Ovatko ataksiatestien tulokset julkisia?

[kyröö]

Ja millähän lailla se tekee pentueesta huonon,Jos pentueeseen sattuu yksi sairas yksilö..Monessa pentueessa on 5-6 Ajamatonta,Mitäs ne sitten on

[Antti]

Näinhän se on, miten kaks edellistä kirjoittaa. Suomenajokoirassa on paljon vikoja, joten miksi vain kerrallaan muodissa oleviin on harrastajilla kiinnostusta. Suhteellisuudentaju on monella kateissa.

Muutama vuos sitten miinustaja kyllä kovasti kirjoitteli, että a-b-lonkat ne koiralla PITTTTTÄÄÄ olla, ja nyt on jo kovasti keksittyjä sairauksia vastaan. Lonkat -kirjaimen kuin kirjaimen kanssa- ei sentään tapa koiraa, ellei omistaja ole kovin kirjainuskovainen. Ataksia tappaa, ja se on mukava yllätys esim. lapsiperheessä ja aloittevalle harrastajalle.

Jos mahdollista, niin ainakin itse tottakai suunnittelen toteuttamani yhdistelmät siten, ettei ataksiasairaita pentuja tule. Ataksian periytymiseen on selkeät kaavat ja vian ilmenemistä voidaan helposti karsastaa. Toisin on monen muun "vian" kanssa, periytyminen ei ole kovinkaan selkeää ja "vikojen" ilmeneminen myös selvästi ympäristöriippuvaista.

[metsässä]

Terveystestit supistavat jalostusvaihtoehtoja etsittäessä mahdollisimman tervettä koiraa.
Samoin tekevät ajokokeet,ja tilastot etsittäessä mahdollisimman ajavaa,ja käyttöominaisuuksiltaan parasta koiraa.
Myös käytettäessä pelkästään näyttelymenestyjiä,on jalostusmateriaalin supistuminen huikea.
Myöskin sukusiitos % pitäisi pysyä matalana.

Jos haluaa tinkimättömasti noudattaa tiukkaa jalostusta pitäisi ilmeisesti terveystulosten olla virheettömiä suvussakin.
Käyttöpuolella Ajokuningas,ja näyttelypuolella Voittaja ainakin rodun päänäyttelyssä.
Tietysti molempien vanhempien täytyy täytää nämä kriteerit.





.

[kalkkis]

Jalustus on karsintaa. Miten tiukasti sitä halutaan noudattaa on eriasia. Toivottavasti ei niin kun seisojilla, että lonkkakuvaus tulos B: on raja-arvo rekisteröinin ehtona.

[Ajukki]

Jalustus on karsintaa. Miten tiukasti sitä halutaan noudattaa on eriasia. Toivottavasti ei niin kun seisojilla, että lonkkakuvaus tulos B: on raja-arvo rekisteröinin ehtona.

Ehdottomasti samaa mieltä! Jos tuollaiseen intoiluun lähdetään, niin saadaan kyllä rotupohja aika kapeaksi. Muutenkin lähtökohta pitäisi olla metsäominaisuudet ja sitten terveystulokset. Toki pidän terveystuloksia tietyssä määrin karsivana mutta homma ei saisi mennä siihen, että kun koiralla on A-lonkat, ataksia vapaa ja pumppu kunnossa ja varpaan väleissä sopiva karva ja vieläpä serti näyttelystä niin heti kelpaa jalostukseen. Sit listan viimeisenä lukee, että valitettavasti koira ei aja tarpeeksi mutta hyvästä terveydestä johtuen sitä käytetään jalostukseen (onhan nuo terveysmittaukset maksaneetkin ja pitää saada rahaa takaisinkin päin)... no ehkä vähän keventävä provo mutta malttia pitäs olla näiden terveysjuttujen kanssa. Kuten moni jo totesikin, että ataksiatesti on hyvä koska sillä voi välttää sairaita. Sehän on jo paljon ja siitä pisteet tutkijoille!

[jänes]

Entäs ajukki sellainen koira ,mikä haukkuu ittensä kaksivuotiaana KVA:ksi omilla ja isännän ansioilla. Nelivuotiaana se on niin löysä, ettei sen kanssa voi kuin kokeissa juosta(ei kelpaa metsästykseen). Tälläinenko koira on sitten jalostuksellinen tavoite. Koiran terveydellä on melkoinen vaikutus siinä vaiheessa, kun sillä metästää toistakymmentä vuotta.

[kummitus]

minun mielestä narttu ehdottomasti testattava, mieletöntä jättää kantajaurkkeja jalostuksesta

[Mehtäjänis]

Metsässä-nimimerkki kirjoittaa minusta viisaasti kun laajentaa näkökulmat geenipohjan kaventumisesta muuallekin kuin terveystutkimusten vaikutuksiin. Tottahan on että koetulokset eniten ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin ja muutamien sukujen ja koirien suosimiseen. Hyvä että terveustutkimukset vähän laajentavat ja muuttavatkin siitosurosten valintakriteerejä. Nartustahan uroksen valinta lähtee ja sen puutteiden korjaamisesta joten luulisi ettei samoille uroksille tulisi tunkua. Hyvä että ajotaidon jalostamisen rinnalle tulee jalostuksessa MYÖS terveystutkimuksista arvokasta tietoa. Ja esim. ataksian välttäminen on nykyään näin herkullisen helppoa

[kummitus]

terveysvaatimukset ovat erinomainen asia eivätkä KÄYTÄNNÖSSÄ kavenna pätkääkään jalostuspohjaa, ajatelkaa, miten pieni osa esim. a-b lonkkaisista uroksista on koskaan jalostuksen piirissä, vaikka näytöt ajotaidoista olisivat miten hyvät tahansa. Kyllä jalostuspohjaa on, kunhan sitä vaan käytetään. ajotaidon laskusta ei ole miitään pelkoa, kunhan astutetaan ajavilla koirilla ja kyllä niitä piisaa

[Antti]

Tottahan on että koetulokset eniten ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin ja muutamien sukujen ja koirien suosimiseen. Hyvä että terveustutkimukset vähän laajentavat ja muuttavatkin siitosurosten valintakriteerejä.

En ymmärrä, millä tavalla terveystulokset lisäisivät käytettäviä uroksia. Pienestä joukosta menestyjiä yhä pienempi osa kelpuutetaan jalostukseen. Ennen haluttiin menestyjiä, mutta nyt halutaankin vain "terveitä" menestyjiä... jos nyt jossakin yksittäistä ominaisuutta ja kokonaisuuden unohtavassa tutkimuksessa "pärjääminen" on edes terveyttä.

Kyllä jalostuspohjaa on, kunhan sitä vaan käytetään.

On helppo katsoa esim. a-b- lonkkaisten ykkösten ajurien ja käyttövalioiden listaa sanoen, että jalostusyksilöitä kyllä on. Kuitenkin, tasoeroja löytyy myös näennäisesti saman tasoisista koirista. Tarkastelut koskien esimerkiksi uroksen ajotapaa, valioitumisikää, kilpailumaastoja, sukua ja sen ominaisuuksia, koiran itsensä/ lähisuvun periyttämistä, kokeissa mitattavia muita ominaisuuksia (mm. hlö, alö), näyttelytulosta, ataksiapuhtautta, luonnetta, ja sopivuutta tiettyyn narttuun esim. ss-prosentillisesti ja käyttöominaisuudellisesti, sysää taas aika monta koiraa ja mahdollisesti toteutettavaa yhdistelmää sivuun.

Mehtäjänis: Tottahan on että koetulokset eniten ovat vaikuttaneet jalostusvalintoihin ja muutamien sukujen ja koirien suosimiseen. Hyvä että terveustutkimukset vähän laajentavat ja muuttavatkin siitosurosten valintakriteerejä... kummitus: terveysvaatimukset ovat erinomainen asia eivätkä KÄYTÄNNÖSSÄ kavenna pätkääkään jalostuspohjaa...

Omaa poimintaa koira.netistä

2000-2010 syntyneistä uroksista 311 on saanut on saanut käyttövalion arvon.

Näistä uroksista A-B- lonkkaisia on 190 ja C-E- lonkkaisia 62 koiraa. Loput ovat kuvaamattomia.

A-B- lonkkaisista KVA- uroksista 118:lla koiralla oli vähintään yksi pentue. Yhteensä mainitulla urosjoukolla oli 790 pentuetta. 6,7 pentuetta / uros

C-E- lonkkaisista KVA- uroksista 29:llä koiralla oli vähintään yksi pentue. Yhteensä mainitulla urosjoukolla oli 95 pentuetta. 3,3 pentuetta/ uros

A-B- lonkkaisilla KVA- uroksilla 85:llä oli 1-5 pentuetta, 10:llä 6-10 pentuetta, 5:llä 11-15 pentuetta, 9:llä 16-20 pentuetta, 4:llä 21-25 pentuetta, 3:lla 26-30 pentuetta, 3:lla 31- 63 pentuetta.

C-E- lonkkaisilla KVA- uroksilla 23:lla oli 1-5 pentuetta, 6:lla 6-10 pentuetta, ei yhdelläkään 11-15 pentuetta, ei yhdelläkään 16-20 pentuetta, ei yhdelläkään 21-25 pentuetta, ei yhdelläkään 26-30 pentuetta, ei yhdelläkään 31- enemmän pentuetta.

10:llä tarkasteluryhmän A-B- lonkkaisella eniten käytetyllä uroksella on yhteensä 313 pentuetta. Kaikilla tarkasteluryhmän C-E- lonkkaisilla 29:llä koiralla on yhteensä vajaa kolmannes mainitusta pentuemäärästä.

On totta, kuten Mehtäjänis kirjoitti, että koe- ja näyttelytulokset etupäässä kaventavat jalostuspohjaa, siis kohdentavat jalostustyön tietyille koirille.

Mutta mikä tekee pentuemäärää koskevan eron tuloksia omaavilla uroksilla: Ovatko "hyvälonkkaiset" muuten vain paljon "huonolonkkaisia" parempia koiria, kun niitä enemmän jalostukseen käytetään, vai onko lonkkakuvaustuloksella itsellään vaikutuksensa jalostuksen kohdentajana?

Onko tuloksien pohjalta väärin väittää, että A-B- lonkkaisuus koe- ja eritoten näyttelymenestyksen kera kaventaa jalostuskoiramäärä / luo nykyajan pelätyn "matadorijalostuksen".

[Ajukki]

Entäs ajukki sellainen koira ,mikä haukkuu ittensä kaksivuotiaana KVA:ksi omilla ja isännän ansioilla. Nelivuotiaana se on niin löysä, ettei sen kanssa voi kuin kokeissa juosta(ei kelpaa metsästykseen). Tälläinenko koira on sitten jalostuksellinen tavoite. Koiran terveydellä on melkoinen vaikutus siinä vaiheessa, kun sillä metästää toistakymmentä vuotta.

No jos se terveyden takia on löysä, mitä en kyllä ihan ymmärrä muuten kun että koira sairastaa jotain tautia, niin silloin ehdottomasti huono juttu. Tarkoitin lähinnä sitä, että jos mettäominaisuuksille laitetaan tarpeeksi oikeanlaista painoarvoa, niin kyllä tärkeät terveysasiatkin tulee huomioitua. Eihän sairaalla koiralla kukaan voi mettästää. Mut ei kyllä terveellä ajamattomallakaan.

[kummitus]

Esim. harmaitten h-koirien puolella tämä lonkkakarsinta on paljon kovempaa kuin täällä, siellä c-lonkkanen on periaatteessa jalostuksen ulkopuolellla. Sielläkin riittää a-b lonkkasia aivan riittävästi jalostukseen eikä tarvitse samoilla koirilla astuttaa. Kun katselee niiden astutuspalstoja, sukusiitosprosentit ovat 0-luokkaa. Lonkkajuttu on sielläkin ollut jo kauan ja sukupolvien kierto on moninverroin nopeampaa kuin täällä ajokoirissa, siitä huolimatta ei esiinny jalostuspohjassa ongelmia. Sukusiitos%:tkin ovat koko ajan selvästi pienemmät kuin täällä ja koetuloksiin sielläkin tuijotetaan. Se on täysin turhaa pelkoa ja spekulointia, että terveysvaatimukset haittaisivat käyttöpuolen jalostusta. Se loppujen lopuksi lienee päinvastoin. Ainahan niistä voidaan keskustella ja väitelläkin , mutta se on samaa kuin "hevonen vetteen paskantas."

[Antti]

Esim. harmaitten h-koirien puolella tämä lonkkakarsinta on paljon kovempaa kuin täällä, siellä c-lonkkanen on periaatteessa jalostuksen ulkopuolellla. Sielläkin riittää a-b lonkkasia aivan riittävästi jalostukseen eikä tarvitse samoilla koirilla astuttaa. Kun katselee niiden astutuspalstoja, sukusiitosprosentit ovat 0-luokkaa. Lonkkajuttu on sielläkin ollut jo kauan ja sukupolvien kierto on moninverroin nopeampaa kuin täällä ajokoirissa, siitä huolimatta ei esiinny jalostuspohjassa ongelmia. Sukusiitos%:tkin ovat koko ajan selvästi pienemmät kuin täällä ja koetuloksiin sielläkin tuijotetaan. Se on täysin turhaa pelkoa ja spekulointia, että terveysvaatimukset haittaisivat käyttöpuolen jalostusta. Se loppujen lopuksi lienee päinvastoin. Ainahan niistä voidaan keskustella ja väitelläkin , mutta se on samaa kuin "hevonen vetteen paskantas."

Ero taitaa olla siinä, että hirvikoira on hirvikoira ja ajokoira on, mikä nyt sitten onkaan.

Roduilla on erilaiset lähtökohdat mm. koiramateriaalissa, ominaisuuksien periytymisessä, käyttöominaisuuksissa, harrastuspiirin asenteissa ja rodun sisäisessä sukulaisuudessa, joten jalostuksessa pätee eri lainalaisuudet. Suora vertaaminen kahden täysin erilaisen rodun kesken on aika... yksioikoista ja virheellisiin päätelmiin päätyvää ajattelua.

[kalkkis]

Toivottavasti ei Suomenajokoiran jalostus johda koskaan siihen, että niitä saa potkiskellä perseelle jotta saisi koiran jaloista pois. Tämä on yleistä ns.hirvikoirilla. Noita tappijalkoja pyöriskelee vastuksina seurustelemassa metssä, ettei hirvenpyynnin aikan viitti viikonloppuna metille mennä.