Suomen Ajokoirajärjestö

Madotin taas kerran koirat ja rupesin miettimään minne madot joutuvat kun ne heittävät veivinsä. Pitäisikö niitä näkyä ulosteissa? En ole koskaan nähnyt koiran sisäloisia missään. Madotammeko koiria turhaan?

Joskus ajatellu ihan samaa. Edellisellä ajurilla pidinkin 2 vuoden tauon madotuksessa, eikä kyllä vaikuttanut koiran yleiseen terveyteen millään lailla. Sitten kuitenkin omaa sisintä rauhoittaakseni, aloin taas säännöllisesti madottaa. Pisnestähän se on matolääkkeitten myyntikin.

Itse madotan pentuna ja kantavan emän. Sitten vain, jos tarvis eli jotain mahdollisia oireita. Joskus epäily ollut aiheellinen, joskus taas ei. Enkä ole huomannut mitään haittaa tällaisesta käytännöstä. Tietty en rahoita niin paljon matolääkkeen valmistajia.

Meillä ainakin kahella koiralla heinän syönti ja oksentelu loppu kun seinään kun syötin matokuurin(Axilur). Jätöksistä löyty n.1-2 mm mittaista valkeaa toukkaa/matoa.Mitä lienevätkään?

Koirat pitäisi madottaa 2x vuodessa. Yleensö keväällä maan sulettua ja syksyllä maan jäädyttyä. Jos matoja on paljon, voi koiralle nousta lämpöä ja yleiskunto heiketä, koira saattaa laihtua ja turkki voi menettää kiiltonsa. Aina ei kumminkaan minkään näköisiä oireita näy päällepäin.

Vaikka ulosteessa ei näykkään mitään, on koirissa usein matoja. Ulosteen mukana kulkeutuu munia ympäristöön ja koirat maata hasitellessaan vetävät niitä mm. henkeensä. Sieltä ne menevät keuhkoihin ja sitä kautta sydämeen ja elimiin. Vain pieni osa madoista on suolistossa. Suosittelen ihan oman koiran sekä muiden koirien takia madottamista säännöllisesti.

Kyllä niitä matoja näkee, suolinkaisia ja niitä pieniä, ilmeisesti ovat heisimadon pätkiä, kannatan useasti pennun madotusta ja kaks kertaa vuodessa aikuisen koiran, lääkettä vois vaihdella niin tehoaakin paremmin, axilur on hyvä ja drontal, mielummin vähän yliannostusta kuin liian vähän, lukekaapa seuraavasta linkistä, kotisivu.dnainternet.fi/andsuc/sisal/koiran-suolistoloset.pdf

pyyntimies kirjoitti:Joskus ajatellu ihan samaa. Edellisellä ajurilla pidinkin 2 vuoden tauon madotuksessa, eikä kyllä vaikuttanut koiran yleiseen terveyteen millään lailla. Sitten kuitenkin omaa sisintä rauhoittaakseni, aloin taas säännöllisesti madottaa. Pisnestähän se on matolääkkeitten myyntikin.

Täytyy myöntää olleeni olleeni hakoteillä tässä asiassa Tänään 6kk pennulla näky valkoinen 10 mm pitkä 1-2 mm paksu MATO persuksissa. Edellisestä kuurista(axilur) 2 kk. Nyt vaihdoin merkkiä drontal. Saas nähä kuinka tehoo Ei koira mitenkään huono kuntoiselta silti vaikuta.

Kyllähä tuon koirasta havaitsee osittain sillä tavoin jos koiraa syöttää ja sille ei tunnu tulevan massaa niin silloin on yksi syy epäillä että koiralla on matoja... tuolla nuoremmalla nartulla huomas sen. Madotin sen niin matoja tuli ja sen jälkee koirallekkin rupesi tulee massaa ympärille

Joskus madotuksessa tarvitaan reilu lääkeannos,ei se koira kuole siihen ja uusinta madotus ois hyvä tehdä parin viikon kuluttua, että varmasti tehoaa ja vaihdelkaa matolääkemerkkejä, sillä koiralla voi olla heisimatoja, suolinkaisia, hakamatoja ja vaikka mitä ja yks lääke vaikuttaa vain heisimatoon ja toinen suolinkaiseen...

vaaris kirjoitti:Joskus madotuksessa tarvitaan reilu lääkeannos,ei se koira kuole siihen ja uusinta madotus ois hyvä tehdä parin viikon kuluttua, että varmasti tehoaa ja vaihdelkaa matolääkemerkkejä, sillä koiralla voi olla heisimatoja, suolinkaisia, hakamatoja ja vaikka mitä ja yks lääke vaikuttaa vain heisimatoon ja toinen suolinkaiseen...

Kyllä vähän hirvitti pari kesää sitten, kun huomattiin 5kk:n ikäisellä hontelolla pennulla lapamato. Pakettitolkulla piti antaa muistaakseni Droncit-tabletteja. Ohjeen mukaan normaali loishäätö 8-kertaisena ! Hyvin koira kuurin kesti, eikä lapamato ole "mökkikoiraa" sen jälkeen vaivannut.
Lapamatodiagnoosi oli helppo tehdä: Koira paineli "paskalenkillä" hurjaa vauhtia ja peräpäässä oli parimetrinen vaalea "naru". Kun tavoitin koiran, poistin tikulla vielä 20-30 cm pätkän (yök !)

Söikö raakaa kalaa, siitähän lapamadot yleensä tulevat? Matojen jaokkeet vai mitä ne nyt ovat säilyvät tosi pitkään leviämiskykyisinä, tarhoissa ja teiden varsilla.

Koko kesänhän se pörräsi vapaana ja oli aina seuraamassa omia ja naapureitten kalanperkkuuta. Mökkinaapuri sai alkukesästä n. 15-kiloisen merilohen, jonka sisälmyksistä löytyi pitkästi lapamatoa. Väittävät että merikalassa ja varsinkaan lohessa ei voi lapamatoa olla, mutta tässä "lauhdevesilohessa" varmasti oli ! Nämä sisälmykset matoineen hävitettiin kauas merelle, mutta saattoi siitäkin kivikolle jaokkeita jäädä koiran tartunnaksi asti.