Tutkimus näyttelytulosten merkityksestä koemenestykseen
Lähetetty: Pe Marras 10, 2006 8:24 am
Viimeisimmässä Koiramme -lehdessä julkaistiin tutkimustulos näyttelytulosten vaikutuksesta suomenajokoirien koemenestykseen. Tutkimuksessa, aivan oikein, korostettiin sitä, että useimmilla roduilla ns. näyttelylinjaiset yksilöt ovat niin eriytyneitä saman rodun työkoirista, ettei näyttelyitä voida mitenkään hyödyntää näiden rotujen käyttöjalostuksessa.
Tutkimus oli tarkoituksellisesti toteutettu suomenajokoiralla, koska sitä perustellusti pidetään puhtaana käyttökoirarotuna.
Tutkimuksen tarkoitusperistä en tiedä, mutta itseäni jäi kyllä ihmetyttämään siinä muutamat asiat. Tuli jopa mieleen tuo vanha kulunut sanonta , "valhe, emävalhe, tilasto".
Tutkimuksen mukaan hyvällä näyttelymenestyksellä ja myös lonkkakuvaustuloksella on positiivinen vaikutus mm. ajokoiran haku- ja ajotaitoon, sekä haukkuun. Karrikoiden sanottuna, sertin koiralla on siis todennäköisemmin hyvä haukku kuin vanhalla kakkosen koiralla. Tutkimuksen mukaan positiivinen vaikutus on pieni, mutta kuitenkin osoitettavissa.
Ensinnäkin ihmetyttää se millä perusteella nuo käyttöominaisuudet on valittu. En tiedä onko järjenjuoksussani jotain vikaa, mutta kyllä jos itse valitsisin koiran ulkomuotoon vaikuttavia käyttöominaisuuksia, niin hakisin niitä nimen omaan intopuolelta. Minun järkeeni ei käy, että koiran rotumääritelmän mukainen rakenne, puhumattakaan väristä, vaikuttaisi koiran kykyyn löytää nopeasti jänis, tai ajaa sitä sujuvasti, hyvällä haukulla. Tällä perusteella suomenajokoiran rotumääritelmästä poikkeavat muut ajavat rodut ovat jo ulkomuodollisesti huonommassa asemassa, kun niitä metsään viedään. Venäjänajokoiralla ei siis voi jo ulkomuotonsa takia olla niin hyvä haukku, kuin suomenajokoiralla ja dreeveri nyt ei voi osata ajaa lainkaan, sehän nyt ei muistuta kotoista ajokkiamme juuri lainkaan.
Jos tuollaisiin tutkimuksiin rahoja tuhlataan, niin tutkittaisiin sitten edes oikeita asioita. Ihan oikeasti olisi mielenkiintoista tietää, onko suomenajokoiran rotumääritelmän mukainen rakenne optimi kestämään pitkäaikaista rasitusta. Tämähän vaikuttaa todennäköisesti suoraan myös koiran metsästysintoon. Olisi voitu tutkia, vaikuttaako koiran keveys/raskaus tähän, samaten karvapeite ja tassujen rakenne. Sen nyt mielestäni sanoo järkikin, ettei piirrolla, manttelirikolla teerenpilkuilla, yms. joutavanpäiväisillä asioilla ole koiran käytön suhteen mitään merkitystä.
Jos ilkeä olisin, niin voisin ko. tutkimuksesta sanoa jopa, että jäljet johtavat sylttytehtaalle. Liekkö kennelliitolla tullut hätä, kun ajokoirien näyttelykäynnit ovat vähentyneet. Jotain on ollut pakko keksiä.
Tutkimus oli tarkoituksellisesti toteutettu suomenajokoiralla, koska sitä perustellusti pidetään puhtaana käyttökoirarotuna.
Tutkimuksen tarkoitusperistä en tiedä, mutta itseäni jäi kyllä ihmetyttämään siinä muutamat asiat. Tuli jopa mieleen tuo vanha kulunut sanonta , "valhe, emävalhe, tilasto".
Tutkimuksen mukaan hyvällä näyttelymenestyksellä ja myös lonkkakuvaustuloksella on positiivinen vaikutus mm. ajokoiran haku- ja ajotaitoon, sekä haukkuun. Karrikoiden sanottuna, sertin koiralla on siis todennäköisemmin hyvä haukku kuin vanhalla kakkosen koiralla. Tutkimuksen mukaan positiivinen vaikutus on pieni, mutta kuitenkin osoitettavissa.
Ensinnäkin ihmetyttää se millä perusteella nuo käyttöominaisuudet on valittu. En tiedä onko järjenjuoksussani jotain vikaa, mutta kyllä jos itse valitsisin koiran ulkomuotoon vaikuttavia käyttöominaisuuksia, niin hakisin niitä nimen omaan intopuolelta. Minun järkeeni ei käy, että koiran rotumääritelmän mukainen rakenne, puhumattakaan väristä, vaikuttaisi koiran kykyyn löytää nopeasti jänis, tai ajaa sitä sujuvasti, hyvällä haukulla. Tällä perusteella suomenajokoiran rotumääritelmästä poikkeavat muut ajavat rodut ovat jo ulkomuodollisesti huonommassa asemassa, kun niitä metsään viedään. Venäjänajokoiralla ei siis voi jo ulkomuotonsa takia olla niin hyvä haukku, kuin suomenajokoiralla ja dreeveri nyt ei voi osata ajaa lainkaan, sehän nyt ei muistuta kotoista ajokkiamme juuri lainkaan.
Jos tuollaisiin tutkimuksiin rahoja tuhlataan, niin tutkittaisiin sitten edes oikeita asioita. Ihan oikeasti olisi mielenkiintoista tietää, onko suomenajokoiran rotumääritelmän mukainen rakenne optimi kestämään pitkäaikaista rasitusta. Tämähän vaikuttaa todennäköisesti suoraan myös koiran metsästysintoon. Olisi voitu tutkia, vaikuttaako koiran keveys/raskaus tähän, samaten karvapeite ja tassujen rakenne. Sen nyt mielestäni sanoo järkikin, ettei piirrolla, manttelirikolla teerenpilkuilla, yms. joutavanpäiväisillä asioilla ole koiran käytön suhteen mitään merkitystä.
Jos ilkeä olisin, niin voisin ko. tutkimuksesta sanoa jopa, että jäljet johtavat sylttytehtaalle. Liekkö kennelliitolla tullut hätä, kun ajokoirien näyttelykäynnit ovat vähentyneet. Jotain on ollut pakko keksiä.