Petosieni kirjoitti:Jaa-a. Näin rodun ulkopuolisena ihmisenä pistää kyllä hämmästyttämään, että onko niitä hyviä ajureita sitten kannassa tarjolla niin vähän, ettei ole varaa valita ataksiavapaata, luustotervettä JA hyvin ajavaa koiramateriaalia jalostukseen?
Tämmöisiäkin jalostusyksilöitä löytyy. Mutta ei tarpeeksi, jos jalostusyksilöiden määrä halutaan pitää suurena, ja jos jalostusyksilöiden halutaan edustavan kattavasti ajokoiraperimää (= jalostusyksilöt eivät saa olla samoista "matadoreista" tai "linjoista" lähtöisin, siinä määrin kuin tämä on mahdollista). Pelkkä suuri yksilömäärä ei riitä, koirien sukulaisuussuhteetkin pitää yrittää pitää laajana.
Ajureita on monen tasoisia ja erilaisia. Se ajuri mikä riittää yhdelle, ei riitä toiselle. Itselläni on korkeat vaatimukset; haluan elokuusta helmikuuhun erinomaisesti jo nuorena ajavan terveen koiran, ja siksi olen valmis tinkimään "paketista" epäolennaisuuksia, kuten näyttely- ja lonkkakuvaustuloksia. Toisille riittää, että alkusyksy menee treenatessa ja varmuus ja ykköset tulevat vasta myöhemmässä ajanjaksossa kautta/ koiran myöhemmässä iässä, jos sittenkään. Tärkeintä tuntuu olevan, että koiralla on a- lonkat ja hyvät näyttelytulokset, niistä kerrotaan kun jänistä ei kokeissa löydykään.
Petosieni kirjoitti:Voihan tämän nimittäin kääntää niinkin päin, ettei niistä hyvistä ajogeeneistä riitä juhlinnan aiheeksi, jos ataksiasta kärsivä koira päätyy geeneineen päivineen jo varhaisessa vaiheessa monttuun, tai ei saa tehtyä räyskien kyynärien takia kuin esim. kaksivuotisen ajouran.
No eipä tietenkään, vain terve paketti toimii. Mutta harjoittamassasi ajattelussa pitäisi vain kokeilla pitää suhteellisuuden taju mukana Kuinka paljon tulisi pelätä minkäkin "virheen" esiintymistä ajokoirissa ja saako jokin ominaisuus todellisuuteen verrattuna kohtuuttoman paljon sijaa jalostuksessa.
Petosieni kirjoitti:Terveystulosten kanssa on vähän sama, kuin noiden ajattamistenkin: Kyllähän sitä saa kaupitella tervettä ja hyvin ajavaa koiraa, mutta toisilla on sekä siitä terveydestä että ajamistaipumuksista mustaa valkoisella. Kun on sekä tutkittuja & testattuja koiria, että niitä tutkimattomia ja testaamattomia, niin sanomattakin lienee selvää, kumman suhteen ennemmin ottaa riskin ja höllentää kukkaronnyörejään.
Testit kertovat vanhempien ilmiasusta muutamia kokonaisuudesta irti revittyjä ja sitä kautta testattuja asioita. "Musta valkoisella" ei ole mikään tae periyttämisestä eikä edes fenotyypin hyvyydestä. Koirat ovat eläviä yksilöitä, eivät tekstiä paperilla. An, A/A, 0/0, AJOK-1 jne. ovat paperilla nättiä naputusta, mutta siltikään koira ei välttämättä vastaa itse tai tuota jälkeläistä, joka täyttää tavoitteesi metsästyksen suhteen.
Petosieni kirjoitti:Eikä kyllä muutenkaan kiinnosta hommata koiraa jäärältä, joka ei käytä moderneja työkaluja apunaan jalostuksessa.
Tyhmäähän se on olla käyttämättä, vähän niinkun kuljettaisi kiviä purilailla, vaikka pyöräkin on keksitty.
Minua sitten pakkaa vähän huvittamaan nämä kielikuvavertailut, joilla kokeillaan pönkittää omaa ajatustaan, mutta jotka ovat loppuviimein kuitenkin täysin vertailukelvotonta, irrallista ja todellisuuteen mitenkään liittymätöntä retoriikkaa, jolla kokeillaan viedä katse pois itse asiasta.
Itse näen modernin "tieteen" ja luonnomukaisen "maalaisjärkijalostuksen" ennemminkin vain puhtaasti erilaisina keinoina jalostaa, kuin vastakkainasettelua kaipaavina kilpakumppaneina.
Annetaan harrastajien hyödyntää kumpiakin keinoja, eikä olla liika viisaita näissä nettikirjoitteluissa. Ei se (jalostus-)tyyli, vaan se (jalostus-)tulos.