patti ei aristanut, oli ennemminkin mustanpuhuva kuin punainen. Tietty ihotyyppi altistaa patin kasvuun. Koiralla on muutama kymmen jälkeläistä, eikä ainakaan minun tuntemillani ole pattia ollut. Pehmukeongelma ratkaistiin kiinnittämällä listoilla räsymattoa makuulavoille. Alkuun koirat niitä purkivat, mutta viime vuodet ovat kestäneet hyvin, kirpparilta saa aina halpoja likaisten tilalle. Kuulin varoituksia, että joskus joku tessu oli tukehtunut matonkuteisiin, mutta isäntä sanoi, että jos ovat niin tyhmiä, niin joutavat mennäkin.

Levanteri on pitkälti oikeassa, pehmusteiden puute on suurimpia syitä rintapahkaan. Itselläni oli aikoinaan uros joka siivosi makuulaveriltaan kaikki pehmeän pois .Listoilla ja ruuveilla laitetut matot joiden alle laitoin pehmusteita se kuopi ja repi pois, heinät ja oljet yms se siirsi sivuun ja makasi yleensä rinta vasten paljasta puupintaa. Tästähän ei hyvää seurannut vaan koiralle alkoi kasvaa rintapahka ja vieläpä koiran kiinipitoaikaan.Pahka leikattiin puhtaaseen ihoon asti ja näytti hyvältä, mutta se myöhemmin uusiutui mutta ei niin pahana ,koska löysin jotain erikoiskangasta tai mitä lie olikaan , jota se ei saanut revittyä.Tuntuu myös siltä että koiran alustallaan makaamisasennolla on myös merkitystä pahkan syntymisen suhteen, koska mielestäni muut koirani eivät ole olleet makuulla niin paljon rintansa päällä kuin tämä koira , vaan ovat maanneet enemmän kyljellään.

Kun ajuri saa makoilla tuvan lämpösessä, niin ei tule pahkoja. Korkeintaan "sohvapahka" saattaa yllättää, mutta onneksi se ei ajoa haittaa

Kyllä se on hienoa jos ajuri saa makoilla sohvalla päivät läpeensä ,tietysti metsäpäivät poislukien.
Omani kyllä saa muutaman tunnin myös tutustua sohvan hienouksiin ajopäivänsä päätteeksi.Sitten se yleensä haluaa taloonsa. öhm .sviittiinsä lepäämään ansainneensa levon.

Ajopatista löytyy paljon esimerkkejä ja kirjoituksia etenkin 1930-luvulla. Sen lisäksi esiintyi iho-ja karvapeitteen muutoksia myös kyynärpäissä ja kinnernivelissä. Oli ihan tavallista, että torppareilla oli samanaikaisesti jopa toistakymmentä ajokoiraa hoidossa ja treenattavana. Nämä koirueet lepäilivät pääsääntöisesti paljailla puulavereilla yhteisessä tarhassa. Vaikka koppeliajo olikin ns. rautaa, niin siitä huolimatta aina jokin koirista joutui viettämään yhtäjaksoista laverielämää pitkätkin ajat. Voipi hyvinkin olla, että ko. ongelman syy = kova alusta, on vielä nykyäänkin joidenkin koirien kohtalona.