Tutkimus näyttelytulosten merkityksestä koemenestykseen

Koiran ruokintaan ja terveyteen liittyviä juttuja.

Tutkimus näyttelytulosten merkityksestä koemenestykseen

ViestiKirjoittaja Reporetku päivämäärä Pe Marras 10, 2006 8:24 am

Viimeisimmässä Koiramme -lehdessä julkaistiin tutkimustulos näyttelytulosten vaikutuksesta suomenajokoirien koemenestykseen. Tutkimuksessa, aivan oikein, korostettiin sitä, että useimmilla roduilla ns. näyttelylinjaiset yksilöt ovat niin eriytyneitä saman rodun työkoirista, ettei näyttelyitä voida mitenkään hyödyntää näiden rotujen käyttöjalostuksessa.
Tutkimus oli tarkoituksellisesti toteutettu suomenajokoiralla, koska sitä perustellusti pidetään puhtaana käyttökoirarotuna.

Tutkimuksen tarkoitusperistä en tiedä, mutta itseäni jäi kyllä ihmetyttämään siinä muutamat asiat. Tuli jopa mieleen tuo vanha kulunut sanonta , "valhe, emävalhe, tilasto".
Tutkimuksen mukaan hyvällä näyttelymenestyksellä ja myös lonkkakuvaustuloksella on positiivinen vaikutus mm. ajokoiran haku- ja ajotaitoon, sekä haukkuun. Karrikoiden sanottuna, sertin koiralla on siis todennäköisemmin hyvä haukku kuin vanhalla kakkosen koiralla. Tutkimuksen mukaan positiivinen vaikutus on pieni, mutta kuitenkin osoitettavissa.

Ensinnäkin ihmetyttää se millä perusteella nuo käyttöominaisuudet on valittu. En tiedä onko järjenjuoksussani jotain vikaa, mutta kyllä jos itse valitsisin koiran ulkomuotoon vaikuttavia käyttöominaisuuksia, niin hakisin niitä nimen omaan intopuolelta. Minun järkeeni ei käy, että koiran rotumääritelmän mukainen rakenne, puhumattakaan väristä, vaikuttaisi koiran kykyyn löytää nopeasti jänis, tai ajaa sitä sujuvasti, hyvällä haukulla. Tällä perusteella suomenajokoiran rotumääritelmästä poikkeavat muut ajavat rodut ovat jo ulkomuodollisesti huonommassa asemassa, kun niitä metsään viedään. Venäjänajokoiralla ei siis voi jo ulkomuotonsa takia olla niin hyvä haukku, kuin suomenajokoiralla ja dreeveri nyt ei voi osata ajaa lainkaan, sehän nyt ei muistuta kotoista ajokkiamme juuri lainkaan.

Jos tuollaisiin tutkimuksiin rahoja tuhlataan, niin tutkittaisiin sitten edes oikeita asioita. Ihan oikeasti olisi mielenkiintoista tietää, onko suomenajokoiran rotumääritelmän mukainen rakenne optimi kestämään pitkäaikaista rasitusta. Tämähän vaikuttaa todennäköisesti suoraan myös koiran metsästysintoon. Olisi voitu tutkia, vaikuttaako koiran keveys/raskaus tähän, samaten karvapeite ja tassujen rakenne. Sen nyt mielestäni sanoo järkikin, ettei piirrolla, manttelirikolla teerenpilkuilla, yms. joutavanpäiväisillä asioilla ole koiran käytön suhteen mitään merkitystä.

Jos ilkeä olisin, niin voisin ko. tutkimuksesta sanoa jopa, että jäljet johtavat sylttytehtaalle. Liekkö kennelliitolla tullut hätä, kun ajokoirien näyttelykäynnit ovat vähentyneet. Jotain on ollut pakko keksiä.
Reporetku
 

ViestiKirjoittaja Repun täyttäjä päivämäärä To Marras 23, 2006 7:06 pm

Näyttelytouhu on sinänsä ihan ok. harrastajat voivat siellä luppoaikana
tavata ja vaihtaa ajatuksiaan, mutta uskoisin että käynnit on vähentyneet
koska harrastajat ovat tajunneet näyttelytouhun olevan melkoista pelleilyä
jolla ei ole mitään merkitystä jalostuksen kannalta päinvastoin mm. värijalostuksella on tehty suurta vahinkoa ajokoira jalostukselle
Itse en käytä koiraa kuin kerran näyttelyssä juuri edellämainituista syistä
oli koira sitten vaikka sertin arvoinen, arvostelun on muututtava siten että
arvostellaan koira seikkojen, jotka vaikuttavat käyttöominaisuuksiin takia
(käpälät, karvapeite, yleinen voimakkusaste ja luonne)
Repun täyttäjä
 

ViestiKirjoittaja Vieras päivämäärä Su Joulu 03, 2006 8:31 am

Taitaa olla se kuulu teoriaherrojen tutkimus. Mitä merkitystä on esim. värillä, takuulla ei mitään.

Taitaa olla samanlainen tutkimus kuin pari kolme vuotta sitten golf-harrastajat olivat tehneet omasta lajistaan selvityksen. Selvityksen mukaan lajin harrastajat olivat kaikkein älykkäintä ja fyysisesti kovakuntoisinta porukkaa. Kyllä kai se kunto pysyy hyvänä, kun ajaa kentällä golf-autolla ja mailapoika kantaa mailat.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja tiinamo päivämäärä Ma Joulu 04, 2006 9:57 pm

Itse kyllä ihmettelin Koiramme-lehden artikkelia suuresti. Nykyään ulkomuototuomarit pitävät kauniimpana koiraa, joka on säkäkorkeusrajan yläpäässä kuin sitä, joka on kooltaan pieni ja rakenteeltaan kevyt. Olen satavarma siitä, että kevyt koira on metsässä kestävämpi kuin raskas.
tiinamo
 

ViestiKirjoittaja Vieras päivämäärä Ma Joulu 04, 2006 10:14 pm

tiinamo kirjoitti: Olen satavarma siitä, että kevyt koira on metsässä kestävämpi kuin raskas.

Ei kevyt, eikä raskas, vaan just siltä väliltä. Eli se keskikokoinen ajuri, jolla on runkoon sopiva raajaluusto ja rakenne.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja Vieras päivämäärä Ke Joulu 06, 2006 5:58 pm

Kestävyysurheilijan ei pidä olla ainakaan raskas ja isokokoinen. Parempi suuntaus kevyeen ja keskiraskaaseen päin. Liian paljon on suosittu etupainoisia koiria. Nykyään olkanivelvaivat ovat iso haitta monelle koiralle.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja Vieras päivämäärä Pe Joulu 22, 2006 2:00 pm

Repun täyttäjä kirjoitti:uskoisin että käynnit on vähentyneet
koska harrastajat ovat tajunneet näyttelytouhun olevan melkoista pelleilyä
jolla ei ole mitään merkitystä jalostuksen kannalta päinvastoin mm. värijalostuksella on tehty suurta vahinkoa ajokoira jalostukselle
Itse en käytä koiraa kuin kerran näyttelyssä juuri edellämainituista syistä
oli koira sitten vaikka sertin arvoinen, arvostelun on muututtava siten että
arvostellaan koira seikkojen, jotka vaikuttavat käyttöominaisuuksiin takia
(käpälät, karvapeite, yleinen voimakkusaste ja luonne)


Näyttelykäynnit ovat vähentyneet siksi, koska kauniitä suomenajokoiria ei enään ole. Rotu on jakaantunut kahtia, MIKSI? no siksi, koska 2kovan linjan mettämiehet" vähät välittävät koiran ulkonäöstä, luonteesta, tottelevaisuudesta, kunhan se vain pelaa mettässä.

Jalostuksen kannalta olisikin nyt kannattavaa, että ne koirat, jotka saavat näyttelyssä vähintään EH:n, ja ajavat hyvin, niin niitä käytettäisiin jalostukseen, ja yritettäisiin saada rotu taas kuntoon, että muös hyvin ajava koira on kaunis. Jos koira on kaunis, sillä on myös hyvä rakenne, eli se on kestävä. Todella monella "superkäyttöajokilla" on kierot takajalat, löysä selkä, tynnyrimäinen etuosa, luisu lantio jne, ei tälläisiä koiria saisi käyttää jalostukseen, ettei rodun terveys vaarannu kasvattajien typeryyden takia.

Itsellä kotona koira, jolla 4 sertiä, 2 cacibia ja voittajatitteleitä, silti ajaa hyvin kettua, ja tälle talvelle kaatoja 2.
Vieras
 

ViestiKirjoittaja Katjuska päivämäärä Ti Joulu 04, 2007 3:05 pm

Hieman vanha keskustelu, mutta kun sen nyt vasta huomasin...

Tutkimuksen mukaan hyvällä näyttelymenestyksellä ja myös lonkkakuvaustuloksella on positiivinen vaikutus mm. ajokoiran haku- ja ajotaitoon, sekä haukkuun. Karrikoiden sanottuna, sertin koiralla on siis todennäköisemmin hyvä haukku kuin vanhalla kakkosen koiralla. Tutkimuksen mukaan positiivinen vaikutus on pieni, mutta kuitenkin osoitettavissa.

Ensinnäkin ihmetyttää se millä perusteella nuo käyttöominaisuudet on valittu. En tiedä onko järjenjuoksussani jotain vikaa, mutta kyllä jos itse valitsisin koiran ulkomuotoon vaikuttavia käyttöominaisuuksia, niin hakisin niitä nimen omaan intopuolelta. Minun järkeeni ei käy, että koiran rotumääritelmän mukainen rakenne, puhumattakaan väristä, vaikuttaisi koiran kykyyn löytää nopeasti jänis, tai ajaa sitä sujuvasti, hyvällä haukulla.


En ole kyseistä artikkelia lukenut, mutta vaikuttaisi varsin loogiselta ja näin ollen taidan olla eri mieltä keskustelun avaajan kanssa. Tutkimuksessa siis todettiin, että positiivinen vaikutus on pieni, mutta kuitenkin osoitettavissa. Tämäkin vaikuttaisi varsin järkevältä, koska ajokoiran metsästystaitoihin vaikuttavat monet muutkin seikat kuin ulkonäkö, kuten se luonnepuoli.

Koiran rakennehan on hyvinkin oleellinen asia kun ajatellaan sen työskentelyä metsässä. Hyvät kulmaukset ja sopiva, tasapainoinen rakenne sekä raskaus/keveysaste vaikuttavat oleellisesti koiran kykyyn kestää vaihtelevia maastoja ja kovaa rasitusta. Jos ajatellaan hyvin rakentunutta koiraa, se tarvitsee huomattavasti vähemmän energiaa saman matkan juoksemiseen kuin huonosti rakentunut koira. Jälkimmäisellä energiaa kuluu turhaan sen omien rakenteellisten puutteiden kompensoimiseen.

Oikeanmallinen rintakehä taas mahdollistaa tehokkaan hengityksen. Tällä taas on vaikutusta mm. haukkuun, mutta myös taas kerran koiran jaksamiseen ja ylipäätään mahdollisimman tehokkaaseen energiankäyttöön.

Hyvät lonkat taas liittyvät myös tuohon mahdollisimman tarkoituksenmukaiseen rakenteeseen. Sanomattakin lienee selvää, että hyvälonkkainen koira on rakenteeltaan kestävämpi kuin huonot lonkat omaava lajitoverinsa.

Huonon rakenteen omaava koira siis väsyy helpommin. Väsynyt koira taas ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla vaikka into ja taito sinällään olisivatkin erinomaisia.

Jos rotumääritelmää siis osataan käyttää oikein, on mahdollista saada koiria, joilla on paremmat metsästysominaisuudet. Tietenkään ei sovi unohtaa sitä kaikkein tärkeintä asiaa käyttökoiralla eli luonnepuolta. Luonnehan se loppujen lopuksi määrittää kuinka koira toimii.

Olisi voitu tutkia, vaikuttaako koiran keveys/raskaus tähän, samaten karvapeite ja tassujen rakenne.


Nuo edellä mainitsemasi asiathan kuuluvat rotumääritelmään. Sertin saaneella koiralla siis pitäisi kaikkien noiden osatekijöiden olla erinomaisia. Voitaneen siis olettaa, että tutkimuksen näyttelyissä menestyneillä koirilla ne ovat sitä ainakin pääsääntöisesti olleet.

Tällä perusteella suomenajokoiran rotumääritelmästä poikkeavat muut ajavat rodut ovat jo ulkomuodollisesti huonommassa asemassa, kun niitä metsään viedään. Venäjänajokoiralla ei siis voi jo ulkomuotonsa takia olla niin hyvä haukku, kuin suomenajokoiralla ja dreeveri nyt ei voi osata ajaa lainkaan, sehän nyt ei muistuta kotoista ajokkiamme juuri lainkaan.


Ihminenhän on luonut eri koirarotuja, jotta se saisi koiran, joka toimisi parhaalla mahdollisella tavalla eri tilanteissa. Näkemyksiä siitä mikä on paras mahdollinen tapa on myös monia. Toisen mielestä suomenajokoiran tapa ajaa on se "ainoa oikea", toisen mielestä taas venäjänajokoiran. Koiria on myös jalostettu eri riistäeläimien metsästystä silmällä pitäen. Näin ollen rotumääritelmätkään eivät voi olla samanlaisia.

Toisaalta jos verrataan suomenajokoiraa ja venäjänajokoiraa nähdään, että niiden perusrakenne on hyvin samankaltainen. Ei siellä suuria poikkeamia ole. Dreeverillä taas suurin poikkeama taitaa olla jalkojen pituus, mutta eihän dreeveriä ja suomenajokoiraa kai alunperinkään ole jalostettu samanlaiseen metsästykseen. Kunkin rodun rotumääritelmä on siis tehty vastaamaan mahdollisimman hyvin koiran käyttötarkoitusta ja sen rotuominaisuuksia(jos siis puhutaan käyttöroduista).

Jos tuollaisiin tutkimuksiin rahoja tuhlataan, niin tutkittaisiin sitten edes oikeita asioita. Ihan oikeasti olisi mielenkiintoista tietää, onko suomenajokoiran rotumääritelmän mukainen rakenne optimi kestämään pitkäaikaista rasitusta. Tämähän vaikuttaa todennäköisesti suoraan myös koiran metsästysintoon.


Hmm, tuon lauseen perustella keskustelun avaaja kuitenkin olisi loppujen lopuksi samaa mieltä kanssani rotumääritelmästä(näyttelymenestyksestä) ja sen vaikutuksesta koiran käyttöominaisuuksiin. Joka tapauksessa, rotumääritelmää voitaneen pitää melko lähellä optimia olevana. Onhan koiria pennutettu ennen varsinaisten rotujen luomistakin(määrittämistä). Tuskin huonoja koiria on valittu, vaan kukin on halunnut käyttää mahdollisimman hyvät metsästysomisnaisuudet omaavia yksilöitä. Siitä päästään taas siihen seikkaan, että hyvän rakenteen omaavalla koiralla on paremmat edellytykset hyviin metsästysominaisuuksiin. Rotumääritelmä taasen on luotu sen hetkisten koirien perusteella. Tällöin koiran kauneudella tuskin on ollut suurta painoarvoa ja rotumääritelmä onkin siis tehty hyvien käyttöominaisuuksien omaavien koirien pohjalta.

Nykypäivän näyttelytouhuissa tuppaa kuitenkin olemaan yksi ison luokan ongelma. Kaikki tuomarit eivät tiedä mikä on koiran käyttötarkoituksen mukainen rakenne. Ehkä ongelma ei ole niin suuri ajokoirien kohdalla, mutta sitä on nähtävissä huolestuttavassa määrin eräässäkin itselleni tutussa rodussa(varsinkin Suomen ulkopuolella).
Katjuska
 

ViestiKirjoittaja -Tara- päivämäärä Ti Joulu 04, 2007 9:21 pm

Ihminenhän on luonut eri koirarotuja, jotta se saisi koiran, joka toimisi parhaalla mahdollisella tavalla eri tilanteissa

Näin minäkin ymmärsin asian (vanhoista jalostusoppaista, jotka ovat siltä aikaa, kun rotumääritelmää väsättiin ja käyttö ominaisuuksia puntaroitiin).
Ajokoiran rotumääritelmä on sellainen, mikä siihen aikaan käytössä sopivaksi ja parhaaksi todettiin.Väristä sen verran, et eikös ne yrittänyt saada suomenajokoirasta kaksiväristä, mut kun ei vain tahtonut tulla toivottua lopputulosta, muutettiin ihan siksi rotumääritelmän värit kolmiväriseksi :shock:

Ei tuolla värillä kyllä ole varmaan väliä siihen ''käyttöön'', luulis ainakin :roll: Mut kaikilla roduillahan on se värikin rotumääritelmässä.
-Tara-
 

ViestiKirjoittaja Ruippa päivämäärä Ti Joulu 04, 2007 10:15 pm

http://lotta.yle.fi/motweb.nsf/sivut/oh ... 9332398EB0

Lainaus:
Ihminenhän on luonut eri koirarotuja, jotta se saisi koiran, joka toimisi parhaalla mahdollisella tavalla eri tilanteissa


Tuossa yllä linkki muistin virkistämiseksi..., toivottavasti ajokoiralle ei käy yhtä hassusti.
Ruippa
 

ViestiKirjoittaja -Tara- päivämäärä Ke Joulu 05, 2007 9:11 am

No onneksi kuitenkin ei vielä näin ole käynyt suomenajokoiralle.
Ihminen on luonut alati suurempia, pienempiä, lyttykuonoisempia, suurisilmäisempiä tai ryppyisempiä koiria. Tuloksena on ollut yhä kummallisempia eläimiä, jotka kärsivät mitä kummallisimmista sairauksista.

Vielä ei ajurit ole ainakaan tuollaista kohtaloa kokenut.

Tavoitellun ulkonäön saamiseksi kasvattajat ovat käyttäneet sisäsiitosta, joka tuhoaa kiihtyvällä tahdilla koirien vastustuskykyä sairauksia vastaan.

Onneksi tuossa tarkoitetaan niitä ''epäterveitä'' ulkonäön ominaisuuksia, mutta kyllä se liiallinen sisäsiittoisuus tuo sitten niitä perinnöllisiä sairauksia kaikkiin rotuihin (on jo paljon tuonutkin).
Tuo siitos juttu on itsestäni huomionarvoinen asia, joka kannattais kaikkien miettiä, et miksi ja miten se toteutetaan (jos kuka sitä käyttää).
-Tara-
 

ViestiKirjoittaja Aku päivämäärä Ke Joulu 05, 2007 5:22 pm

Tiinamon kanssa samoilla aalloilla, kevyt ja mieluimmin lyhytrunkoinen koira kestää rasitukset paremmin kuin pitkä ja raskas rohjake vaikka olisikin hieman rotumääritelmän vastainen.
Aku
 

koot rotumääritelmän mukaisiksi

ViestiKirjoittaja ramaus päivämäärä Ke Joulu 05, 2007 6:54 pm

Kepponen kirjoitti:Niillä pikku koirilla voitetaan ajokokeet ja niiltä ammutaan jänikset :wink: kun taas rohjakkeilla voitetaan näyttelyt. :wink: Rotumääritelmän mukaisella koiralla jää armotta. nuolemaan näppejään näyttelyissä.


Ensinnäkin muotovalio- ja kaksoisvaliokoirien korkeudet pitäisi olla keskiarvoltaan rotumääritelmän mukaisia.

Liian syvästä ja etupainoisesta rakenteesta tulisi pikkuhiljaa päästä pois.

Rintakehän ja lonkkaluun väli on liian pitkä (lanneosa), nykyään se alkaa lähennellä 20 cm. Joitain kymmeniä vuosia sitten se oli 3 - 4 sormenleveyttä. Ehkä sentteinä 7 - 11.

Paksulumisille alueille ei sovi isonisäiset nartut. Jalostuvalinnat vaikuttavat tähänkin asiaan.

Tarkka vaaka näyttelyihin ja kaikkien koirien paino arvosteluun mukaan. Nykyisin useat nartutkin painavat yli 30 kiloa.
ramaus
 

ViestiKirjoittaja -Tara- päivämäärä Ke Joulu 05, 2007 7:43 pm

Oisko kuitenkin käynyt niin, ettei rotumääritelmässä ole mitään vikaa, mutta asenteessa on (suositaan sitä ''ääripäätä'' joka asiassa ja pidetään sitä normaalina) ja tulkitaan rotumääritelmää väärin.
Esm. viimeksi näyttelyyn vietiin urokki, jonka pelättiin olevan liian korkea(aina vaan se oma mitta näytti yli 60 cm), niin tuomari sai kuin saikin mahtumaan mitan sisään ja maininnan normaali kokoinen. Oma mielipide oli ja on vieläkin että on liian korkea (ei kuitenkaan raskastekoinen) :roll:

Saikohan tuosta sepustuksesta mitään selvää :roll:
-Tara-
 

Seuraava

Paluu KOIRAN RUOKINTA & TERVEYS

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa